Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Onko elämässä tehtävää?

Kuva
Jostain syystä nyt melkein joka tapaamisessa tai puhelussa, ei kyllä niinkään kursseilla, ihmiset kysyvät elämäntehtävästään. No, eiköhän semmoinen yhdellä sun toisella ole, mutta ei se minusta ole oikein mitään, mitä voi suorittaa. Valitettavasti. Ois kätevää, kun voisi tehdä jotain, ja saisi suorituspisteitä valaistumiseen. Enemmän elämäntehtävä, sielunsuunnitelma, liittyy minusta aiheeseen, asiaan, jonka parissa on ajatellut valaista maailmaa. Se voi sitten ilmetä ammattina tai harrastuksena tai vain omana elämäntapana. Joten sori, en usko että kenenkään elämäntehtävä määrää yhtä tiettyä kapeasti ymmärrettävää tekemistä.

Sen lisäksi ja ohella ja joskus ainoastaan, jos ei ole tähteläinen (vitsi kun on hienosti kiemurainen lause…), olemme tässä elämässä suunnitelleet hoitelevamme karmallisia asioita, tutkivamme elämää tällä planeetalla tai vain nautiskelevamme kehosta, aisteista ja kaikesta oudosta, jota on vain tällä planeetalla. Siis sen lisäksi, että olemme tulleet joka ikinen av…

Melkein sukua julkkikselle

Tai siis oikeesti sukua julkkiksille. Mietin vain sitä, että mikä mekanismi meissä pistää olemaan jotenkin itse arvollisempi, kun sukulainen tai suomalainen pärjää. Varmaan sama systeemi, mikä jotenkin pitää itseänsä epäkelvollisena toisiin verrattuna. Ääh, ego… No, ego tai mikä lie, olenpa silti iloinen serkun lapsukaisista, jotka pärjäävät.

Värähtelyjen näkymättömyyttä olen tuossa kanssa miettinyt, eilen kun olin jäädä kaksi kertaa auton alle. Päässä pyöri jo Kolmas kerta toden sanoo, mutta sain sen katkaistua. Ei kannata ehdoin tahdoin hommata itselleen ikävyyksiä. Tuli vaan mieleen se, miten värähtelyjen ero voi vaikuttaa siihen, ettei näe toista. En näe enkeleitä, näillä fyysisillä silmillä, enkä kyllä niitä lohikäärmeitäkään, vaikka ne pitäisi olla neljättä ulottuvuutta. Diana tosin selitti sen, kun kysyin. Hän sanoi, että se on vähän kuin tv:n kanavat. Joillakin on kanava virittynyt automaattisesti lohikäärme- tms. taajuudelle, ja minulla ei, eli jos haluan nähdä niitä, on ets…

On ollut

Kaikkea on ollut, osa hyvää ja osa sitä, mitä ei heti huomaa hyväksi. Kiitos kaikille apureille - taas:).

Minä Olen -messut olivat ja menivät. Messutouhu taitaa vähäksi aikaa riittää omalta osalta. Oli hienoa tavata niin paljon tuttuja ja jutella ihmisten kanssa, mutta oli se aika väsyttävääkin. Dianan orbiluento oli tietysti valaiseva ja hyvä, ja workshop aivan ihanan loistava. Tänään reikikurssilla oli workshopista puhetta, kun kurssilainen kertoi asiasta, jota siellä kuulemma tehtiin, eikä minulla ollut mitään mielikuvaa vaikka paikalla olin ihan eturivissä. Joku muukin kyllä sanoi samaa, että kun on niin energiassa mukana, ei tahdo jäädä kunnon mielikuvaa kun palaa arkeen.

Tiistainen tapaaminen DSC-opejen ja Dianan kesken oli odotettu ja huikea juttu. Ajatella, ihan me vain saatiin olla yhdessä Dianan kanssa jonkun aikaa, ja saatiin yksinoikeudella oma visualisaatio ja vastauksia kysymyksiin. Tiistai-illan luento oli myös mieleenpainuva, varsinkin kun meinasi sanat hävitä tyystin…

Mustaa ja puuta

Se taas Merkuriuskin vissiin perääntyy. Päättelin ihan ite, kun on niin kummallista hänksläystä taas ollut monessa aiheessa. Nyt pitäisi katsella omia vaatteita, kun Minä Olen –messuille, asiakastapaamisiin, Dianan tapaamiseen ja tiistain Dianan luennolle on kamat muuten kasassa. Siinä tarvittiin paljon apua, joten kiitos taas asianosaisille.

Olen ihan varma, että on olemassa joku vuodenaikojen vaihtumisen elementaali, keiju tai tonttu. Elementaali siksi, että ne tekevät vielä kepposia, enkelit ei enää niinkään. Mikä muu selittää sen, että aina, kun vuodenaika vaihtuu, ei ole mitään päällepantavaa. Mihin ihmeeseen häviävät talven aikana hyvät kesävaatteet, ja päinvastoin? Se vuodenaikoihin liittyvä elementaali on varmasti sukua sille keijulle, jonka tehtävä on piilottaa siistit asiakas/tapahtuma-vaatteet. On se hienoa, kun maailmassa on niin monenlaista asujaa.

Pää vaatekaapissa äsken pähkäilin onkohan ihan soveliasta enkeliopen pukeutua mustiin… No, koittakaa kestää, tää enkeliope ta…

Vitsin vitsi kun olen tyytyväinen itseeni

Ihan oikeesti. Kun olen pitkään haikaillut että ois omia juttuja, mitä haluaisin tehdä, ja ikinä ei oo aikaa ja minä-parka jne, niin nyt, kun on saanut näkyviä tuloksia, on syytä paukutella henkseleitä. Hyvä minä! Ja kiitos kaikille auttajille, eilenkin oli Siriuksen teknologianenkelit ja ae Mikael vierellä, kun joku ei meinannut millään tajuta.

Henkselien paukuttelun syy on siis se, että a) Biz & Angels –nettikurssi alkoi. Vanha juttu, mutta nyt, kun olen ekat palautteet saanut ja ekat henkilökohtaiset konsultaatiot pitänyt, olen entistä varmempi, että tää on hyvä juttu ja iloksi ja avuksi kaikille kurssilaisille.

b)Eilen illalla myöhään sain kaupan auki Seitsemastoista-sivuille! Eka tuote on tietysti se Vuosikirja 2014, jota olen tehnyt koko ajan joulun jälkeen. Muutakin totta kai on kovasti tulossa, mutta onhan se hienoa, kun eka tuote on ihmisistä huippuhyvä. Sivuilla lisätietoa.

Aamulla oli hetken aikaa vaikeuksia tunnistaa mikä maa ja mikä planeetta, ja sitten kun aloin t…