Seitsemästoista

Joulu on ollut melkoisen energiallista aikaa. Uusi kuu ja talvipäivänseisaus tuntuivat aivan ihanilta, rakkaudelliselta uuden alulta. Jouluna siihen ei taas kiinnittänyt mitään huomiota kaiken keskellä, ja nyt on jostain syystä vaikea palauttaa kaikkein hienointa tunnetta takaisin. Uudessa ollaan, se on selvä, mutta en tiedä miksi osa toiveikkuudesta ja ilosta jo häipyi. Voipi olla tietysti ihan silkkaa väsymystä, uni on ollut taas harvinainen luonnonvara, jota ei ole juuri täällä näkynyt. Odotan mielenkiinnolla tekeekö vuoden vaihtuminen minkäänlaista muutosta.

Olen alkanut työskennellä vihdoin enemmän numerologiakirjan kanssa. Hassua, että jossain vaiheessa olin heittää koko numerologian pois, koska olin niin kauan tehnyt sitä. Onneksi sitten taas joku yläkerrasta kolautti päähän, ja tajusin, että numerot ovat energiaa, ja niitä voidaan ymmärtää ja käsitellä myös energiatasolla. On se vaan niin eri juttu kuin joskus, vaikka vieläkin vähän suhtaudun epäillen joihinkin juttuihin, mit…

Olin ihan varma siitä, että jotain on tulossa nyt joulun ja vuodenvaihteen tienoissa. No, taitaapa olla, ja taitaa olla jo alkanut. Ihana talvipäivänseisaus ja uusi kuu olivat selkeä käänne. Olemme nyt ihan eri energiassa kuin viime viikolla. Tuntuu, että katselen taas maailmaa kuin turisti. Se on aina selkeä merkki energioiden hyppäyksestä ylöspäin. Olen sitä mieltä, että tämä käännös liittyy itsensä rakastamiseen ja hyväksymiseen, sen verran seesteisyyttä on alkanut olla ihmisten elämässä.

Jos nyt yhteenvetoa vetelee siitä, mitä olen kuullut ja miltä itsestä tuntuu, niin jonkinlainen käännekohta siis taas kerran. Nyt vain siinä, että kun olo on ollut kuin lumihiutalepallossa (ne sellaiset mitä ravistellaan, tiedättehän), nyt on melkein kaikki hiutaleet jo löytäneet uuden paikkansa. Aika moni on löytänyt rauhan sielullensa ja uuden pohja elämällensä. Tarkoitan sitä, että kun nyt muutama vuosi on haettu ja etsitty ja opiskeltu ja siivottu, nyt on kaikki kohdillansa miten ikinä onkaan…

Sain eilen ahaa-elämyksen, vai oisko ollut peräti valaistuminen. Hevosen vuosi on ollut vielä normaalia kiireisempää, ja omat asiat ovat saaneet väistyä toisten maailmojen pelastamiselta, ja tuntuu, että loppua kohti vain hullummaksi menee. Nynny mikä nynny, ei osaa laittaa rajoja.

Olen nyt kuunnellut ja myötäelänyt aika monen ihmisen elämän ongelmia, ja yhtäkkiä eilen tajusin, että hei eihän se noin ole. Jostain syystä olin unohtanut katsoa asioita korkeammasta perspektiivistä, otin vain jutut niin kuin ne kerrottiin, ja hain apu- ja ratkaisuehdotuksia vain siitä todellisuudesta ja laittelin energioita ja enkeleitä pohjautuen vain siihen todellisuuteen. Ja siitähän tulee vain lyhytaikaista helpotusta, kun taas korkeammalta katsoen näkee laajemmin, ja apukin on parempaa. Totta kai enkelit ja muut yläkerran apurit auttavat aina korkeimmaksi parhaaksi, mutta jos pyytää väärää asiaa, ei mee ihan kohdilleen. Kiitos taas, arkkienkeli Gabriel ja yksisarviset, joiden kanssa on yötöitä tehty …

Niin tai tiedä tuosta kunniasta, jotain kummiskin. Jostain syystä viime aikoina olen saanut kovasti palautetta blogista ja sivuista ja muista jutuista, kuten Fb:n enkeliviikosta. On ollut tosi hienoa saada tietää, että jutut ovat olleet avuksi ja iloksi niin monelle. Kyllähän ne numerot aina näkee, paljonko kävijöitä jne., mutta silti palautteen lukeminen on eri juttu. Kiitos kaikille!

Enkelikalenterit ovat kaikki löytäneet kotinsa. Hauskaa sekin, enhän ehtinyt laittaa niitä edes kunnolla myyntiin, kunhan täällä kirjoitin asiasta. Kirjoja on vielä joitakin, jos haluaa joululahjaksi itselleen tai muille. Omistuskirjoituksetkin järjestyvät, jos saan siitä viestin. Kohta saan Henkistä tietä aloittelijoille -kirjan kirjakauppoihin myyntiin, ja minulla on sitten vain muutama kappale varastossa. Hienoa siis sekin, eka painos on kohta loppu. Vautsi kun kuulostaa hienolta:).

Öisinkin on tapahtunut monenlaista. Yksi hupaisimpia unia oli se, kun Diana Cooper otti yhteyttä yöllä, siis unessa. Di…

Joskus ihmisten aivoitukset ja myös puheet saavat ihmettelemään olenko minä outo vai joku muu. Tai ehkä parempi kysymys olisi olenko minä outo ja lisäksi joku muukin… Tänään istuin kahvilan pöydän ääressä miehen kanssa, joka halusi välttämättä kertoa yksityiskohtaisesti vatsansa ongelmista liittyen joulukinkkuun ja kotimaiseen marjaviiniin. Eikä ollut edes kovin tuttu tyyppi, mutta niin vaan jakoi ihan liikaa informaatiota minun mielestäni. 

Tässä matkan varrella olen kuunnellut aika monen bussikuskin ja taksikuskin kertovan murheitaan. Joskus kyllä ihan hauskojakin juttuja, kerran pohdittiin USAn viisumihakemusta, kun semmoinen oli ajankohtainen, ja yhden kerran sain jopa lueskella yhden kuskin FB-päivityksiä hänen puhelimestaan. Puhuin tästä yhdelle tutulle (miehelle), joka sanoi, että minä olen sen oloinen, että mulle voi kertoa. Olin jo hetken aika mielissäni, mutta sitten hän sanoi, että ihan kuin terapeutti. Minä! Vaikka siis suuresti kunnioitan ja arvostan terapeutteja ja heid…

Painostusta taitaa tulla tuolta yläkerran suunnalta aika reippaasti monelle. Osalle helpotuksena ja ilona ja eteenpäin menona, osalle yhä vahvempana ahdistuksena. No hei, se ei tule loppumaan:). Aina välillä tulee mieleen se, että enää 18 vuotta, tai ihan kohta 17, ja sitten pitäisi olla koko pallon kultaisessa ajassa. Oisko pikkuisen kiire muuttaa juttuja?

Olen tavattoman mielissäni itse kouluttamistani opettajista, joilla aika monella on seuraava askel juuri otettu tai tulossa, tai muuten vain energia alkaa vahvistua. Eihän se ole millään muotoa minun asiani, eikä ansiotani, mutta silti ihan pikkuisen tuppaan olemaan ylpeä heistä. Hyvä kaverit! Kun näkee sen valon ja energian, joka heissä on, tuntuu tosi hienolta, kun ovat oikealla tiellä.

Toisaalta sitten taidan olla aika kärsimätön niiden kanssa, jotka haluavat kiskoa laput takaisin silmilleen aina, kun alkaa vähän selkeyttä näkyä. Jokainen menee ihan sillä tahdilla kuin haluaa, totta kai. Mutta onko se aina pakko asettaa itsens…

Kyseessä ei siis ole oma bussi (vautsi, se vasta ois…), vaan ihanainen oma enkelikalenteri. Jee!!! Painosta sanottiin, että ihan kohta puoleen kalenteri on täällä, eli suomennan sen niin, että joulukuun ekalla viikolla ois mahiksia saada jakeluun. Pistän sen myyntiin myös omille sivuille, kun ennätän. Painos on tosi pieni, joten kannattaa tilata ihan heti vaikka sähköpostilla, jos tämän ihanuuden itselleen haluaa.

Kalenteri on ihan normaali viikkoaukeamalla oleva kalenteri, ynnä 2015 ja 2016 aukeamana ja pari sivua muistiinpanoille. Joka viikolle oma enkelijuttu, ja muutama selitys mikä energia missäkin kohtaa on vahvoilla, mutta tämä ei ole mikään runoilukalenteri, jossa olisi pitkiä selityksiä enkeleistä. Ihan tavis kalenteri, enkelimausteilla ja siunauksilla. Siksi, että halusin sen tehdä saadakseni itselleni mieleisen, ja ehkä jaella muutamalle muullekin. Sivuja 124, A5, kannet värilliset, sisus mustavalkoinen, hinta 14 e plus postikulut 3 e.

Uskomattoman paljon tuo teetti työtä.…

Oli aivan mahtava reissu Joensuuhun – niin, no se paluumatka ja ikuisesti myöhässä olevat junat… Mutta ohi on, sekin. Kultainen Atlantis on niin ihanaa energiaa, että kurssit ovat aina tosi kivoja. Oli hienoa nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, ja löytää vielä loistavan hyvä kurssitilakin keskeltä kaupunkia. Kiitos asianosaisille!

Kiitos myös Tuula, joka toit meille ihanan Atlantis-kukkakimpun. Kiitos Pia ja toinen Tuula, jotka jäitte siivoamaan ja sain vielä kyydinkin asemalle. Kiitos kaikille kurssilaisille, kun muodostitte ihanan Kultaisen Atlantiksen ryhmän ja ankkuroitte sen energioita tähän maahan. Mietin vain sitä oman puolikkaan ryhmän telepatiaharjoitusta. Jotkut näki muistaakseni ruusuja, vaikka kuva esitti talvimaisemaa – mutta hei, eikö siellä kasva kesällä ruusuja?

Heti maanantaiaamuna alkoi mieletön rumba monien asioiden kanssa, ja tänä aamuna tuntui, ettei Facebookin enkeliviikkoon synny mitään tekstiä. Kunnes sitten rauhoituin ja tajusin, että mitä järkeä hakat…

Enkeliviikko alkoi Facebookissa. Jaossa energioita ja ylläreitä:).
Siipiveikkojen seuraan >>

Lipsuin taas päätöksistä, kun kovasti pyydeltiin. Sen seurauksena sitten alkaa töitä olla jo hukuksiin asti. Hyvä, että on ihanaa työtä, mutta jotenkin tuntuu, että olemme taas tilanteessa Älä tee niin kuin minä teen, tee mitä opetan…

Olen huomenna lähdössä Joensuuhun pitämään Kultainen Atlantis ja Atlantiksen enkelit -kurssia. Jipii!! Aivan ihanaa, loistavan hienoa ja olen onnellinen ja kiitollinen. No, vähän sarkasmi nostaa päätään ja väittää että katotaas taas Pieksämäellä miten ristissä on raiteet VR:n kanssa. Pois moinen ajatus, kaikki menee loistavan hyvin, eikö, enkelit?

Mutta siis se esimerkin voima, joka ontuu. Kultaisen Atlantiksen ihmiset onnistuivat hyvin pitkään pitämään energiansa korkeimmalla mahdollisella tolalla, ja yksi syy siihen oli ajankäyttö. Jokainen teki sitä, mitä rakasti, ja nautti siis tekemisestään, sai siitä iloa ja tyydytystä jolloin energia pysyi korkealla. Useimmiten onnistuu minultakin. Mutta sen lisäksi he käyttivät runsaasti aikaa leikkimiseen, sosi…

Matkailu avartaa, ja läheisen/läheisten kanssa matkailu avartaa näkemystä kanssaihmisistä.  Olenkin taas kerran huolellisesti harkittuani tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat omituisia. No joo, ihan kivaa on olla läheisten kanssa reissussa, ja enimmäkseen on hauskaa ja asiat sujuvat, mutta ne ääneen lausumattomat odotukset ovat kompastuskiviä.

Sitäkin mietin miten vaikea joidenkin ihmisten on sanoa mitä haluavat. Jos kaikki käy, mutta sitten ei kuitenkaan ole sitä, mitä pitäisi, voisko olla aihetta ilmaista edes hiljaa itsekseen mitä oikeastaan haluaa. Eikö tätä ole jo toitotettu ihan tarpeeksi:  luomme itse elämäämme jokaisella ajatuksella, sanalla, teolla ja odotuksella, ja jos emme selkeästi ilmaise mitä saisi tulla, saamme sekavia, ei tyydyttäviä, vanhoihin uskomuksiin perustuvia kokemuksia ja tapahtumia.

Hupaisia hetkiä on koettu Lontoossa. En tahdo millään jaksaa tätä ihmispaljoutta, energioiden sekavuutta ja ainaista meteliä. Hotelli on hyvä, kiitos siitä. Kulkeminen su…

Nyt on tullut taas ihan kiitettävästi luettua näitä väärin sammutettu -juttuja, joissa joku on tehnyt omasta mielestään hienon jutun, ja suuri joukko ihmisiä haluaa tuoda julki, miten  väärin hän on onnistunut. Samoin näköpiirissä on ollut ihan kiitettävästi niitäkin ihmisiä, jotka ovat jo henkisellä tiellä, ja tietävät, että asenne ratkaisee, ja soimaavat itseään siitä, että soimaavat itseään.

Meillä on joku sisäänrakennettu tarve selitellä ja keksiä syitä miksei …. jotakin. Kun sitten joku muu tekee jotain, mitä itsekin ehkä haluaisi, voi alkaa selitellä vähän lisää, miten hän on eri asemassa, tai elämänolosuhteet ovat erilaiset tai kyllä minäkin, jos. Kateus on siitä mukava juttu, että se kertoo meille jotain. Se näyttää asioita, joita haluaisimme itsellemme, mutta olemme puhuneet itsemme ympäri, ettemme vain edes yrittäisi.

Pelkäämme onnistumista niin kovasti, ettemme edes yritä. Tai ehkä epäonnistumista, mutta luulen, että useimmiten onnistumista, sillä silloin tapahtuisi muuto…

Ainahan ihmisiltä on kuulunut ihmeellisiä juttuja, mutta nyt kaikkea tapahtuu nopeasti, jatkuvasti ja voimalla. Ei kaikilla, mitä sitäkin mietin, mutta hyvin monella. Tuttu koululääketieteen työntekijä kertoi sairaalan sattumista, ja ihmetteli mitä on menossa. En ihan varma ole itsekään mistä kaikki johtuu, mutta veikkaan auringonpurkauksia, joita nyt on ollut todella voimakkaasti. Myös pimennykset totta kai tuovat aina oman energialatauksensa.

Toisaalta mietin sitäkin, että vaikka onkin kiva, tai no joo, hyvä, ehkä, tietää mitä on menossa, tietäminen voi estää asioiden oivaltamisen ja hyödyn. Jos vaan odottelee, että tämäkin menee ohi, ei välttämättä kiinnitä huomiota siihen, mitä itselle tapahtuu, oireet ja esiin nousevat asiat sysää vain syrjään, koska ne johtuvat vain auringonpurkauksista.  Vähän sama kuin astrologia ja numerologia. Jos tuijottaa koko ajan siihen, mikä päivä on menossa ja mitkä energiat vallitsevat nyt, luottaa tulkintoihin eikä omaan sisäiseen tietoonsa ja hyöty…

Aloin kirjoittaa tätä postausta ihan muusta aiheesta, viime aikoina ihmisiä kuulemma vaivanneesta ongelmavyyhdestä. Yksi ja toinen on kertonut ihan oudoista hankaluuksista, elämä takkuaa ja epäreiluja, yllättäviä ja käsittämättömiä ongelmia on kuulemma ilmaantunut. Arkkienkeli Mikael minusta noista puhui yhdessä kanavoinnissa, samoin Metatron jo viime vuonna.

Mutta sori, en nyt jaksa olla onneton, sillä olen autuaallisen innoissani ja pompin ilosta ja innostuksesta, enkä nyt oikein pysty ottamaan osaa. Sen verran kumminkin, että minusta tuon energiajakson pitäisi nyt olla ohi, ja elämän tasapainottua. Ymmärtääkseni monilla on nyt se vaihe, että omanlainen elämä on ajatuksissa, mutta mieli vielä pyörittää kaikenlaisia syitä miksei se onnistu. Eli ollaan siinä vaiheessa, että ole onnellinen tai itke ja ole onnellinen.  Kuten kaverille sanoin, mitä jos antaisit olla. Älä mieti ratkaisuja, sano enkeleille, että et ymmärrä, etkä pysty nyt tekemään ratkaisua, joten nyt voisi auttaa, kiitos.…

On muuten aivan tajuttoman ihanaa, kun rakastaa sitä, mitä tekee. Olen tuntenut niin suurta iloa ja innostusta graafisen puolen ohjelmista ja sisällönhallintajärjestelmien plugineista, että olen kirjaimellisesti hyppinyt ilosta. Suomennettuna siis on ollut kivaa tietokoneen ääressä:). 

On ollut myös todella mukavaa, kun on saanut muutaman päivän keskittyä rauhassa tekemään asioita, jotka ovat odottaneet liian kauan, kuten nettisivujen teknistä päivitystä yms. Tässä on vaan käynyt niin hassusti, että kun olen siirtänyt juttuja, kun ei ehdi, tekniikan maailmassa kaikki on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, kuten tavallista. Ja nyt haluaisin pistää kaikki uusiksi, kun on niin paljon parempia juttuja tarjolla kuin omaan vähän yli vuoden vanhaan systeemiini sopivat. Eikö ollut joku sanonta aasista ja monista heinätukoista?

Toinen asia, mistä olen ollut innoissani, on numerologia. Kun nuo tuolta yläkerrasta ovat toistuvasti nalkuttaneet asiasta, olen alkanut kokoilla omia muistiinpanoja ja k…

Sacred Sound –kurssin jäljiltä taidetaan kaikki osallistujat olla vieläkin vähän pihalla, tai jossain. Kun tapahtuu iso muutos energioissa, uuden sopeuttamisessa omaan entiseen elämään menee aikansa.  Nyt ymmärrän vasta kunnolla senkin, mitä jotkut Biz & Angels –kurssilaiset sanoivat, nimittäin että asiaa ja työkaluja oli niin paljon, että oli vaikea valita mitä käyttäisi, eli ei sitten saanut tehtyä m itään. No, onneksi B&A-kurssilaiset ovat ottaneet työkaluja myöhemmin käyttöön, ja moni entinen kurssilainen kuulemma myös kaivaa aina uudelleen esiin työkirjan ja täyttelee tehtäviä uudestaan uusia asioita varten. Hyvä niin. Itse olen ihan pikkuisen käyttänyt Sacred Soundin työkaluja, kun en oikein osaa päättää mistä aloittaisi. Huono syy, tiedän, paras olis aloittaa jostain, jos haluaa, että kurssilla käynnistynyt muutos jatkuu.

On ihanan ilahduttavaa, että vaikka en ole saanut vieläkään nettisivuille tilaussysteemiä, kirjoja menee postiin joka päivä. Mietin jo hetken kannatt…

On kyllä mielenkiintoinen kurssi  tämä Sacred Sound. Ei ole väliä osaako laulaa, tuleeko ääni mahtavana vai pikkuisen pihisten tai itse asiassa kuuluuko ollenkaan, joka tapauksessa omalla äänellämme voimme parantaa itsemme, auttaa planeettaa ja vaikka auttaa asioiden ilmentämisessä. Huikeimpia kokemuksia oli tänään oman äänisigneerauksen löytyminen. Se on jo itsessään aika mielenkiintoista, ja kun kävi ilmi, että oma äänisigneeraukseni on jotain, mihin ei oma ääni yllä, osasin vain kuvailla sitä, toiset pystyivät laulamaan sitä minulle pelkällä aikomuksella, äänettömästi – ja pystyin tuntemaan sen aivan selvästi. Se oli uskomatonta. Ja ihanaa, koko ryhmä laulamassa rakkaudella minun lauluani minulle.

Ääni ja ääniparannus on yksi niistä asioista, joita osasimme Atlantiksella, ja jotka ovat palaamassa taas takaisin meille. Äänen voima on aivan valtava, ja kaikkein tärkeintä on siihen sisältyvä rakkaus ja aikomus, niistä syntyy pyhä, parantava ääni. En yhtään ihmettele niitä huikeita ker…

Joku buumi on selkeästi menossa. Tai ehkä paremminkin käännös tapahtunut. Minä, ja kuulemma monet muutkin opet, olemme havainneet että miehiä alkaa saapua sankoin joukoin kursseille tai ainakin kysellä asioista. Hmm. On se outoa. Aina välillä vaan tuntuu, että lähetys ja vastaanottaminen ei  kohtaa, miehet kun vaan on niin eri lajia. Hyvä, että on muutamia hyviä miesopejakin.

Eilen tupsahti kirjapainon paketit. Ensin olin ihan innoissani, sitten en uskaltanut avata kun jännitti niin paljon, ja sitten tietysti harmitti kaikki kaksi kirjoitusvirhettä mitkä heti bongasin. Nyt kun vielä saisi sen tilaussysteemin aikaiseksi, mutta kirja on valmis ja tilattavissa. B5 (=vähän isompi koko), 96 sivua, hinta 22 e plus postikulut, jotka pitää tarkistaa. E-versiot on nekin jo ihan juuri kohta ladattavissa. Jos nyt joku innokas haluaa sähköpostin kautta tilata oman kappaleensa, sen voi tehdä.

Olen ahkeroinut Sacred Sound –kurssin matskun kanssa, ja alan kohta olla niin innoissani viikonlopun kurssi…

Kun alkaa asiat toteutua nimittäin. Vaikka kuinka ajattelee jotain asiaa, ja tekee sitä konkreettisesti, lopullisen toteutumisen kynnyksellä alkaa vähän hermostuttaa. Nyt on oma eka henkinen kirja menossa painoon, vain viikon myöhässä. Olisi varmaan paljon helpompaa, jos käsikirjoituksen voisi vain lykätä jollekin kustantajalle, mutta kun itse on myös taittaja, kuvittaja ja kustantaja, on pikkuisen painetta.  Sanoin tarkoituksella eka henkinen, sillä joitain muita läpysköitä on tullut joskus kirjoiteltua. Niissä ei tarvinnut huolehtia muusta kuin kirjoittamisesta. Paljon helpompi. Julistin kaikille, että syyskuussa se ilmestyy, mutta lause on kääntynyt muotoon syyskuussa painoon, ja ulos kuun vaihteessa.

Painetta tuo myös se, että tämä asia on minulle itselleni erittäin merkityksellinen. Monta vuotta olen halunnut tehdä myös omia juttuja enkä aina vain opastaa toisia, mutta olen aina siirtänyt omat asiat syrjään. No, nyt on eka sitten viittä vaille valmis. Silti omatunto kolkuttaa, k…

On oikeastaan aika ihmeellistä, miten eri merkityksiä käsitteillä ja sanoilla on. En ole ikinä tajunnut anteeksiantamista. Sitähän hoetaan joka paikassa henkisellä tiellä ja ymmärrän kyllä mistä on kyse, ja miksi se on tärkeää. Itsellä se jumi on siinä kohdassa, missä sanotaan, että annat anteeksi ihmiselle, mutta et hyväksy tekoa. No höh. Kun ei tajua, ei tajua. Jos annan anteeksi ihmiselle, joka on vaikkapa kohdellut minua ei-toivottavasti, sehän tarkoittaa, että minua saa kohdella niin. Eikä kannata kommentoida tähän, sitä on yrittäneet lukuisat ihmiset vääntää rautalangasta, eikä mene perille:).

Luulenkin, että kyse on oikeasti siitä, miten ymmärrämme sanat.  Ymmärrän asioita niin, että tietyssä tilanteessa on tapahtunut juuri se, mitä siinä on pitänytkin tapahtua, ja ihminen on tehnyt/sanonut sen, mitä pitääkin, jotta… jotakin. Eli mitä anteeksiantamista siinä on? Tätä ei nyt tarvitse ymmärtää niin, että hyväksyn kaiken tai että kannan kaunaa kaikkia kohtaan, en suinkaan. Sanat j…

Kuinkahan monta vuotta yläkerta on vääntänyt rautalankaa, että ketään ei voi valaista väkisin, jokaisella on oma tie jne. Nyt muutama vuosi on väännetty sitä, että liialla auttamisella vain estät muita löytämästä omaa voimaansa ja estät itsesi ja niiden muiden korkeampaa tietä. Käytännössä se vain edelleen tuppaa joskus lipsumaan.

Olen yhä enemmän havahtunut siihen, että ei mene perille. Jos autan samassa asiassa vuoden sisään neljättä kertaa, tai kuukauden sisään kolmatta kertaa, voisko olla jo ajateltavissa, että ei todella mene perille? Asioiden oivaltaminen voi tapahtua niin, että joku kertoo asiasta tai vastaa kysymykseen, mutta silloin on sekä sanojen että ajoituksen ja oman oivaltamisen osuttava kohdilleen. Ja läheskään aina ei osu. Ihminen on innoissaan ja hihkuu, että joo, noin juuri, ja sitten ei käytännössä kuitenkaan tee mitään sinne viittaavaa. Eli mitä tapahtui?

Olen pohtinut oisko kyse siitä, että ihminen ei vain halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Voin kysellä enk…

Ihan hyvällä tavalla kumminkin. Juuri päättyi Enkeliopettaja-koulutus, ja nyt on vähän sama olo kuin on varmaan tuoreilla opettajillakin. Hyvä olo saavutuksesta, energiat on huikean korkeita loppuseremonian jälkeen, ja vähän on tietysti haikeutta, kun nyt se loppui. On nää koulutukset aina omanlaisiaan joka ikinen, ja myös samanlaisia jokainen, sillä energiat on korkeat, ihmiset ihania ja on aina ilo nähdä miten varmuutta ja vahvuutta tulee enkeliyhteyksiin. On myös tosi ihana saada olla mukana harjoitusvisualisaatioissa ja –tehtävissä, kokea se luovuus ja enkelien kanssa työskentely. On minulla sentään hieno homma!

Joku hyppäys on tapahtunut myös omissa energioissa. Kanavoinneissa huomaa arkkienkelien ja mestarien energiat selvemmin. Herkkyyden lisääntymistä luultavasti, eiköhän ne kaverit ole ennenkin olleet yhtä voimallisia. Onkohan energiatasolla tapahtunut muutenkin isompi hyppäys, kun noita vatsatautejakin ja muita oireita on aika paljon liikkeellä?

Diana Cooper kertoi uusimmass…

Atlantiksen papittaren kanssa ylösnousemusta opiskellessa saattaa tapahtua kaikenlaista. Meitä lähestyi ylösnoussut mestari, joka kovasti haluaa tuoda iloa ja huumoria ryppyotsaiseen henkisen tien suorittamiseen. Rakas Voosloo on oikeassa. Ilo on korkeaa energiaa, enkelit lentävät, koska ottavat itsensä kevyesti, yksisarviset rakastavat naurua… Suorituspaineet ja sääntöjen noudattaminen ovat ihan ihmisten juttuja, 3 D:ssä.

Sain myös hihitys- ja ärsytyskohtauksia käsitteestä henkinen kurinalaisuus. Mikä ihme siinä on, että edelleenkin, kun joku sanoo kurinalaisuus, sen käsittää sääntöinä ja määräyksinä, ja henkisen kurinalaisuuden kärsimyksenä, askeesina ja pidättäytymisenä ilosta. Silkkaa soopaa, mutta ohjelmointi toimii. Ja indigo-energia tietysti sanoo, että ei ole pakko, etkä voi pakottaa mua – eli en tee sääntöjen mukaan enkä kyllä muutenkaan:).

Tai ehkä se liittyy siihen, että sysää vastuun omasta tiestä jollekin toiselle. Kun on jonkun tekemät säännöt, tai joku auktoriteetti, j…

Olo on onnellinen ja väsynyt. Ei yksikään urakka ole ohi kuitenkaan, jonkinlainen suvantovaihe vaan menossa päivän verran. Tulevien enkeliopettajien kanssa oli niin tiivis ja energinen kolme päivää, että vähän on opekin pyörällä päästään. Vähän askarruttaa mitä kaikkea ehtiikään tapahtua, kun sama porukka tulee viimeiselle jaksolle. Aina on myös hienoa huomata, miten enkeliopeilla on eri arkkienkelit työkavereina. Totta kai nämä tutut, ae Mikael, Rafael, Gabriel (rakas Gabriel:)), Samuel, Metatron ja muutama muu on useimpien kanssa, ovathan nämä arkkienkelit niitä, jotka ovat työskennelleet maan kanssa pitkään. Mutta myös vähemmän tuttuja tulen itsekin tuntemaan paremmin enkeliopettajien kautta. On aina ihanaa kun ihmiset tekevät harjoituksia ja visualisaatoita yms, pääsee itsekin osallistumaan todella loistaviin juttuihin.

On vissiin takuten lähtenyt töihin paluu käyntiin. Asiat venyy ja takkuaa, tai ei vaan tapahdu mitään. Ehkä helteet käristi kaikkien aivot, tai sitten on taas jok…

Viikon verran tuonne Facebookiin tuli kirjoiteltua valittuja paloja Kultaisen Atlantiksen energioista. Samaan aikaan oli menossa viimeiset päivät Diana Cooper Foundation Kultainen Atlantis –opettajakoulutuksesta. Atlantista siis on tullut aivan ylenpalttisesti, mikä on loistavan ihanaa. Kaikki tämän opekoulutuksen käyneet puhuvat samalla tavalla kuin minä aikanani, ihana kotiinpaluun tunne, mahtava, voimakas, rakkaudellinen energia, ja välillä vaikea palata takaisin, kun siellä on niin ihanaa.

Juuri valmistuneiden opettajien kanssa puhuttiin myös uudesta Kultaisesta ajasta, ja miten vähän aikaa siihen enää on. Jos joku on katsonut Diana Cooperin Fb-kirjoituksia, hän pari päivää sitten mainitsi, että edelleen on tekemistä, ettei muutaman vuoden päästä toden teolla alkava planeetan puhdistus mene turhan hankalaksi.

Itsekin olen ihan rauhassa kulkenut omaa tietäni, ja tehnyt totta kai omaa osuuttani, mutta silti tässä on peiliin katsomisen paikka. Mitään muuta meiltä ei vaadita, kuin e…

Facebookissa alkoi Kultainen Atlantis -viikko, joten kipin kapin sinne:).

Eikö ollut joku tutkimus, jossa sanottiin, että suomalaisen ideaali ilman lämpötila on 16? Kiitos, heti tänne. En valita lämmöstä, vaan valitan omasta olosta. Oma pikkuinen heikko vesi ei tahdo kestää aurinkoa ja lämpöä muutenkaan, vaan nuutuu ilman ekstra huolenpitoa, ja nyt, kun tätä ihanuutta on kestänyt jo ylenpalttisen kauan, alkaa olla energiavirta vähän heikossa hapessa.

Siis pitää imuroidakin chakra kerrallaan. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että vielä pitää viimeiset muutokset tehdä Perusteet-manuaaliin. Diana Cooper Foundationin syntyessä kesäkuussa koulun tapaamisessa uudistettiin samaan syssyyn sitten monenlaista, myös chakraharjoitukset. Ihan sujuvasti niitä on tehty jo uudella tavalla jonkin aikaa, mutta nyt aloittaa ihan uusi porukka Perusteista, eli ei riitä että kerron jo valmistuneille opeille asiasta, vaan kaikki pitää olla kunnolla paperilla. Siis  suomennan yhden chakran ja menen imuroimaan yhden kohdan. Suomennan toisen chakran ja menen imuroimaan lisää. Kyllä…

Ylösnousseet mestarit ovat kyllä oma juttunsa. Rakastavia, juu, lempeitä – no, sitäkin, mutta myös napakoita ja kurinalaisuutta korostavia. Arkkienkeleistä ehkä Mikael on eniten samantyylinen kuin monet mestareista. Mikael pitää siitä, että hommat hoidetaan. Kun häneltä pyytää apua, kannattaa ensin ottaa ensimmäinen askel, tehdä jotain asian eteen, ja silloin hän tulee avuksi koko voimallaan. Olemme jo siirtyneet niin kauas anelusta ja gurujen seuraamisesta, että oma päätöstä ja aktiivisuutta edellytetään monessa. Ylösnousseet mestarit ovat omanlaistaan joukkoa, mahtavia valaistuneita olentoja, joissa kuitenkin on ainakin minusta selkeämmin yksilöllisiä piirteitä kuin enkeleissä. 

Mestareiden kanssa menee koko viikonloppu, kohta valmistuvat ekat suomenkielellä koulutetut Ylösnousemus, ylösnousseet mestarit –opettajat. Ihan on upouusi manuaalikin. Sen kanssa olikin mielenkiintoisia kuvioita – sanotaan nyt vaikka niin, että enpä ennen tiennyt, että osaan kääntää saksasta suomeksi... Pr…

Nimittäin oma elämä. Vähän on tässä helteessä tuntunut, että ikinä enää ei jaksa tehdä mitään ja olen täydellisen epäonnistunut, kun en ole saanut taaskaan, ikinä koskaan aikaiseksi sitä kaikkea, mitä heinäkuulle kuormitin. Onneksi tapahtui pari asiaa. Niin, ja siis sattumiahan ei ole, joten ilmeisesti oma enkeli kyllästyi valitukseen ja pisti tarkistamaan pari asiaa netistä. Sen jälkeen alkoi elämä voittaa.

Kun kaivelee tarpeeksi pitkän matkan sääennustuksia löytää lopulta 16 asteen lämpötiloja. Elokuun puolivälin jälkeen muistaakseni. Ne nyt kerkiävät muuttua moneen kertaan, tai sitten ei, ennustivathan ulkomaiset tämän kesäsäänkin oikein toisin kuin suomalaiset säälaitokset. Kesä on hienoa aikaa, nautin väreistä ja auringosta ja vedestä, mutta kun tulienergia menee ylenpalttiseksi, ei jaksa tehdä mitään töitä, ja sitten ahistaa. Veden kanssa läträäminen auttaa puoli tuntia, ja sitten aivot tahmaantuu taas. Kun muutenkin kasasin heinäkuulle kaiken sen, mitä en ennättänyt tehdä talv…

Teoriassa on tietysti selvää, että jokaisen pitää tehdä niin kuin kokee oikeaksi. Useimmiten sen myös käytännössä ymmärtää, eikä toisten omasta mielestäni väärät valinnat kovin paljon heilauta. Mutta kun läheinen ihminen tekee jotain, mikä ei ole hänelle luonteenomaista eikä missään tapauksessa millään mittapuulla voi olla oikein tässä uudessa energiassa, onkin hankalampaa katsoa vierestä. Ei auta, puuttua ei voi. Tiedän. Silti ottaa lujille.

En millään jaksa uskoa, että pelkoon perustuvat ratkaisut elämässä ovat oikeita. Helpoimpia, tietysti aina joskus, ainakin siinä hetkessä. Ehkä lähipiiri on jo melkoisen valaistunutta, koska useimmat ainakin pyrkivät katsomaan asioitaan ja päätöksiään korkeammasta energiasta ja valitsemaan sen, mikä tuo iloa ja innostusta. Siksi läheisen täyskäännös tuntuukin niin oudolta. Ymmärrän hänen perustelunsa, tavallaan. Näen silti selkeästi, että ne perustuvat pelkoon. Näen senkin, että hänen elämässään on nyt menossa niin paljon huolta ja stressiä ja mu…

En oikein aina tajua kaikkia sanontoja. Sananlaskut ja sanonnat ovat juuri sitä mitä ovat siksi, että ovat osoittautuneet todeksi niin usein. Ehkä… Jostain syystä tuo otsikon aihe on pyörinyt mielessä viime aikoina. Kaveri kysyi kerran, kun vaahtosin kinasta kullanmurun kanssa, että olisitko mieluummin oikeassa kuin onnellinen. Oikeassa, minä tietysti vastasin. Josta seurasi hämmästelyä.

Olen tuota ajatellut sattuneesta syystä viime aikoina ja vastaisin edelleen samalla tavalla.
Miksi ihmeessä pitäisi luopua omasta oikeasta näkökulmastaan ollakseen onnellinen? Ihan itsestään selvää on, että voin elää sovussa (ja onnellisena) sen asian kanssa, että minun oikea tietoni ja toisen oikea tieto eivät ole sama, eivätkä koskaan luultavasti kohtaa. Meillä on monta asiaa, mitkä selvitään sitten elämien välissä, kun sopua ei tässä elämässä synny. Eikä minusta tarvitsekaan, haluan olla sitä mieltä kuin olen mutta suon sen myös toisille. Jokainen menköön omaa tietään, ja minä menen omaani. Joten v…

Tulihevonen on pitänyt vauhtia tänä vuonna. Hevosen vuosi tuo konkretiaa, ja tekemistä on piisannut ihan eri tahtiin kuin syntyjä syviä pyörittelevän käärmeen vuonna. Juuri tänään päättyvä hevosen kuukausi pisti vielä lisää kaasua, joten monelle ovat viime ajat olleet melkoista pyöritystä. Länsimaiset astrologit ovat kertoneet planeetoista, jotka ovat hienoissa asemissa, ja tulevat ja ilmeisesti enempi menevät, ja totta kai vaikuttavat meihin kaikkiin. On ollut, mutta taitaa olla monelta ohi. Kiitos ja ylistys.

Miten ikinä energioita selittääkään, olemme koko kevään ja alkukesän olleet melkoisessa puristuksessa. Nyt, kun planeetalle tulevat valomäärät ovat huikeita, niiden lataus nostaa totta kai esiin ne vihoviimeiset mustat pisteet, joita on yrittänyt tietoisesti olla näkemättä. Sanon tietoisesti, sillä ihan varmasti me kaikki tiedämme ne elämänalueet ja/tai ihmissuhteet, mitkä eivät ole korkeimmalla mahdollisella tolalla. Nyt vielä sitten monella ahdistus ja hankaluudet ja epämuk…

Ihan kuin olisi jonkun ison urakan saanut valmiiksi, tai kiivennyt vuoren huipulle, tms. Vuoden alusta asti on ollut oman tiiviin työtahdin lisäksi Diana Cooper Foundationin juttuja, joita tietysti ilomielin teen, koska koulu ja ennen kaikkea se, mikä sen merkitys on, on tärkeää minulle. Nyt sitten on joku vedenjakaja saavutettu. Päätin (noin miljoonannen kerran), että tästä eteenpäin ainakin välillä on viikonloppu vapaana, ja muutenkin aikatauluun jää niitä VOK-kohtia (varattu omaan käyttöön). Pakko, muuten ahdistus ja yläkerran muistutukset omista tekemättömistä töistä tulevat liian isoiksi.

Ja tietysti, kun jotain on ajatellut elämässään muuttaa, tulee tarkistuksia koko ajan. Joko ne on oikeasti tarkistuksia, oletko ymmärtänyt homman, tai sitten jostain muusta syystä vedän nyt näitä puoleeni, mutta ihan koko ajan tulee kiihtyvällä tahdilla hoito-, kanavointi- ja kurssipyyntöjä. Hienoa, vallan loistavaa, sitähän minä teen. Mutta kun vapaat ajat menevät tällä hetkellä kuukauden pääh…