Tekstit

Seminörtin elämää

Kuva
Voisi olla helpompaa, jos olisi joko täysi nörtti tai sitten täysin tietämätön (lue: en haluaisi opetella) tekniikasta. Nyt tiedän, mitä pitää ja voisi tehdä, mutta en aina ole ihan kartalla miten se sitten lopulta tehdään. Niin kuin nyt nuo maksupainikkeet verkkokauppaan. Juu, on, ja toimii, ei siinä mitään. Mutta kun se maksusivu on niin ruma… En vaan taida voida sille mitään. Mutta itse asiassa jotain voisin ehkä tehdä, pitääkin kysyä vielä nörtimmiltä alkuviikosta.

17. koulu on tavallaan auki, mutta en vielä sitä hehkuta missään, koska moni asia on vielä kesken. Niitä pieniä yksityiskohtia sitten riittää – ja riittää – ja riittää… Pääasia kuitenkin, että tekniikka toimii turvallisesti, maksupalikat toimivat turvallisesti ja tekniikka on melkein kaikki kunnossa. Nyt voin sitten alkaa keskittyä sisältöön.

Sitäkin jo jonkin verran on, ja moni kurssi on ihan viittä vaille valmis. Viimeistelyt vielä, ja sitten nettiin. Kohta pitää kirjoitella sähköpostilistalaisille ja antaa heille …

Kursseja ja suunnittelua

On kyllä aina yhtä ihmeellistä olla tulevien tai olevien Diana Cooper Foundationin opettajien kanssa. Kolme päivää enkeliopettajakoulutusta, ja monenmoista on taas koettu. Yksi hupaisimpia oli energiapalikoiden kopittelu:). Mikä tietysti osoitti taas kerran, että kehitys on ollut huima ihan kaikilla, ja yhä useammat meistä voisivat alkaa havahtua siihen, että maailma on muuttunut, ja oma värähtely on noussut, ja se tuo tullessaan kaikenlaista.

Eilen olin aivan poikki, ja menin tosi aikaisin nukkumaan. Sitten kuitenkin aloin kokeilla energiatason asioita, joita päivän jutuista mieleen juolahti, eli ei se uni sitten ihan niin tullutkaan. Mutta paljon sain aikaiseksi. Naureskelin itsekseni sitäkin miten kursseja tulee suunniteltua. Mietin nimittäin 17.koulun Atlantiksen enkelit –kurssia, ja keskustelu Metatronin kanssa meni suurin piirtein näin:
En minä tuollaista voi opettaa….
Totta kai voit.
Mutta kun kukaan muu ei opeta sellaista…
Miksi sinun pitäisi opettaa sellaista, mitä muut ope…

Periksiantaminen on syvältä

Mutta aina ei pysty kykenemään, vaikka kuinka yrittää. Olin niin varma, että saan 17.koulun tänään auki… Mutta ei voi, vaikkei kovin paljoa enää puutu. Olen pettynyt, ja vielä pari tuntia sitten niin stressaantunut, ettei moista ole koettu pitkään aikaan. Ainakaan viikkoon.

Enkelit yrittävät takoa järkeä päähän, kuten myös kaverit ja läheiset, mutta kun oman pään deadlinet ei pelitä, ei lähimmäisten tai muiden hyvää tarkoittavat neuvot ja lauseet paljoa auta. Voi ne silti olla viisaita. Ymmärrän jollain tasolla sen, että ei ole järkeä hakata päätä seinään ja vääntää väkisin asiaa, jonka on tarkoitus elää uuteen kultaiseen aikaan asti. Mutta ymmärrys ei aina riitä, kun tuntuu että pitäisi, tahtoisin ja pitäisi voida…

Ei auta, periksi on annettava, sillä enkeliopekoulutus on tulossa, ja kurssilaiset sekä heidän tulevat kurssilaisensa ansaitsevat selväjärkisen open ja kunnollisen valmistautumisen. Pakko siis siirtää syrjään tekniset probleemat, ja googlailla vain toisen kädellä.

On oll…

Idea kahvista

Kuva
Olen saanut itseni niin sekaisin 17.koulun kanssa, että pitää ihan oikeasti konkreettisesti piirtää paperille kaaviokuvia, muuten olen ihan hukassa mitä pitäisi tapahtua kun jostakin kohden napsautetaan hiirellä. Jos olisin fiksu, tai ehkä markkinointihenkisempi, hinnoittelisin kaiken erikseen ja laittaisin kauppaan myyntiin, eikä sitten tarvitsisi yrittää sovitella palikoita ja jäsenyyksiä ja lisää palikoita kohdilleen. Mutta fiksuudesta ei kukaan ole vielä syyttänyt, eikä kyllä markkinointihenkisyydestäkään. Kaverikin nauroi pari päivää sitten sisäistä markkinoijaani, joka jupisi itsekseen, että mitä se kellekään kuuluu, kun udeltiin joitain työjuttuja:).

Mutta koulu edistyy, kiitos ja ylistys. Vähän silleen ai-tuokin-pitäisi tavalla, mutta kuitenkin. Ihan hirveästi syyhyttäisi jo sormia alkaa tehdä sitä juttua, mitä haluan koululaisten sitten testaavan, mutta jos nyt kuitenkin tekisi asiallisempia hommia ensin.

Tänään on kaiken päälle Tim Whildin kurssi minulle ja yhdelle oleval…

Ymmärrys, oivallus vai tajuaminen

Niissä on nimittäin eroa. Ymmärrän monta asiaa, mutta se ei vielä tee niistä osaa minun elämääni – vaikka ymmärränkin, että ehkä olisi hyvä. Oivallan vielä enemmän, mutta vähän riippuu oivalluksen syvyydestä onko jutuilla pysyvämpää osaa elämässä. Tajuaminen on sitten eri juttu. Ehkä siihen voisi olla joku parempi sana, mutta käytetään nyt tätä. Minä ymmärrän asian tajuamisen niin, että se oikeasti kirkastuu aivan käytännölliselle tasolle asti.

Kuten silloin, kun tein numerologian ammattikurssilaisille päivitystä pyhän geometrian opintoihin ja törmäsin netissä videoon, jossa numeroiden pyhä geometria ja niihin liittyvät äänet esiteltiin. Vähän aikaa kun sitä pyörittelin, itselle jo tutut asiat kirkastuivat vielä entisestään, ja tajusin niin päivänselvästi miten me siellä Kultaisella Atlantiksella oikein voitiin tehdä monia asioita. Juuri niin, äänen ja pyhän geometrian avulla. Siinä vaiheessa, kun olin siinä ymmärryksen tilassa, olisin voinut ihan hyvin rakentaa vaikka Stonehengen uud…

Atlantiksen osaamista

Kuva
Nyt alan vihdoin vähitellen tajuta mitä oikein tuli opittua ja ymmärrettyä Tim Whildin käynnillä Suomessa. Osa meni ilman muuta ohi, koska tulkatessa ei voi kuunnella, ja kuunnellessa ei voi tulkata. Kuten varmaan paikalla olleet huomasivat. Silti jotain jäi mieleen, ja tietenkin, koska aivoissani pyörivät kuudet vaihteet tai rattaat tai sisäkkäiset aivot, esiin nousee myös uusia kysymyksiä. Voi Tim, et tiedä mitä pistit alkuun…

Monet kurssilaiset tietävät, että minulla on jo pitkään ollut teoria omasta suojelusenkelistä, ja Tim vahvisti, että totta se on. Jes! Nyt sitten yritän tajuta mitä se tarkoittaa käytännössä. Monet kurssilaiset myös tietävät, että olen protestoinut enkelihierarkiaa vastaan jo kauan. Juu juu, totta kai, se mies, mikä lie munkki tai vastaava, joka sen joskus oliko se 1400-luvulla kehitteli, sai sen varmaan kanavoituna tietona.

Ja varmasti se on ollut tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen, sillä ihmiset tykkää lajittelusta ja nimilapuista. Eikä tietenkään ihm…

Sivulauseiden ihmeet, eli ihana Tim Whild

Kuva
On aina ihanaa, kun saa uusia oivalluksia tai ymmärtää vihdoin jotain, mistä on tajunnut vain osan. Dianalla ja Timillä on molemmilla sama taito huomauttaa ohimennen jotain, joka ainakin minulla loksauttaa asiat kohdalleen. Ihan kuin piilokuva. Ensin et näe sitä, ja kun sen kerran huomaat, et voi enää olla sitä näkemättä.

Timin kahden päivän kurssi oli kyllä jotain täydellisen hienoa. Kurssilaisten palautteet ja viestit ovat kertoneet samasta, meillä kaikilla oli unohtumaton viikonloppu. Juuri oikeat 44 ihmistä kokoontuivat Atlantiksen energioihin, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Toivon mukaan heilläkin, jotka kovasti kyynelehtivät. Kyyneleet näissä hommissa ovat useimmiten vain merkki korkeista energioista, ja välillä oli tulkillakin vaikeuksia puhua kunnolla, kun itketti ja kurkkua kuristi. Sellaista se, Timin kanssa:).

Vähän aikaa ehdin viettää muutenkin Timin kanssa. Aika rankka viikonloppu oli, joten paljoa ei keritty hengailla yhdessä, mutta jotain sentään saatiin aikaise…