Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Jos ei kysytä, älä vastaa, jos asia ei auta, ole hiljaa

Kaikki reikiläiset ja varmaan muutkin henkisen tien kulkijat tietävät, että suurinta meteliä asioista pitävät ne, jotka vähiten tietävät. Mietin hetken tuota lausetta, oisko tuo kärjistys, mutta ei, kyllä se taitaa olla ihan totta. Vai miten muuten on selitettävissä ne kaikki juupas-eipäs- ja meidän reiki on parempaa kuin teidän reiki- ja asiaa ei ole tieteellisesti todistettu –ihmiset, jotka kansoittavat sankoin joukoin mm. netin keskustelupalstat ja facebookin?

Viime aikoina olen yhä tihenevään tahtiin törmännyt myös siihen, että ihmiset, jotka ovat niin innoissaan omasta kyvystään aistia energioita, kertovat siitä kaikille, jotka kiinni saavat. Ja silloin päästään ongelmiin. Kun itse on innoissaan, on totta kai ihan mahdottoman mukavaa kertoa uudesta, innostavasta maailmasta, asioista, joita aistii tai haluaa luulla aistivansa. Ihan kaikki ei kaikissa tilanteissa nimittäin kuitenkaan ole sitä, mitä innokas kuvailija kertoo. Mikä on ymmärrettävää, sillä miten voisi aistia energioit…

Uudissanoja ja uusia yrityksiä

Tänään on jostain syystä tullut suusta sanoja, joita ei ole kovin montaa kertaa suomenkielellä kuultu. Kuten iloisa. Taisi muuten tulla eilenkin, ja luultavasti jatkuu huomennakin. Yksisarviset ovat aivan ihanaisia, mutta he kyllä pistävät ihmisen nauramaan, ja jos ei muuten naurata, mokailet niin paljon ettei muuta voi. On ollut tosi ihanat pari päivää tulevien opettajien kanssa, ja huomenna vielä jatkuu. Yksi huomenna valmistuva vei meidän tekemään elementaali/luonto-tehtävää yksisarvisten kanssa kukkivien omenapuiden alle, yksisarvisvarsojen leikkikentälle. Oli tosi ihanaa istua kukkivan puun alla, voikukkien keskellä, ja kokea kaikki ne varsat, elementaalit ja muut energiat.

On mahtavaa, kun saa nauttia ihmisten luovuudesta ja korkeista energioista opekoulutuksen tehtävissä ja visualisaatioissa. Koen olevani todella etuoikeutettu, kun saan näidenkin ihmisten kanssa tehdä töitä. Kin-pääte siksi, että jokainen opekoulutus on todella hieno, näihin koulutuksiin tulee 99.99999 % loista…

Yksisarvisia paperilla

Kuva
Ihan melkein jo ajattelin pitää vapaan sunnuntain, mutta en malttanut sitten kuitenkaan. Yksisarvisopekoulutuksen materiaali nimittäin on vielä osin suomentamatta, ja sitä olen kirjoitellut. Monta muutakin asiaa on tietysti normaaliin tapaan kesken, mutta tärkeimmät ensin. Viikon päästä on sitten ensimmäinen erä suomalaisia yksisarvisopeja valmiina. Niin no, olenhan minäkin, mutta enempi ajattelen itseäni masteropena. Kuva liittyy aiheeseen siksi, että yksisarviset kuulemma viihtyvät omenapuiden alla:).

Manuaaleja on kiva suomentaa. Vaikka koulutukset on käyty englanniksi ja kaikki sujui ihan ok (tietysti, tulihan todistuskin…), silti aina lisää syvyyttä asiaan tulee, kun sitä itse kirjoittaa uusiksi. Yksi viisas sanoi reikivoimaannutuksista, että omalla kielellä universumiin lähetetyt ovat voimakkaampia, ja niin muuten ovat. Testattu on. Kai se oma kieli kuitenkin menee syvimmälle. Diana Cooperin kirjoissa olen tosin entistä enemmän huomannut sen, että en millään tavoita samaa energ…

Kotiinpaluuta

Kuva
Vähän on sekava olo reissun jälkeen. Ihan hienoa, kivoja hetkiä ja paljon saatiin aikaiseksi. Moni asia lähti alkuun ja moni asia eteni. Nyt ei vaan meinaa saada niitä ympättyä tähän entiseen elämään, kun odottamassa olleet hommat painavat päälle ja mieli askartelee vain uusissa. Lisäksi elän vielä Englannin ajassa, eli uni tulee vasta yöllä yhden maissa, eikä se oikein takaa pirteää aamua. Kyllä se kuitenkin taas tästä. Viimeistään elämien välissä.

Oli tosi kiva, kun pääsin kuitenkin käymään Aveburyssä. Tuntui, ettei se millään onnistu, ja rutisin enkeleille asiasta. Sitten yhtäkkiä kuski kuitenkin sanoi, että Avebury ei taida olla kaukana, mitäs jos käydään siellä. Kiitos, enkelit. Avebury on minusta parhaita paikkoja maailmassa. Ae Metatron kehotti joku vuosi sitten avaamaan sinne portaalin, paikka neuvottiin tosi tarkkaan. Tein niin, ja yhteys kotiin aukesi. Lampaat ja muut kävijät katselivat ihmeissään, kun yksi vaan seisoo paikallaan silmät kiinni ja itkee... Tällä kertaa yläke…

Sitä saa mitä tilaa

Kuva
Pitäis ihan tosissaan joskus harkita mitä haluaa. Olen aina joskus miettinyt miltä tuntuisi asustaa Englannin ikivanhoissa kivitaloissa. No, nytpä sitten koetaan sitäkin ihmettä. B&B on ikuisen vanhassa talossa, ja sen mukainen. Ihan ok, siisti, tykkään lautalattioista ja pienestä, tyhjästä huoneesta. Omaan makuun mukavampi kuin ne normi B&B:t, jotka ovat täynnä kukkakuvioita ja topattuja huonekaluja. Täällä on vain todella huono äänieristys, ja yhteiset suihkut ja vessat käytävällä, eli koko ajan joku ravaa käytävässä. Suht hyvin on saatu nukuttua kuitenkin, joten ei tuokaan nyt niin valtava miinus ole.

Koska Glastonburyyn haluaville ei löytynyt sijaa majatalosta, olemme muutaman kymmenen kilometrin päässä Shepton Mallettissa. 15 minuuttia autolla  kauniita englantilaisia maalaisteitä, mikäs sen hauskempaa.  Eilen huideltiin ympäri maakuntaa, en edes ole varma missä, ja taas oli erinäköistä. Oli myös erilaisia kilpailuja siellä täällä, ja ne aiheuttivat valtavat ruuhkat kape…

Muiden maiden vaput eli outoja englantilaisia tapoja

Kuva
Muiden maiden juhlapäivät ovat outoja. Siis kun eivät ole oikeilla kohdillaan. Vai mitä mieltä pitäisi olla vapun vapaasta, joka ei ole vappuna, vaan parin päivän päästä, maanantaina, ja nimeltään bank holiday? Eli pankeilla on vapaapäivä? Sattuu vaan hankalasti minun kannalta, kun olemme juuri Glastonburyssä silloin, ja koko seutu on niin täynnä kuin voi olla eikä majapaikkaa tahtonut ensin saada mistään. Joku kolo kuitenkin löytyi, ja odotan mielenkiinnolla minkälainen lienee. Lisäksi siellä on joku hurja juoksutapahtuma, eli tiet ja kadut ovat suljettuja juoksijoita varten ja ihmisiä joka paikassa. Glastonburyyn on kuitenkin kiva mennä, joten eiköhän se siitä. Pääasia, että saan työasiat siellä hoidettua, ja ties vaikka kävisin kristallikaupassa ja siinä yhdessä loistavassa kirjakaupassa.

Muuten UK:ssa kaikki sujuu hyvin. Ei vaan tule enää ulkomailla olo, kun sujahtaa osaksi elämänmenoa niin kuin ei olisi pois ollutkaan. Meren rannalla koiria kävelyttäessä on jo ihan kotoinen olo…