Tekstit

Selvittiinpä siitäkin

Kuva
Siis Leijonaportista (juu, vielä tulee energiaa…), pimennyksestä ja uudesta kuusta. Hengissä ollaan, ja itse asiassa paremmalla puolella kuin ennen Leijonaportin aukeamista apposelleen 8.8. Heti helpotti, kun energia lähti kunnolla virtaamaan, mutta sitä ennen oli aika tukkoista sekä energiatasolla että ihan fyysisesti.

Kuuleman mukaan monella muullakin. Tämä vuosi on ollut kyllä melkoista pyöritystä, ja kesä varsinkin. Koville on ottanut, vaikkei henkisistä asioista mitään tietäisi. Olenkin saanut taas lähimmäiset pyörittelemään silmiään toisilleen, kun he pähkäilevät miksi on niin kurja olo, ja vähän kuin olisi flunssa, ja sitä ja tätä, ja olen sitten vastannut miksi niin on. Ylösnousemusoireita, eipä muuta. Yhä enemmän ollaan tilanteissa, joissa ihmiset kolmannen ulottuvuuden ymmärryksellä kysyvät, ja siihen ei ole olemassa kuin viidennen ulottuvuuden vastaus. No sori, ei voi mitään. Ja vaikka se vastaus kuulostaisi kuinka hullulta, jollain tasolla ihminen sen ymmärtää kuitenkin. …

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Kuva
Energiat heittelee ihan kivasti taas kerran. Koko tämä vuosi on ollut melkoista tykitystä, eikä mitenkään vähenemään tunnu jutut olevan. Olen itse ihan tajuttoman väsynyt koko ajan, osansa tietysti sillä etten ole nukkunut kunnolla helteiden takia, ja tehnyt pitkiä päiviä töitä kuumassa officessa, mutta osa väsymystä on varmasti kehoparan reagointia yhä kohoaviin energioihin.

Parin päivän päästä on Leijonaportin huipennus, joka ei tietenkään tarkoita, että energia siitä vähenisi kovin nopsaan. Hiljalleen se alkaa hiipua, mutta ei kovin vauhdilla. Plus tietysti taas yksi pimennys ja montako planeettaa siellä vielä pyörii miten sattuu, en edes muista enää. Voi meitä.

Toisaalta on alkanut näkyä todella selvästi se jatkumo, jonka kauan sitten, itse asiassa jo Lemurian aikaan suunnittelimme. Kyllä vieläkin ihmettelen oliko hyvä idea… ja kuka älypää lähti mukaan… No, tehty mikä tehty, ja nyt sitten mennään loppuun asti. Koko Atlantiksen systeemi, kymmenentuhannen vuoden vajoaminen matalii…

Mitä oikeesti haluaisin

Kuva
Jostain syystä yhä vahvemmin on mielessä pyörinyt tarve miettiä mitä oikeasti haluaisin. Liittyy varmasti tähän sanotaanko mielenkiintoiseen energiakesään, kuunpimennykseen ja muutenkin kohoaviin energioihin. Kovasti epäilen, että yläkerran kaverit yrittävät saada jotain läpi, mutta minä normaalin ja välillä jopa epänormaalin kiireisenä elän sitten-kun-elämää enkä kuuntele.

Paljon on hienoja asioita menossa ja tulossa, joten sen suhteen kaikki hyvin. Olen innoissani syksyn kursseista, ja kirjaprojekteista. Kultaisen Atlantiksen kirjakin kohta ilmaantuu painosta, viimeistään sitten kun Tim on täällä. Viime yönä kirjoitin unissani kiiruusti toistakin. Se oli aika hassu uni muutenkin. Intiaan pitäisi kuulemma lähteä. Älkää unta nähkö, yläkerran väki, ei kuulu minun toivelistani kärkeen, eikä edes loppuun. Enempi sinne en tahdo ettekä voi pakottaa –osastolle. Himalaja, Tiibet ja Nepal kyllä kiinnostaisi, mutta muuten sinne päin ei ole mitään kipinää.

Tai ehkä se Intia liittyi siihen, mi…

Ihan kiva

Kuva
Mitä pidemmälle tämä uusi heräämisen aalto leviää, sitä enemmän näyttää ilmaantuvan hoitajia, kanavoijia ja opettajia. Hienoa. Toisaalta. On ihan oikeastikin, sillä on hienoa, että yhä enemmän pehmeämmät hoitomuodot valtaavat alaa, kun kehomme ja maailmamme muuttuu korkeavärähteisemmäksi. Toisaalta taas tää sisäinen nipottaja on välillä sitä mieltä, että mitä sitten, jos käy miljoonalla kurssilla ja saa toisen miljoonan hoitoja ja vaikka kuka kanavoi vaikka mitä. Elää pitää kumminkin, ja jos niistä korkeista energioista, mitä on saanut, ei ole arjessa mitään hyötyä, koko homma on ymmärretty väärin.

No joo, onhan se tavallaan yksi tapa eteenpäin. Jos käy kursseja ja niin edelleen, kyllä se värähtely alkaa nousta vääjäämättä lopulta, vaikka kuinka pistäisi oven perässään kiinni ja jättäisi valaistumisen kurssitilaan lähtiessään.  Tai jos käyttää uusia yhä voimakkaampia energiahoitoja vain tankatakseen itseään, että jaksaa sitä entistä arkea, alkaa silti vähitellen muuttaa elämäänsä. Si…

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta

Kuva
On aika jännä – tai niin no, ei tietenkään ole. Siis ensin ajattelin, että onpa jännä miten kaikkialta tulee suurin piirtein samaa aihetta, vähän eri tavoin monet henkisen tien opet ja muut edelläkulkijat toitottavat nyt erityisesti runsaudesta ja omasta mestaruudesta. Mutta ei tietenkään siinä mitään ihmettä ole, kun joku energia on ajankohtainen, se on ajankohtainen, ja kun jotain pitää alkaa enemmän käsitellä, se nousee monen tietoisuuteen yhtä aikaa, jos ihminen on kuulolla.

Tim Whild aina puhuu aalloista, miten ihmiset heräävät aalloissa, ja miten nyt on kolmannen aallon ihmiset suurin piirtein hereillä, ravisteltu ja sekoitettu viime vuosina. Aalloissa on totta kai eri vaiheita, ja aikoja, ei sekään niin mene, että naps, yksi aamu kaikki havahtuvat. Tai, jos taas tarkemmin ajattelee, voihan se itse asiassa mennä niinkin. Ihmiset eivät vain monet suostu ymmärtämään maailmankuvansa muutosta, joten muutoksen sisäistämiseen menee eri aikoja.

Koko kevät, joidenkin mukaan tammikuus…

Kantaisko siivet

On se hullua. Kun miettii juttuja, mitä haluaisi, sellaista, mitä ei oikein edes voi yrittää luoda elämäänsä, koska se on niin iso asia, ja sitten se annetaan tarjottimella, tuleekin rimakauhu. Oikeastiko pitäisi nyt alkaa sen kanssa tekemisiin?

Olo heittelehtii paperipussi päähän ja sängyn alle ja tietysti hyppään kalliolta, siivet kantaa –olotilojen välillä. Onneksi sitten tuli taas puuhaa niin ettei tahdo päivät riittää, joten pystyisin helposti hautaamaan tuonkin asian muiden juttujen alle. En tiedä, jospa kuitenkin ehkä voisi olla mahdollista, että uskaltaudun.

Olen sitä mieltä, että tämän kesän jälkeen mikään ei ole entisensä. Olemme niin isojen energiamuutosten kanssa tehneet töitä koko kevään, ja homma vaan jatkuu, että voi olla mielenkiintoinen loppusyksy. Ensi vuodesta en osaa sanoa mitään, kun tuntuu, että energiamittarit ei yllä sinne asti, ero tähän vuoteen tulee olemaan niin iso.

Yhä enemmän kuulen samantapaisia juttuja ihmisiltä. Meitä sysitään nyt todella vahvasti kul…

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Kuva
Vai molemmat vai ei kumpaakaan, kas siinä pulma. Matkalla Turkuun pitämään enkeliopekoulutuksen viimeistä viikonloppua laskeskelin paikkakuntien energioita, jos vaikka löytyisi se paikka, jota voisin kodikseni kutsua.

Olen muuttanut tosi paljon lapsena ja jonkun verran aikuisenakin, ja valtaosa paikoista, joissa olen asunut on kuutosia. Hmm. Koti, rakkaus, perhe ja silleen. Jyväskylä ei, se on kuitenkin sitten 9, lasken sen jostain syystä aina väärin. Mietinkin sitä, että viihtyisinkö jossain, missä energia sopii elämänopetukseen. Tuusula ois ainoa, mitä keksin. Olen varmaan ainakin kerran tai kaksi käynyt siellä, joten sisäisellä kartalla se on pikkaisen häveyksissä vielä. Ehkä pitäisi tehdä kesälomareissu Tuusulaan. Nyt sitten ei puutu kuin auto. Ja se kesäloma.

Jostain syystä aloin selailla joku aika sitten Kotimaisten kielten keskuksen uusien sukunimien listaa. Siis niitä uusia, juuri keksittyjä, joita ei ole vielä kellään ja jotka tulevat mahdolliseksi ensi vuoden alusta muist…