Ihmeellistä on elämä

Tai ainakin puutarhamyymälä. Tarkemmin ajatellen kyllä elämäkin. Mietin tänään raahatessani kassikaupalla vihreää parvekkeelle, että erilaisuudesta joutuu maksamaan, kirjaimellisesti. Jos haluat jotain muuta kuin normaaleja kesäkukkia, hinta vähintäänkin triplaantuu. Jotenkin kyllä tuntui muutenkin, että hinnoittelu on noussut viime näkemän. Ehkä tulevat asuntomessut painavat jo hinnoittelukoneen varressa.

Hupijuttu oli minusta 15 euron asuntomessumuki. Jos se jollekin on iso ilo, sen hänelle suon. Itse vain mietin sitä, että en ikimaailmassa haluaisi maksaa siitä, että ostan jonkun organisaation ja/tai yrityksen mainosmukin. No joo, ehkä, jos vaikka Tähtiportti-mukeja ois, ja niissä Jack O’Neill. Tai hei, oisko Piratesin Jack Sparrow kanssa aikas hieno. Mutta aikamoinen muki pitäisi olla, että siitä 15 euroa maksaisin. Tai sitten se lappu tarkoitti sitä, että jos otan sen mukin, saan 15 euroa siitä hyvästä, kun mainostan heitä… Pitääkin mennä takaisin tarkistamaan asia.

Katselin kaikenlaisia kasveja, ja kyselin keijuilta apua, ja huomasin kassien täyttyvän kaikesta muusta kuin normaaleista kesäkukiksi luokiteltavista. Parvekkeella ei perennat oikein kuitenkaan talvehdi, varsinkin kun jättää Herran huomaan tekemättä mitään asian eteen, joten pitänee syksyllä kysellä josko joku haluaisi antaa hyvän kodin heinille ja muille omituisuuksille.

Mikä aktiivisuuskausi on nyt ihmisiin iskenyt? Yritän tehdä omia rästitöitä, laitella jo kyseltyjä laskuja - äh, hitsi, unohdin vielä yhden, suomentaa Ylösnousemus-opekoulutuksen manuaalia, suunnitella yksisarvishoitajakoulutusta, viimeistellä kiireesti Biz & Angels –kurssin uutta kautta ja siinä sivussa jeesata kaikkien Diana Cooper Foundationin manuaalien kanssa, jotka nyt syystä ja ilmeisesti toisestakin käyvät kaikki minun luonani kääntymässä. Koko ajan tulee yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluavat hoitoja, kanavointia tai muuta henk.koht. apua. Onkohan se joku energiasääntö, tyhjiötä ei voi olla, aina pitää täyttää jollain? Eli jos jää muutama tunti kirjallisiin ja kuvallisiin töihin, se on ikään kuin tyhjiö, joka pitää täyttää. Hmm. Voipi olla. On tosi hienoa, että järjestään jokainen kertoo, että haluaa nimenomaan minulle hoitoon, koska on aiemmin käynyt ja ollut tyytyväinen ja/tai minua on suositeltu. Hieno juttu. Mutta miksi nyt?

Yksi hupaisimmista jutuista on haastattelu asuntomessuilla jaettavaan lehteen. Fengshuista, mistäs muuten, asuntomessuille. Itse asiassa kirjoittajan kanssa oli puhetta myös yritysten tilojen energioista. Se on asia, joka on minun Ihmeellisten mahdollisuuksien kirjassani odottamassa. Siellä on monta muutakin ihmeellistä ideaa ja ajatusta, ja olen aika varma, että kyllä ne vielä tässä elämässä jossain vaiheessa todeksi tulevat. Nyt tosin Diana Cooper Schoolin tapaamisessa juhannuksena (jossa nimi siis vaihtuu Diana Cooper Foundationiksi), on suunnitteilla pari juttua, joista todennäköisesti tulee pikku puuhaa myös minulle, ellen saa sanottua ei. Luultavasti en saa, sillä kun asiat ovat innostavia ja muutenkin hyviä, niitähän on ilo tehdä. Ja mikäs sen hauskempaa kuin päästä hommiin Dianan ja Elizabeth Annin kanssa. Ehkä.

Kommentit

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota