Mutku-pupun kiitollisuutta


Tänään eräs Kultaisen Atlantiksen papittarista teki atlantislaisen korttikanavoinnin minulle. Kiva juttu, kerrankin saamapuolella. Selväksi tuli, että sisäinen pupujussi on jupittanut vastaan liikaa viime aikoina. Mutku on tuttu sana.

Aattelinkin josko yrittäis vaihteeksi olla kiitollinen. Eli kiitollisuuslistaa: sain sateenvarjon, jossa on tähtikuviot - kiitos siitä! Kiitos myös hienosta Atlantis-koulutuksesta ihka aidon papittaren kanssa. Ilo ja kunnia. Kiitos ruusuista, vaaleanpunaisista paljettivillasukista (vanha juttu, mutta aina yhtä ihana), mukavista netistä ostetuista kengistä, siitä, että nettisivut ja sähköposti taas toimivat. Lapsukaiset käväisevät pääsiäisenä, kiitos siitäkin. Kaappi on täynnä mitä merkillisintä ruokaa, kiitos ja ihmetys. Komentaja Ashtarin arvoitus alkaa ratketa, siitäkin olen iloinen ja kiitollinen. Vähän hiljakseen, mutta kummiskin. Siis se ratkeaminen, kiitollisuus toimii nopsemmin.

Mitähän muuta ois. No ne normaalit, terveys, näkö, kuulo, kaikki aistit. Uutisia äsken luin, ja mietin sitäkin, että itsestään selvänä tulee otettua oma asuinpaikka, ja vielä kitistyä siitä. Vois olla paljon hullumpikin myös tällä kertaa. Joten kiitos asunnosta, kaupungista, jossa on paljon hyvää ja kaunista (ei ihan mene kiemurtelematta tuo lause… vaikka tottahan se on), maasta, joka on sentään melko puhdas ja turvallinen, kauniista sinisestä planeetasta, joka on harvinaisuus universumeissa, tähdistä, joita saan katsella ja joissa voi välillä vieraillakin.

Kiitollisuus on hassu juttu. Kiitollisuuden hokeminen ilman ajatusta ja tunnetta on ihan yhtä tyhjän kanssa, kuten tietysti kaikki muukin. Mutta kun edes hiukan saa syvyyttä omaan kiitollisuuden tunteeseen, se alkaa kasvaa ja tuo tullessaan rakkautta ja ilahtumista vielä enemmän. Kaikkihan tietysti muistavat sen, että kiitollisuus tuo lisää kiitollisuudenaiheita. Joten pari vielä lopuksi: kiitos tästä työstä, jota saan tehdä, opastuksesta ja avusta jota saan niin taivaallisilta kuin maallisilta kavereilta, kiitos ihanista ihmisistä, joiden kanssa polut kohtaa välillä lyhyemmäksi, välillä pidemmäksi ajaksi. Ja ennen kaikkea, kiitos kaksoisliekistä, joka ei koskaan lakkaa yllättämästä minua:).

Hyvää pääsiäisen aikaa.

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää