Sitä saa mitä tilaa

Pitäis ihan tosissaan joskus harkita mitä haluaa. Olen aina joskus miettinyt miltä tuntuisi asustaa Englannin ikivanhoissa kivitaloissa. No, nytpä sitten koetaan sitäkin ihmettä. B&B on ikuisen vanhassa talossa, ja sen mukainen. Ihan ok, siisti, tykkään lautalattioista ja pienestä, tyhjästä huoneesta. Omaan makuun mukavampi kuin ne normi B&B:t, jotka ovat täynnä kukkakuvioita ja topattuja huonekaluja. Täällä on vain todella huono äänieristys, ja yhteiset suihkut ja vessat käytävällä, eli koko ajan joku ravaa käytävässä. Suht hyvin on saatu nukuttua kuitenkin, joten ei tuokaan nyt niin valtava miinus ole.

Koska Glastonburyyn haluaville ei löytynyt sijaa majatalosta, olemme muutaman kymmenen kilometrin päässä Shepton Mallettissa. 15 minuuttia autolla  kauniita englantilaisia maalaisteitä, mikäs sen hauskempaa.  Eilen huideltiin ympäri maakuntaa, en edes ole varma missä, ja taas oli erinäköistä. Oli myös erilaisia kilpailuja siellä täällä, ja ne aiheuttivat valtavat ruuhkat kapeille teille.

Tänään työn ääreen takaisin, ja Glastonburyyn hommiin. Nyt kun siellä on ravannut jo niin monta kertaa, alkaa kaupungin kartta olla jo mielessä eikä enää paperilla. En ole mistään löytänyt ylösnousseiden mestarien kuvia, joita olisin halunnut tuoda tullessani. Ehkä niitä ei ole koko kaupungissa. Kristalleja ja kirjoja sen sijaan riittää, kuten paikan päällä käyneet muistavat. Merlin on taas vahvasti kuvassa mukana, kuten aina täällä suunnalla. No joo, totta kai myös kotona, mutta aistin hänet vahvemmin täällä, hänen maisemissaan. Arkkienkeli Mikael on ollut matkassa mukana koko ajan tosi vahvasti, Glastonbury kun on paikka missä on kaikki mahdolliset ja mahdottomat energiasuuntaukset. Joihinkin paikkoihin, esim. muutamaan kauppaan en vain halua mennä.

Muutoksiakin on tapahtunut, yksi kristallikauppa, joka oli minusta hieno, on lopettanut, ja Rosalind sanoo, että hänen muistamansa kauppa on myös muuttunut koriste-esineitä kauppaavaksi. Onneksi ihana pub on paikallaan, sama, jossa suomalaisten kurssilaisten kanssa syötiin yhtenä iltana.

Aveburyyn eikä Walesiin ei näköjään tällä reissulla ole asiaa, ja olen vähän pettynyt. Toisaalta olen saanut tehtyä tuhottomasti töitä, ja vietettyä myös laatuaikaa kahden koiran ja Rosalindin kanssa. Ehkä pitää tulla omalla porukalla Aveburyyn ja viettää siellä koko päivä koluten joka paikka. Toinenkin kivikehä on tässä lähellä, Stanton Drew, mutta sekin jäi puheeksi. Joskus sitten.

Glastonburyssä on muutamia ryhmämatkoja järjestäviä ihmisiä, jotka tuntevat Camelotin, Avalonin ja muut paikalliset tarinat perin pohjin. Vähän kyllä kiinnostaisi sellainenkin. TIntangel kuulostaa niin hauskalta nimeltä, että haluaisin mennä käymään siellä, vaikka en tiedä muuta kuin että jotenkin se liittyy kuningas Arthuriin. Tälle reissulle liian kaukana toiseen suuntaan, mutta joskus sitten.

Kommentit

  1. Näyttää hyvältä tuo matka, erityisesti Rosalindin koira! Toivottavasti tämä reissu korvaa Teneriffan pettymykset! Rosalindille lämpimät terveiset!

    VastaaPoista
  2. No, majapaikka on jonkin verran parempi:). Muuten normi reissu, ravaamista ja ajelua ja naputtelua ja kuvaamista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää