Testi ja uudelleensyntymä

Onpa alkanut vuosi oudosti, tai olisiko parempi ilmaisu mielenkiintoisesti. Vähän yli viikon olen taas elänyt Hollow Earth/Ontto maa –portaalin aikavyöhykkeellä, eli suomeksi sanottuna en pysty nukkumaan kuin vasta kolmen maissa aamuyöllä, ja vaikka herään suht ajoissa, alan olla virkeä vasta iltapäivällä. Ja uskokaa, että olen koettanut ihan kaikkea mitä unettomuuden kanssa elävä ikinä keksii.

Joka vuosi se tapahtuu kerran tai kaksi, yleensä kyllä jo syksyllä. Ihan kuin joku kääntäisi katkaisijaa, naps, ja elän toista aikavyöhykettä. Parin viikon päästä katkaisijaa käännetään taas, ja homma on ohi. Ilmeisesti olen jotenkin mukana sen aikavyöhykkeen touhuissa, ja vaaditaan elämistä samassa rytmissä. Tällä kertaa yksi kaverinikin valitti ihan samaa. Jotain myö tehdään, vaan en ihan tiedä mitä…

Testi
Sitten tähän nukkumattomuuden takia erittäin sekavaan olotilaan heitettiin vielä yläkerrasta kunnon testaus. Tapasin ihmisen, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä historiaa, olemme olleet samoissa hankaluuksissa, olleet läheisiä aina tapaamisesta lähtien ja tukeneet toisiamme erittäin vaikeana ajanjaksona. Tiet erkanivat jossain vaiheessa sen verran, että tapaamme ja soittelemme harvakseltaan, toinen on olemassa vaikkei ihan jokapäiväisessä elämässä. Nyt sitten omat yläkerran tyyppini ilmeisesti päättivät, että katsotaanpa mitä olet oppinut…

Yhdessäoloaika meni hyvin, yhtä mukavaa kuin ennenkin, vaikka huomasin kyllä, että onpa aika kauas tiet erkaantuneet siitä, mitä joskus oli. Aikaisemmin hän kuunteli minun juttujani henkiseltä tieltä, naureskeli, mutta osin ajatteli, että saattaahan tuo olla noinkin. Nyt sitten kaikki tällainen on jäänyt häneltä tyystin pois.

Ja siitä se testi sitten lähti. Aivan viime minuuteilla joukkoon tupsahti hänen työkaverinsa, joka puolihuolimattomasti lausahti jotakin tämän ihmisen elämästä, ja se valaisi silmänräpäyksessä kaikki minun valintani. Näin aivan selkeästi, kuinka samasta pisteestä lähdimme kumpikin tahoillemme, ja valinnat joita kumpikin olimme tehneet – ja kyseenalaistin omani. Se oli aika kauheaa. Sain niin ison itsesääli-, katumus-, katkeruus-, soimaus-kohtauksen, että itkeskelin koko kotimatkan. Päällimmäisenä oli kuitenkin suru. Suru siitä, mitä oli ja olisi voinut olla jos olisin valinnut toisin, ja jos ja jos ja jos.

Olo oli oikeasti aika kamala. Se oli niin mahdottoman kirkasta kaikki, enkä millään halunnut uskoa, että olen itse valinnut oman tieni, vaan jonkun aikaa syytin kaikkea ja kaikkia, ennen kaikkea tietysti tätä ihmistä, joka oli osallisena hyvin suuressa osassa minun elämääni.

Yritin käyttää kullanhopeistaviolettiliekkiä, mutta ei tuntunut auttavan. Yritin ponotusta, mutta ei tulosta. Totta kai ne auttavat, mutta olisin tarvinnut nopeasti tuloksia, että olisin selvinnyt siitä suosta heti. Hoin jonkin aikaa Kuthumin antamaa valomantraa, jonka sanotaan puhdistavan auraa. Lopulta pyysin enkeleiltä apua, en kestä tätä enää, en halua ajatella näin, vaihtakaa tämä pohjaton suru iloksi. Pikku hiljaa alkoi helpottaa. Ei paljon, mutta sen verran, että selvisin illasta. Vielä illalla kun tein normi rutiineja, iltakiitokset ja suojaukset yötä varten, sanoin enkeleille, että nyt on mitta täysi. Minä en halua enää mitään tästä, haluan olla onnellinen. Nyt.

Uudelleensyntymä
Sitten, ihmeellistä kyllä, nukahdin heti vaikkei kello ollut vielä kolmea. Unessa olin valtavan laajan ylämäen tai ehkä ylöspäin kaartuvan seinän yläreunassa, ja edessä oli kivinen tms este, jossa oli kaksi aukkoa. Niiden edessä oli mustat verhot. Paikasta ei ollut muuta ulospääsyä. Meitä oli tilanteessa aika monta, mutta ensin oli minun vuoroni. Tiesin, että kyseessä oli uudelleensyntymä. Olin oikeanpuoleisen aukon luona, se näytti vähän kuin maya-intiaanien kiveltä. Vaihdoin kuitenkin paikkaa, ja meninkin toisesta aukosta. No, sitten tapahtui yhtä sun toista, mutta lopputuloksena oli, että olin toisella puolella, olin selvinnyt siitä, eikä se itse asiassa ollut kovin kummallista, vaati vain sitä, että oli tyyni eikä joutunut paniikkiin.

Sen jälkeen autoin aika montaa ihmistä tekemään saman. Ja veikkaan, että aika moni lukijoista oli joukossa mukana. Joten jos olette nähneet ihmeellistä unta, saattoipa olla tuota:).

Nyt sitten katselen maailmaa uusin silmin. Katson asioita kodissa ja tehtävien töiden listaa ja jokaisen kohdalla tulee mieleen, että vieläkö tuo on ajankohtaista, tässä uudessa elämässä. Saapa taas nähdä mitä tästä seuraa.

Kommentit

  1. Liekö täällä ollut jotain samansuuntaista, olen jo viikon nukkunut todella huonosti. Uni ei meinaa tulla vielä kahdeltakaan, tai edes neljältä... Toivottavasti arkeen paluu auttaisi! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää