Nauti joka hetkestä, kohta kuolet kumminkin eli pettymyksiä ja pilkahduksia

Vähän on karrikoitu otsikko taas, mutta viime päivinä on tullut mieleen useammankin kerran, että joko minulla on oudot aivot, tai sitten kukaan muu ei ajattele yhtään mitään. Nauti joka hetkestä… 80-vuotiskortissa on minusta vähän vaillinainen lause. Kirjoittamaton jatko kun ilman muuta kuuluu …kohta kuolet kumminkin.

Toinen kohta missä aattelin ettei kukaan muu aattele, oli kun vilkaisin omia kuviani Sielunpeilin haastattelusta. Mikä ihmeen vimma siinä lehdessä (ja ehkä muissakin hörhölehdissä, en ole niin tarkkaan katsonut) on laittaa ihmiset halaamaan puita? Joka numerossa joku halailee jonkinlaista puuta. Kun en haastattelussa siihen suostunut, vaan halusin kuvaa busseista (joo, joo, sisäpiirin vitsi, jonka kaikki tietää…), kuva on saatu rajattua niin, että oottelen noutajaa taivaalta ja taustalla on – yllätys, yllätys – puita.

Olen toki iloinen siitä, että olen saanut Diana Cooper Schoolista puhua ihan julkisesti, me kun ollaan hyvä joukko hörhöopeja. On kiva, että lehdessä on Dianan haastattelu, sillä Dianan täällä käynti oli varmasti iso energiatapahtuma monelle, ja haastattelussa siihen saadaan jatkoa. Oiskohan pitänyt lukea, luultavasti. Joskus sitten. Aina joskus vaan mietin, että miksei koskaan mitään kivaa… Juu, siis, onhan Dianan juttu kiva, mutta jotain uudistumista kaipais. Ilmankos viime päivät on mielessä pyörinyt taas se muutaman vuoden takainen ajatus hörhölehdestä netissä. Niitäkin totta kai on, mutta ei ole minun tekemää.

Ei oikeastaan mitään isompia pettymyksiä ole ollut, vaikka ehkä välillä siltä tuntuu, vaan enempi monta sellaista no höh –juttua. Yksi juttu oli sekin viesti, jossa markkinoitiin omaa juttua pelon kautta, eli oletko varmasti pelkäämässä oikeita asioita, kun pimennykset alkavat. No höh. Pilkahduksia ilosta on onneksi ollut vastapainona ihan kivasti. On hauskaa mennä Lahteen pitämään enkelipäivää 13.4, on hauskaa, kun on enää muutama viikko, kun pääsee Englantiin, on hauskaa, kun kavereita istuu sängynlaidalla enempi kun koskaan. Sekin on kivaa, että aivot taas toimii.

Olen saanut pään sekaisin Instagramin, Pinterestin ja muiden parissa, kun olen miettinyt pitäiskö vai enkö halua. Sen lisäksi olen saanut yhtä kirjaa kirjoitettua parin kappaleen verran eteenpäin, eli eipä aikaakaan kun sekin on valmis. Luultavasti. Muutamaa uutta kurssijuttua pyörittelen päässä sekä Biz & Angels –kurssin uudistamista, tai lähinnä ehkä kyseessä on toisenlainen jaksottaminen. Oli hienoa saada hyvää palautetta Akaasisten aikakirjojen putsauksesta, joka on minulle aika uusi työkalu ihmisten auttamisessa. Toimii, on testattu, mutta hyvä palaute on aina kiva. Vielä kun saan yhden kurssin muuttuneet päivät varmistettua, voikin taas lähetellä posteja laajemmaltikin. Juttuja kun on...

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää