Kultaisesta Atlantiksesta Kultaiseen aikaan

Viikon verran tuonne Facebookiin tuli kirjoiteltua valittuja paloja Kultaisen Atlantiksen energioista. Samaan aikaan oli menossa viimeiset päivät Diana Cooper Foundation Kultainen Atlantis –opettajakoulutuksesta. Atlantista siis on tullut aivan ylenpalttisesti, mikä on loistavan ihanaa. Kaikki tämän opekoulutuksen käyneet puhuvat samalla tavalla kuin minä aikanani, ihana kotiinpaluun tunne, mahtava, voimakas, rakkaudellinen energia, ja välillä vaikea palata takaisin, kun siellä on niin ihanaa.

Juuri valmistuneiden opettajien kanssa puhuttiin myös uudesta Kultaisesta ajasta, ja miten vähän aikaa siihen enää on. Jos joku on katsonut Diana Cooperin Fb-kirjoituksia, hän pari päivää sitten mainitsi, että edelleen on tekemistä, ettei muutaman vuoden päästä toden teolla alkava planeetan puhdistus mene turhan hankalaksi.

Itsekin olen ihan rauhassa kulkenut omaa tietäni, ja tehnyt totta kai omaa osuuttani, mutta silti tässä on peiliin katsomisen paikka. Mitään muuta meiltä ei vaadita, kuin että puhdistamme oman energiamme mahdollisimman puhtaaksi ja korkeaksi, ja elämme parhaamme mukaan ilossa, valossa, rakkaudessa, mahdollisimman korkeavärähteisessä kodissa, kunnioittaen ja arvostaen kaikkea ja kaikkia, ottaen valinnoissamme parhaamme mukaan ympäristön. Niinpä. Vähän turhan usein sitä edelleenkin luistaa siitä omasta itsestään ja omasta energiatasostaan huolehtimisesta.

Ilo nostaa nopeiten. Kiitollisuus on yksi voimakkaimpia energioita. Yhteydet yläkertaan tarvitsevat hiljaisia hetkiä ja keskittymistä. Kun itse on mahdollisimman korkeissa energioissa, se nostaa automaattisesti muitakin. Tuttuja juttuja, joita opetan, ja joista osasta luistan itse välillä. Iloa toki piisaa, iloitsen monista asioista – osaksi tietysti siitä syystä, että hei, tää planeetta on ihan tajuttoman hullu paikka… Iloitsen kyllä muustakin, ihmisistä, kurssilaisista ja muista elämässä olevista ja käyvistä, kaikenlaisesta mitä päivän mittaan aina tapahtuu.

Kiitollisuus limittyy tuohon, se hymy ja ilahtuminen kun on kiitollisuutta. Liian harvoin tulee kuitenkin ajateltua kunnolla kiitollisuuden aiheita – vaikka tiedän, miten ihana olo siitä tulee, kun syventyy asiaan. Lisäksi kiitollisuus vain tuo lisää kiitollisuudenaiheita. Hiljaiset hetket tuppaavat jäämään turhan vähälle, kun tulee kiireitä työn kanssa. Ja niitähän tulee, kun omat rajat ovat vielä turhan häilyvät. Vieläkin aina välillä ajattelen, että jos pystyy, niin täytyy. Vaikka asia ei todellakaan ole niin, vaan ennemminkin niin, että jos pystyy, niin toinenkin pystyy.

Olen nyt kurssin aikana koetun valaistumisen jälkeen pohtinut montaa asiaa uudelta kannalta. Monella, myös minulla, on yhä pakottavampi tunne, että on korkea aika aloittaa vahvemmin oma tie ja työ. Jos jotain tekee väkisin, se ei ole oikein. Velvollisuus ei ole syy tehdä mitään. Velvollisuus on aina jonkun muun määrittelemä. Jos asia tuo itselle täyttymystä ja iloa, se ei ole velvollisuus, vaan rakas asia, työ tai muu. On ihan älyttömän lyhyt aika uuteen Kultaiseen aikaan. Siitä tulee loistavan ihanaa ja hienoa, ja jo on korkea aikakin. Mutta ilo, rakkaus ja enkelit on hyvä ottaa elämään jo nyt. Sitten joskus –ajattelu tekee tien paljon hankalammaksi.

Kommentit

Muita juttuja

Onni on oma palikka

Kiitos Diana ja Merlin, oli kivaa