Tekstit

Evakkoelämää

On ollut outoa olla pois omista ympyröistä, kun kaiken pitäisi kuitenkin sujua niin kuin omassa työpisteessä ja omassa kotona, eikä mikään kuitenkaan ole samalla lailla. Kaikesta huolimatta en tajunnut ottaa ihan kaikkea tarvittavaa mukaan, vaikka raahasin laukkukaupalla kamaa, ja tuppasin kannettavan tietokoneen täyteen kaikkea, mikä mieleen tuli. Aina vähän päästä huomaa kuitenkin, etä ai niin, en ole kotona enkä voi tehdä tuotakaan...Muutto ois ollut paljon kivempi, olisi päässyt asettumaan uuteen pikku hiljaa.

On toisaalta ollut mukavaa löytää uusia kävelyreittejä ja ällistellä erilaista kasvillisuutta. Suomi kun on niin pitkä, että kasvillisuus on erilaista, mitä ylemmäs mennään. Kuten tiedätte. Täällä etelämpänä tuli kuitenkin elettyä aika kauan, joten on hassua miten tämä tuntuu edelleen tutummalta. Nauroin itselleni, kun kuljin yhtä reittiä mitä viimeksi kävelin varmaan yli 20 vuotta sitten. On se kumma, kun puut on kasvaneet ja pensaikot villiintyneet… Outoa:).

Olen oikeasti…

Kiitos tästäkin kaikesta

Kuva
Ettei tulisi valitusvirttä, kokeillaas kiitosversiota. Olen hyvin ilahtunut Tim Whildin uusista videoista, joita hän jakelee Facebookissa. Tämän päiväinen keskusauringon energian maadoittaminen oli aika jysäys. Kiva, että hän tekee niitä lisääkin.

Olen kiitollinen siitä, että on katto pään päällä, vaikka onkin pölyä ja romua ja pimeyttä. Ensimmäiseksi kun saavuin evakkopaikkaan vedin kaikki sälekaihtimet ylös ja avasin joka ikisen ikkunan ja parvekelasin. Siitäs saitte, tunkkaiset energiat.

On kiva, kun on jääkaappi ja pakastin, vaikka ne on ihan kirjaimellisesti tyhjiä. Kun vielä pääsis kauppaan, sillä kävelyetäisyydellä oleva ainoa kauppa on lähiön makkaran ja kaljan täydennyspaikka, ei kasvissyöjän paratiisi.

On kiva, että on hella ja uuni, vaikka palava pöly on aika äklöä. No ei tullut mieleen alkaa ensimmäiseksi pesemään niitä, täytyy myöntää. Ekakskin siivous on minusta niitä ajattelen-asiaa-huomenna-juttuja ja toisekseen veli väitti, että ihan juuri hän niitä käytti ja oli …

Joskus mietin…

Varsinkin nyt. Mietin miksi olen laittanut hyvään talteen kaappien uumeniin asioita, jotka olen unohtanut. Ei niitä nyt hirveästi ole, mutta sen verran, että kysymysmerkkejä nousee. Mietin myös sitä, että miksi ihmeessä meillä kirjoja on niin paljon – ja olen sentään heittänyt niitä vähintään pienen maaseutukirjaston verran poiskin. Mietin sitäkin, että olenkohan vähän hidas vai muuten vain tajuamaton. Esimerkiksi tänään vasta tajusin, mitä aarrekartta tarkoittaa.

Pari päivää sitten remppapienokainen (ei voi sanoa mies, kun minusta se oli niin nuori…) kävi sanomassa, että maanantaina alkaa sitten keittiö-, eteinen- ja lattiaremontti. Kiva, parveke ja ulkopuoli alkoi jo. Siinäkin vähän aikaa piti miettiä. Miksi minä… Miksi minun asunnon kohdalle kaikki yhtä aikaa, ja parveke pitää olla tyhjä, ja vielä juhannus osuus tähän saumaan. Sitten taas tajusin, että olenko vähän – hmm. Hidas – ei. Tyh… - ei. Ehkä keskittynyt liikaa negatiiviseen.

Onneksi sitten ymmärsin, että jos ne kahden eri…

Aina vaan muuttuu

On ollut mahtavaa saada lähetellä todistuksia numerologian ammattikurssin käyneille. On ollut tosi kiva kurssin mittaan saada selittää asioita ihmisille vähän pidemmälle, ja saada samalla itsekin taas uusia juttuja pohdittavaksi yläkerrasta.

Nauroin taas kerran itsekseni, kun mietin yhtä Serafinan opiston juttua, ja aloin nähdä matemaattisia kaavoja. Menee ehkä vähän ohi nykyisestä tietoisuuden tasosta… Tai sitten ei, ei ne kovin monimutkaiselta näyttäneet. Enkä tietenkään kirjoittanut niitä muistin, joten pohtiminen jää odottamaan seuraavaa ilmestymiskertaa.

On ihan selvästi niin, että nyt tulee jatkuvasti uutta kaikille. Kun ymmärtää jotain, on oppinut jotain tai oivaltanut jotain, sen jälkeen on melkein heti tulossa toinen askelma. Tuntuu, että vauhti on kiihtynyt yhä entisestään, jopa tämän vuoden aikana.

Serafinan opisto on puolivälissä, vähän yli, ja sen myötä on myös monenlaista tapahtunut. Kurssilaisille, ja myös minulle. Tämän viikon yötyöskentelyn Havaiji on ollut ainakin…

Remppaa ja uusi koulu, kurssi ja systeemi

Kuva
On aina yhtä outoa, kun asia, jota on odottanut, sitten lopulta tapahtuu. Tai niin no, ehkä se riippuu asiasta. Nyt kuitenkin tuntuu tosi oudolta, kun mistä tahansa ikkunasta katsoo ulos, näkee työmiehiä, joka puolelta kuuluu poran ääni ja kaikenlaisia vehkeitä pörrää muutenkin ihan kiitettävällä melu- ja pölytuotolla ympäriinsä. Se on vissiin kesä.

Piti tehdä paljon ennen kuin remppa alkaa tässä asunnossa, mutta ei se taas mennyt ihan niin. Toisaalta ei ole edes tietoa koska se tässä alkaa, mutta meteli ja hulina on välillä sellaista, että mietin jo evakkoon lähtöä. Piti vasta sitten, kun miehiä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, mutta nyt tulee vasta parvekkeelta.

Olisi kuitenkin paljon tekemistä, ja omien kamojen tarvetta, joten en oikein voi pariksi kuukaudeksi häipyä. En voi millään raahata mukanani niin paljon kaikkea kuin tarvitsen, kirjoja, muistiinpanoja, manuaaleja yms. Kaipa siis yritän kuulosuojaimia ensin, ja lisään kävelyä. Hommat on välillä niin mielenkiintoisia, että…

Tyhmyyttä vai jotain pahempaa

Luin lehtijutun, ja huomasin sen kommenteista, että sadasta kaksi kommentoi itse asiaa. Kaikki muut oli lukeneet jutun tietoisesti tai luultavasti tiedostamattaan ihan pieleen ja vastasivat siihen, mitä kuvittelivat kirjoitetun. Luetun ymmärtäminen on taitolaji, tiedetään…

Jostain syystä tyhmyys tai joku muu elää omaa elämäänsä. Kun kärjistetään, tuomitaan ja tulkitaan, se alkaa pyöriä ihan omana energianaan ja vahvistuu, ja sitten vetää mukaansa yhä enemmän porukkaa, ja homma kärjistyy yhä lisää. Eli tyhmyyttä vai jotain pahempaa?

On tosi helppo myöntyä tai olla hiljaa, kun joku vahvempienerginen tai ainakin äänekkäämpi julistaa jotain. Enkä tarkoita, että pitäisi alkaa väittelemään. Uskomusten kanssa ei voi väitellä, tyhmyydelle ei voi mitään. Ihmistä ei voi valaista väkisin, ainoa konsti on pitää oma valonsa kirkkaana ja elää niin kuin oikeaksi kokee, opettaa omalla esimerkillään. Aina voi sanoa, että ajattelen erilailla, että ei ole minun juttu, en tule mukaan tuohon. Siitä saa …

Uutta kasvua

Kuva
Olen niin todella älyttömän mahdottoman kiitollinen ystävistä. Ei tarvitse kuin vähän rutista elämäänsä ja jotain juttuja, niin palautetta tulee, ja taas mennään eteenpäin. Kirjakin tai oikeastaan kaksi kirjaa on olleet työn alla pitkään, mutta kun ystävä jaksaa kysyä ja näkee tekosyiden läpi, jumitukset sulaa pois. Kiitos.

Olen kiitollinen myös Timin aukaisemista oivalluksista ja näkökulmista. Kun tulee vähän perspektiiviä alkaen noin kymmenentuhannen vuoden takaa, ei pienet jutut heilauta mihinkään. Ne isot saattaapi sitten tuntua vähän hurjilta, mutta jos yrittäisi mennä askelma kerrallaan, voisi huimata vähemmän.

Yksi iso tai ehkä valtava tai miten sen ottaa juttu on Susanin kanssa valmisteltu Atlantis-koulu. En tiedä vielä mikä sen nimi tulee olemaan, mutta palikoita on vähän jo valmisteltu ja peruskivi muurattu aikapäiviä sitten. Idea ja perusta on siinä, että Kultaisen Atlantiksen tiedot, taidot ja viisaus ovat monella aukenemassa, ja kaikille mahdollisia. Niitä voisi alkaa …