Mustaa ja puuta

Se taas Merkuriuskin vissiin perääntyy. Päättelin ihan ite, kun on niin kummallista hänksläystä taas ollut monessa aiheessa. Nyt pitäisi katsella omia vaatteita, kun Minä Olen –messuille, asiakastapaamisiin, Dianan tapaamiseen ja tiistain Dianan luennolle on kamat muuten kasassa. Siinä tarvittiin paljon apua, joten kiitos taas asianosaisille.

Olen ihan varma, että on olemassa joku vuodenaikojen vaihtumisen elementaali, keiju tai tonttu. Elementaali siksi, että ne tekevät vielä kepposia, enkelit ei enää niinkään. Mikä muu selittää sen, että aina, kun vuodenaika vaihtuu, ei ole mitään päällepantavaa. Mihin ihmeeseen häviävät talven aikana hyvät kesävaatteet, ja päinvastoin? Se vuodenaikoihin liittyvä elementaali on varmasti sukua sille keijulle, jonka tehtävä on piilottaa siistit asiakas/tapahtuma-vaatteet. On se hienoa, kun maailmassa on niin monenlaista asujaa.

Pää vaatekaapissa äsken pähkäilin onkohan ihan soveliasta enkeliopen pukeutua mustiin… No, koittakaa kestää, tää enkeliope taitaa tehdä niin. Tuli ostettua niin ihana enkelitakki, siivet selässä, että siihen ei oikein käy kuin yksiväriset alle. Tähän vuodenaikaan on lisäksi ihan mahdotonta löytää ainakaan Jkylästä yksiväristä t-paitaa – anteeksi, pukeutumispaitaa. Tuli kaverilta kielenhuoltoa, kun valitin asiasta.  Ja sitten, kun ajattelin olla kerrankin kärryillä vaatekaupassa, kysyin myyjältä pukeutumispaitaa, ja hänellä raksutti pari minuuttia, ennen kuin tajusi mistä puhuin. Eli joko kaveri on kärryillä oikeista nimityksistä, ja minä ja kaupan myyjä ei olla, tai sitten aika on ajanut ohi jo niistä pukeutumispaidoistakin. Ihan höhlä nimitys muuten. Mitä muuta niillä paidoilla vois tehdä?

Sitä paitsi musta on vettä, ja tämmöinen vettä karttaansa kaipaava saa siitä paljon tukea isoissa tapahtumissa. Olemme nyt hurjaa vauhtia ja erittäin kovaa työtä lupaavassa hevosen vuodessa, ja juuri jäi Luojan kiitos maan aika taakse – selvittiinpä siitäkin – ja olemme siirtyneet puun aikaan. Kasvua, uusia ideoita, eteenpäin menoa. Pelkkä ajatuskin väsyttää tässä vaiheessa. Oma pikku vesi tässä huiskeessa ihan haihtuu, joten vettä pitää muistaa lisätä elämään joka tavalla.

Nyt siis pakkamaan kassiin mustia paitoja ja farkkuja, ja enkelitakki, ja miljoona muuta asiaa. Todennäköisesti jotain kuitenkin uupuu, niinhän se aina. Lompakko, puhelin, yöpaikan avain, kannettava, kamera ja laturit, pääasia että ne on. Kaiken muun kanssa pärjää.

Jos olette Minä Olen –messuilla, Diana Cooperin/Diana Cooper Schoolin osasto on 222 (ihan älyttömän hyvä numero..). Huomenna jo pääsee kuuntelemaan Dianaa. On se maailma ihmeitä täynnä.

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää