Passikuvia ja intialaista

Voi muuten olla ihmeen hauskaa hakea passia. Lupapalvelun ihminen katseli kyllä vähän siihen malliin, että onkohan tuolla kaikki kotona… Minusta vaan oli hauskoja ne kaikki härvelit, ja kysyin oisko vielä lisää vehkeitä sormenjälkien ja nimmarin tallentamisen jälkeen, mutta ainoa, mitä löytyi, oli maksupääte. Mikä tarkemmin ajatellen on myös ihan hyvä. Puhuimme myös aarrekartoista, tai siis minä puhuin ja lupapalvelun ihminen katseli vähän vinosti, kun passikuvia pitää valokuvaamosta ostaa kuusi, mutta niitä tarvitaan vain yksi. Loppuja voisi siis mainiosti käyttää aarrekartan teossa, jos ne olisivat hymyileviä, mutta kun ei saa hymyillä. Tarkemmin ajatellen sekin on hyvä, koska jos aikoo mennä automaattiseen passintarkastukseen, harvemmin sitä tulee härveleille hymyiltyä. Tai siis minä luultavasti, ja vielä pompin innosta, mutta tokko moni muu.

Mihinkähän niitä ylimääräisiä passikuvia voisi käyttää? Höhlä käytäntö. Voiskohan sitä soveltaa muuhunkin? Jos tulet kurssille, sinun pitää automaattisesti maksaa viisi muutakin kurssia ja osallistua tietysti kaikkiin. Tai jos ostat takin, on ostettava automaattisesti jokaiseen vuodenaikaan sopivat takit samalla. Minimi maitopurkkien määrä on 6. Jos matkustat linja-autolla, on kuljettava vähintään kuusi  matkaa, tai sitten peräti 12. Tms.

Viikonloppuna innostuin kokeilemaan kirjastosta raahaamani tajuttoman painavan intialaisen keittokirjan reseptejä. Se oli taas niitä ajatus ok, toteutus ontuu –projekteja. Ostin ruoka-aineita ennen kuin olin katsonut reseptejä, ja sitten kun etsin lähikaupasta tarvikkeita, ei tietenkään löytynyt tarvittavia. Lisäksi jostain syystä halusin kokata monenlaista, ja kun on kuusi ruokalajia kesken, eikä hellalla ole kuin neljä levyä, eikä pannujakaan ole tarpeeksi, unohdin aina välillä mitä mausteita olin laittanut mihinkin ja sitten piti säveltää. Lopputuloksena oli kuusi syötävää ruokalajia, joista ainoa todella hyvä oli broileriruoka. Mitä siis suurin osa pöydässä istujista ei syönyt. No, tiedä vaikka testaisin toisenkin kerran taitojani. Intialainen ruoka on siitä hyvä, että kaikki pöydässä istujat syövät sitä, ja siksi toiseksi se on semmoista mössöä vaikka olisi oikein tehtykin, ettei ainakaan ulkonäöstä tarvitse ottaa paineita.

Nyt sitten kaupungilla puoli päivää seikkailtuani (lue: viikonloppuvapaa) onkin hyvä kun on tähteitä, sillä reikikurssien matskuja pitää uudistaa ennen kakkoskurssia tällä viikolla, ja Juvan ykköskurssia toukokuun alussa, lisäksi ois suotavaa suomentaa yksisarvisopemateriaalia, tehdä Biz & Angels –matskuja, valmistella seuraavaa Atlantis-kurssia ja tietysti valmistella Lahden sunnuntain enkelikurssia. On tosi kiva pitää enkelikurssia pitkästä aikaa. Olen myös iloinen B&A-kurssilaisista, joilla aika monella on isoja muutoksia tapahtunut elämässä ja todella isoja haaveita on alettu rakentaa todellisuuteen.

Mahtavaa seurata, miten ihmiset alkavat tajuta omaa sieluntietään ja tuoda sitä oikeaksi, konkreettiseksi tekemiseksi. Siitähän enkelien kanssa bisnestä tehdessä on kyse, omasta elämäntehtävästä, siitä, mikä tuo iloa ja mikä innostaa. Muuten ei olla oikeissa energioissa. Ei siipiveikot auta bisneksessä, joka perustuu pelkoon, puutetietoisuuteen tai mikä jollain tavalla vahingoittaa planeettaa tai  muita tai ei ole itselle oikea. Ehkä vähän väärin muotoiltu tuo lause, siis totta kai enkelit auttavat kaikessa ja kaikissa asioissa. Mutta on turha kuvitella, että runsaus ja ilo tulisivat enkelien avulla elämään, jos perusta on pelossa. Enkelien avulla sen pystyy muuttamaan 5. ulottuvuuden työksi, ja silloin ollaankin jo ihan eri tilanteessa.

Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää