Yli ja siivet levälleen

Tulihevonen on pitänyt vauhtia tänä vuonna. Hevosen vuosi tuo konkretiaa, ja tekemistä on piisannut ihan eri tahtiin kuin syntyjä syviä pyörittelevän käärmeen vuonna. Juuri tänään päättyvä hevosen kuukausi pisti vielä lisää kaasua, joten monelle ovat viime ajat olleet melkoista pyöritystä. Länsimaiset astrologit ovat kertoneet planeetoista, jotka ovat hienoissa asemissa, ja tulevat ja ilmeisesti enempi menevät, ja totta kai vaikuttavat meihin kaikkiin. On ollut, mutta taitaa olla monelta ohi. Kiitos ja ylistys.

Miten ikinä energioita selittääkään, olemme koko kevään ja alkukesän olleet melkoisessa puristuksessa. Nyt, kun planeetalle tulevat valomäärät ovat huikeita, niiden lataus nostaa totta kai esiin ne vihoviimeiset mustat pisteet, joita on yrittänyt tietoisesti olla näkemättä. Sanon tietoisesti, sillä ihan varmasti me kaikki tiedämme ne elämänalueet ja/tai ihmissuhteet, mitkä eivät ole korkeimmalla mahdollisella tolalla. Nyt vielä sitten monella ahdistus ja hankaluudet ja epämukavuus on noussut melkoisen korkealle. Toisaalta olemme tienneet, että muutos on tulossa, mutta mielessä on pyörinyt koska ja minkälainen ja miksei vieläkään mitään, kun mitään kovin konkreettista ei ole näkynyt, ainoastaan tunne ja tieto, että asioiden on pakko muuttua.

En edes muista kuinka monelta kuulin saman tyyppisestä helpotuksen ja selviytymisen tunteesta, kuun vaihteen tienoon energiamuutoksesta. Jostain päästiin yli, ihan selkeästi. Ihan kuin olisi saavutettu jotain, tai joku puristus hellittänyt. Joillekin energiasysäys tuli niin voimallisesti, että keho oli lujilla, pahoinvointia ja maadoittumattomuutta, huimausta... Tasoittui tietysti, kun sai maadoituksen kuntoon ja energian virtaamaan eikä jumittumaan. Jos aiemmin muutos näyttäytyi ärtymisenä ja jumituksena, nyt tapahtui käänne.

Voi hyvin liittyä jonkun planeetan perääntymisen loppumiseen, tai ae Metatronin jo viime vuoden puolella kertomaan energiajakson loppumiseen, tai ihan mihin tahansa, mutta aivan selkeä muutos energioissa tapahtui. Aivan mahtavaa! Ihan kuin olisi kevyempi hengittää, ja jos aiemmin tuntui, että mikään ei järjesty, mitään ei tapahdu enkä kestä tätä enää, nyt tunne on toisenlainen. Vieläkään ei välttämättä näy mitään konkreettista, mutta nyt on ihan selvä, että asiat järjestyvät oikeaan aikaan oikealla tavalla eikä ole mitään hermoiltavaa. No joo, keksin kyllä pari juttua, joista saan tehokkaan pyörityksen päähän, mutta tiedostan myös samalla, että ihan itse tässä rakennan hermoilua, egon viihdykkeeksi.

Arkkienkeli Metatron puhui uuden maan toisesta vuodesta, eli tästä vuodesta, ja tästä keväästä jo viime vuoden puolella, kuten moni muutkin auttaja toiselta puolelta. Tämä vuosi on suuren muutoksen aikaa. Olemme ottamassa konkreettiseen käyttöön uusia taitoja, intuitio on selkeämpää ja vahvempaa, ihmissuhteet (kun annamme luvan…) nousevat korkeammille tasoille, ja on aika vihdoinkin lopettaa aidalla istuskelu ja sitten kun -odottaminen. Yksi asia kaikista kanavoiduista viesteistä, astrologioista yms. tulee selkeästi esille: marttyyrien ja pelastajien aika on ohi. Sitähän on tässä jo toitotettu pitkän aikaa, mutta nyt, jos et noudata omaa iloisinta, parhainta, korkeinta tietäsi, se vie todella paljon energiaa ja tuo vielä isomman ahdistuksen kuin aiemmin. Aika on nyt, mitä ikinä oletkaan haaveillut tekeväsi.

Olemme niin tottuneet tekemään asioita hankalasti ja edistymään hitaasti siirapissa kahlaamalla, että kevyempiin energioihin sopeutuminen voi viedä vähän aikaa. Jos ei ole ikinä käyttänyt seitsemän peninkulman saappaita, ei alussa edes osaa ottaa tarpeeksi isoja loikkia, vaan yrittää väkisin sopeuttaa energiansa siihen vanhaan kapeampaan muottiin. Nyt sitä omaa korkeampaa itseä olisi kuitenkin mahdollista tuoda ihan arkipäivään. Oman itsen vähättely ja oman valon himmentäminen alkaa olla melkoisen hankalaa, ja jos sitä yrittää, saa asiaan kulumaan paljon enemmän energiaa kuin omana itsenään oloon. On aika levittää omat siipensä, ja antaa toisten löytää omansa.

Kommentit

  1. Energianmuutoksen kyllä huomaa. On ollut jotenkin helpompaa ja rennompaa, ja olen osannut ottaa päivän kerrallaan sen sijaan, että suunnittelisin kesäni täyteen aktiviteetteja tai hermostuisin kun asiat eivät mene kuten suunnittelin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota