Tekstit

Muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä, muutos on hyvästä…

Kuva
Ehkä vähitellen alan uskoa sen, kun tarpeeksi hoen… Onhan muutos hyvä juttu, tietysti. Kaikki kehittyy, ja muutos on tie siihen kehitykseen. Kun vielä tuntuis hyvältä, niin ois kaikki hyvin. Energiahyppäyksien ja työmyllerryksien kanssa välillä tuntuu, että on niin pihalla ettei tiedä mitä tekis. En ole ainoa, sen tiedän, mutta sori, ei se paljon lohduta.

Tuntuu, että kinaan arkkienkeli Gabrielinkin kanssa koko ajan. Pyydän selkeyttä, ja kun sitä hiukka tulee, valitan että ei noin, kun en tajua vastausta, en tajua mitä iloa siitäkään on, tai sitä miten se voisi johtaa parempaan. Luulis, että arkkienkelit olisi vähän pätevämpiä tehtäväänsä… Eihän millään voi olla, että täällä päässä oltais taas katvealueella.

Nämä energioiden vuodatukset maailmankaikkeudesta, putsauksien esiin nostamat tunteet ja sähläenergiat ei tule mihinkään häviämään seuraavien vuosien aikana. Jos haikailee mennyttä aikaa, kun tiesi miten elämä menee – no sori, se ei tule takaisin vielä vähään aikaan. Itse asias…

Lyhyempi kuin kanan lento

Nimittäin minun matkani. Nyt sitten ihmettelen miksi ja mitä tapahtui, kun olen palannut takaisin kotiin. Olenpahan kuitenkin saanut putsattua Helsinki-Vantaan lentokenttää ihan urakalla kokonaisen päivän, joten jotain hyötyä tästäkin…

Vietin suurimman osan maanantaista lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Ensin oli ihan pikku juttu, mitä piti tarkistaa koneesta, sitten piti vaihtaa pari osaa, sitten piti odottaa polttoainetta, sitten ei ollutkaan enää konetta, ja sitten vaihdettiin jo lähtöportti. Eka portti oli ihan vihoviimeinen, jonne taivallus kesti ja kesti, eikä missään lähellä ollut ruoka- eikä kahvipaikkoja, joten tuli käveltyä aika paljon sinä päivänä. Eikä se toinen porttikaan ihan vieressä ollut, ja lisäksi se oli jotain katastrofialuetta, eli sähköt ei aina toiminut eikä vessassa kaikkiin paikkoihin tullut vettä, ja muuta pientä häikkää. Ja sitten peruttiin koko lento.

Finnair kyllä tarjosi matkaa, jolla olisin päässyt illaksi Englantiin, mutta hitsiäkö minä siellä …

Merlinin luo

Kuva
Jossain vaiheessa on aina annettava periksi. Ei ehdi ihan kaikkea, eikä muista läheskään kaikkea, eikä ainakaan tajua juuri mistään mitään. Olen tosi lahjakas ajan käytössä, jotenkin aina kuvittelen, että sitä on enemmän tai vähemmän, ja sitten se, miten se kuluu, jaksaa aina yllättää. Tai sitten se on värähtelytaajuuksien juttu. Korkeammissa värähtelyissä aikaa on, mutta kun sitten hermoilee ja kiukuttelee ja ahdistuu ja värähtely romahtaa, häviää aikakin. Ehkä niin, tai ehkä jotenkin muuten, mutta nyt on tehty kaikki mitä voin, ja loput sitten joskus

On aika kiva lähteä Glastonburyyn, Avaloniin, planeetan sydänchakran luo. Harvinaista hupia sekin, että lentokentältä haetaan ja kuskataan paikan päälle. Pääsen istumaan autoon, mikäs sen kivempaa:). Glastonbury on yksi lempipaikkojani, mutta en kyllä haluaisi asua siellä. Luultavasti. Saa sitten nähdä miten Exeter ja Tintagel iskee vähän myöhemmin viikolla. Siellä suunnalla kun kulkee yksi omista positiivista astrologisista linjauksis…

Pitäisi, ja pitää ja ehkä tahdonkin - matkalla Avaloniin

Kuva
Pitäisi on sana, joka kertoo muiden arvoista ja siitä, että elämme jonkun muun määrittelemää elämää. Kun ajattelen mitä kaikkea pitäisi ennen kuin pyyhkäisen muille maille, mietin samalla onko ne sellaisia, mitä haluan. Osa. Hyvin pieni osa. Mutta pitää silti, koska olen tullut luvanneeksi ja sitoutunut tekemään loppuun. Oliko hyvä idea…

No, aikanaan ideat oli hyviä, ja ehkä vieläkin. Käytännön toteutus on se, mikä ontuu. Kaikenlaisissa sovituissa jutuissa on se paha puoli, että jos kaikki sopijat eivät ole samalla aaltopituudella (lue: värähtelyssä), ymmärrys siitä mitä on sovittu voi vähän vaihdella. Plus lisäksi kulttuurierot, liittyen ajankäyttöön, kuten mitä tarkoittaa heti ja kiire.

Olen aina ihmetellyt sitä miksi siitä yhteisöllisyydestä niin kovasti toitotetaan. Joillekin meistä se tuntuu enempi rangaistukselta kuin tavoitteelta. Toisaalta Kultaisen Atlantiksen yhteisöllisyys oli kyllä aivan muuta, ja varmaan minäkin kestäisin sen. Kaikki, jotka muistavat omaa elämänsä Kultai…

Kertarutinaa

Kuva
Tässä maailman ja ties minkä pelastamisessa jää omat hommat jalkoihin. Kuten ehkä olen maininnut noin satatuhatta kertaa. Nyt sitten en enää jaksanut, ja pistin nettisivut uusiksi. Vitsihän on siinä, että uusi sisältö on vaiheessa, joten järkevästi ajatellen ensin olisi tehty sitä sisältöä ja sitten vasta vaihdettu systeemit ja tekniikat. Mutta kun ei jaksa enää kitistä… Nyt sitten on pakko, kaiken muun keskellä. Hyvä minä.

Ei ole enää kuin pari viikkoa kun pitää lähteä Englantiin. Tai pääsee lähtemään, miten sen nyt ottaa. Sitä ennen oisi syytä vähän tehdä storyboardeja ja muitakin suunnitelmia, jotta kaikki hommat saa tehtyä.  Lisäksi pitäisi kai vähän pohtia mitä pakkaa mukaan, kun paluumatka menee vähän tiukille lentojen vaihdon kanssa, joten yritän pärjätä yli viikon käsimatkatavaroilla. Juu, eihän siinä mitään, mutta ongelmaa tuottaa näköjään joka toinen päivä koittava sade ja suhteellisen kylmät illat ja Diana Cooper Foundationin juhlallisuudet. No, ei ne mua ulos heitä avajai…

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Kuva
Opekoulutukset on aina ihania, ja niissä tapahtuu huikeita juttuja. Ilman muuta myös tavallisilla kursseilla, mutta opettajaksi kouluttautuvat eivät ole enää aloittelijoita ja heillä on jokaisella oma osaamisensa, ja lisäksi voin heiltä vaatia enemmän. Totta kai, mitäs läksivät opekoulutukseen:).

Nyt on Turussa tanssittu lohikäärmeiden kanssa ja käyty muuttamassa chakrat kristalliseksi. En muuten edes tiennyt että se on mahdollista sillä tavalla… Vallan hieno opekoulutuksen viikonloppu ja voimakkaita kokemuksia ja hyppäyksiä energioissa ylöspäin tapahtui taatusti kaikilla. Hyvä me.

Kyllä nuo yläkerran kaveritkin ovat olleet hereillä, sen verran mielenkiintoisia kuvioita bongailin taivaalta, ilmalohikäärmeitä ja enkelinsiipiä ja muuta näkyi ihan kivasti.

Naureskelin itsekseni sitäkin, että aivan klassinen merkki, kun kurssin jälkeen astuin sisälle Turun linja-autoasemalle, ja koko isosta hallista ja kaikesta tarjolla olevasta huomio kiinnittyi yhteen kuvaan.

Nyt sitten työtä vuorotta,…

Maatähden muutosta

Kuva
Yksi hyvä juttu kaikessa opettamisessa ja manuaalien kirjoittamisessa on. Tai no, ehkä montakin hyvää juttua ja ilon aihetta, mutta yksi nyt ainakin. Ja se on se, että kun on eriteltävä ja selitettävä asiat niin, että muutkin tajuaa, oma ymmärrys aukeaa ihan uudella tavalla. Se on minusta itse asiassa aika hassua. Niin kuin nyt maatähtichakran kanssa. Ihan kuin en olisi ennen tiennyt mitä kaikkea se tekee ja miten, ja miten se kehittyy.

No, nyt sitten oivallus ja ymmärrys on astetta syvempi. Tieto on hyvä, mutta ymmärrys on ihan eri asia. Viisaudesta puhumattakaan. Sitä täällä ootellaan edelleen… Maatähtichakra on muuten mielenkiintoinen kapistus, ja vaikuttaa minun elämääni aika paljon tällä hetkellä. Nimittäin kun maatähti aktivoituu ja toimii viidennessä ulottuvuudessa, se alkaa ohjata ihmistä oikeaan paikkaansa Maassa. He, ketkä ovat sen löytäneet joko asuinpaikakseen tai joissa ovat matkustelleet, saavat oman sielunenergiansa tänne ihan eri tavalla kuin he – tai me – jotka emme…