Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Menoksi taas

Viime tipan juttuja vielä väännän, mutta onneksi alkaa olla hommat tehty. Taidan muutaman tunnin ehtiä nukkuakin, tai sitten en. Nukunpa sitten reissussa. En yhtään tiedä missä itse asiassa olen Englannissa, työreissu kuitenkin, Biz & Angels, Glastonbury, DCS-juttuja. Menen,minne viedään.

Valtavan ihana DCS Perusteet-viikonloppu loppui tänään. Aivan mahtava seremonia tehtiin metsässä, paikassa, missä niitä on muitakin pidetty. Tällä kertaa vain entiset lemurialaiset käyttivät voimiaan isoon palvelutehtävään. Se oli kyllä jotain tosi huikeaa. Hienoa, kun saan tutustua tällaisiin ihmisiin, ja vielä jatkaa heidän kanssaan yhteistyötä.

En ehdi posteja laitella kaikille, kelle pitäisi, joten terveiset tulee tässä: Kiitos toivotuksista. Ostoslista on mukana. Lemuria on 9-10.6 tai sitten ei. Möttiäisen kuva tulee vasta kun tulen takaisin Suomeen.

Paluu Suomeen 8.5. Kone on mukana, joten posteja luen ja vastailen parhaani mukaan, puhelin on äänettömällä.

Rakas kuka lienee

Kuva
Facebookin lukijat tietävät, että pääsiäiskävelyllä vastaan tuli pupupariskunta, sorsapariskunta ja ihmispariskunta. Josta tietysti aattelin, että kun kolmesti jotain näytetään, ehkä joku yrittää kertoa jotain. Saamme nähdä. Sattuuhan sitä ihmeitä. Pääsenhän taas maanantaina bussiin istumaan melkein yli neljäksi tunniksi ja lentokoneeseenkin joksikin aikaa. Ja sanottiinhan yhdessä kanavoinnissakin, että avaruusauttajien laskeutuminen on alkanut… Mistä sitä siis koskaan tietää…

Olen myös viime aikoina nähnyt paljon unia Gordon Ramsaystä. Hän on minun mittarillani melkein yhtä hyvä kuin Jack O’Neill, joka on parasta, mitä planeetalta löytyy – josta tuli mieleen, että miksen näe hänestä unta? Gordonin kanssa on kovasti vietetty unissa aikaa, ihan säädyllisesti seurustellen, mutta kummiskin. Se on aina hienoa. Mietin vain sitä, että ketähän hän on minun unissani edustamassa. Monesti meidän oppaat ottavat jonkun sellaisen hahmon, jonka voimme hyväksyä, kun he tulevat uniin näyttäytymään.…

Mutku-pupun kiitollisuutta

Kuva
Tänään eräs Kultaisen Atlantiksen papittarista teki atlantislaisen korttikanavoinnin minulle. Kiva juttu, kerrankin saamapuolella. Selväksi tuli, että sisäinen pupujussi on jupittanut vastaan liikaa viime aikoina. Mutku on tuttu sana.

Aattelinkin josko yrittäis vaihteeksi olla kiitollinen. Eli kiitollisuuslistaa: sain sateenvarjon, jossa on tähtikuviot - kiitos siitä! Kiitos myös hienosta Atlantis-koulutuksesta ihka aidon papittaren kanssa. Ilo ja kunnia. Kiitos ruusuista, vaaleanpunaisista paljettivillasukista (vanha juttu, mutta aina yhtä ihana), mukavista netistä ostetuista kengistä, siitä, että nettisivut ja sähköposti taas toimivat. Lapsukaiset käväisevät pääsiäisenä, kiitos siitäkin. Kaappi on täynnä mitä merkillisintä ruokaa, kiitos ja ihmetys. Komentaja Ashtarin arvoitus alkaa ratketa, siitäkin olen iloinen ja kiitollinen. Vähän hiljakseen, mutta kummiskin. Siis se ratkeaminen, kiitollisuus toimii nopsemmin.

Mitähän muuta ois. No ne normaalit, terveys, näkö, kuulo, kaikki ai…
Kuva

Väärin parannuttu

Kuva
Luetun ymmärtäminen on taitolaji.  Homeopatia-tutkimus on herättänyt keskustelua kovasti, ja piti ihan tarkistaa, että mitä siinä uutisessa alun perin luki. Siis on tutkittu tutkimuksia uudestaan, ei homeopatiaa sinänsä. Kukaan ei väitä, etteikö ihmisiä olisi parantunut, vaan kyse on siitä, että homeopaattiset valmisteet eivät voi siinä mitenkään vaikuttaa, koska eihän niissä ole vaikuttavia ainesosia. Siitä on sitten revitty paatoksella saarnaa, miten vaarallista on uskoa moiseen humpuukiin. No juu. Onhan se. Oishan se nyt ihan kamalaa, jos joku parantuu ilman lääketeollisuuden tekemiä lääkkeitä… Kukahan sen tutkimuksen maksoi?  Vaikka viime aikoina on saatu lukea lääkäreidenkin sanomana, että monet paranevat ihan ilman lääketiedettä (tai siitä huolimatta?), joillekin tuntuu olevan tosi kova paikka ihmisen mielen voima ja kehon kyky parantaa itse itsensä. Auktoriteettiuskovaisena ei halua nähdä, miten itse voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ja elämäänsä.

Tuo ei nyt ihan ärsytyskynny…

Passikuvia ja intialaista

Voi muuten olla ihmeen hauskaa hakea passia. Lupapalvelun ihminen katseli kyllä vähän siihen malliin, että onkohan tuolla kaikki kotona… Minusta vaan oli hauskoja ne kaikki härvelit, ja kysyin oisko vielä lisää vehkeitä sormenjälkien ja nimmarin tallentamisen jälkeen, mutta ainoa, mitä löytyi, oli maksupääte. Mikä tarkemmin ajatellen on myös ihan hyvä. Puhuimme myös aarrekartoista, tai siis minä puhuin ja lupapalvelun ihminen katseli vähän vinosti, kun passikuvia pitää valokuvaamosta ostaa kuusi, mutta niitä tarvitaan vain yksi. Loppuja voisi siis mainiosti käyttää aarrekartan teossa, jos ne olisivat hymyileviä, mutta kun ei saa hymyillä. Tarkemmin ajatellen sekin on hyvä, koska jos aikoo mennä automaattiseen passintarkastukseen, harvemmin sitä tulee härveleille hymyiltyä. Tai siis minä luultavasti, ja vielä pompin innosta, mutta tokko moni muu.

Mihinkähän niitä ylimääräisiä passikuvia voisi käyttää? Höhlä käytäntö. Voiskohan sitä soveltaa muuhunkin? Jos tulet kurssille, sinun pitää …

Nauti joka hetkestä, kohta kuolet kumminkin eli pettymyksiä ja pilkahduksia

Vähän on karrikoitu otsikko taas, mutta viime päivinä on tullut mieleen useammankin kerran, että joko minulla on oudot aivot, tai sitten kukaan muu ei ajattele yhtään mitään. Nauti joka hetkestä… 80-vuotiskortissa on minusta vähän vaillinainen lause. Kirjoittamaton jatko kun ilman muuta kuuluu …kohta kuolet kumminkin.

Toinen kohta missä aattelin ettei kukaan muu aattele, oli kun vilkaisin omia kuviani Sielunpeilin haastattelusta. Mikä ihmeen vimma siinä lehdessä (ja ehkä muissakin hörhölehdissä, en ole niin tarkkaan katsonut) on laittaa ihmiset halaamaan puita? Joka numerossa joku halailee jonkinlaista puuta. Kun en haastattelussa siihen suostunut, vaan halusin kuvaa busseista (joo, joo, sisäpiirin vitsi, jonka kaikki tietää…), kuva on saatu rajattua niin, että oottelen noutajaa taivaalta ja taustalla on – yllätys, yllätys – puita.

Olen toki iloinen siitä, että olen saanut Diana Cooper Schoolista puhua ihan julkisesti, me kun ollaan hyvä joukko hörhöopeja. On kiva, että lehdessä on …