Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

Miesten vuoro, ja kirjojen

Kuva
Joku buumi on selkeästi menossa. Tai ehkä paremminkin käännös tapahtunut. Minä, ja kuulemma monet muutkin opet, olemme havainneet että miehiä alkaa saapua sankoin joukoin kursseille tai ainakin kysellä asioista. Hmm. On se outoa. Aina välillä vaan tuntuu, että lähetys ja vastaanottaminen ei  kohtaa, miehet kun vaan on niin eri lajia. Hyvä, että on muutamia hyviä miesopejakin.

Eilen tupsahti kirjapainon paketit. Ensin olin ihan innoissani, sitten en uskaltanut avata kun jännitti niin paljon, ja sitten tietysti harmitti kaikki kaksi kirjoitusvirhettä mitkä heti bongasin. Nyt kun vielä saisi sen tilaussysteemin aikaiseksi, mutta kirja on valmis ja tilattavissa. B5 (=vähän isompi koko), 96 sivua, hinta 22 e plus postikulut, jotka pitää tarkistaa. E-versiot on nekin jo ihan juuri kohta ladattavissa. Jos nyt joku innokas haluaa sähköpostin kautta tilata oman kappaleensa, sen voi tehdä.

Olen ahkeroinut Sacred Sound –kurssin matskun kanssa, ja alan kohta olla niin innoissani viikonlopun kurssi…

On se vaan jännää

Kun alkaa asiat toteutua nimittäin. Vaikka kuinka ajattelee jotain asiaa, ja tekee sitä konkreettisesti, lopullisen toteutumisen kynnyksellä alkaa vähän hermostuttaa. Nyt on oma eka henkinen kirja menossa painoon, vain viikon myöhässä. Olisi varmaan paljon helpompaa, jos käsikirjoituksen voisi vain lykätä jollekin kustantajalle, mutta kun itse on myös taittaja, kuvittaja ja kustantaja, on pikkuisen painetta.  Sanoin tarkoituksella eka henkinen, sillä joitain muita läpysköitä on tullut joskus kirjoiteltua. Niissä ei tarvinnut huolehtia muusta kuin kirjoittamisesta. Paljon helpompi. Julistin kaikille, että syyskuussa se ilmestyy, mutta lause on kääntynyt muotoon syyskuussa painoon, ja ulos kuun vaihteessa.

Painetta tuo myös se, että tämä asia on minulle itselleni erittäin merkityksellinen. Monta vuotta olen halunnut tehdä myös omia juttuja enkä aina vain opastaa toisia, mutta olen aina siirtänyt omat asiat syrjään. No, nyt on eka sitten viittä vaille valmis. Silti omatunto kolkuttaa, k…

Oivalluksia ja ei-oivalluksia

On oikeastaan aika ihmeellistä, miten eri merkityksiä käsitteillä ja sanoilla on. En ole ikinä tajunnut anteeksiantamista. Sitähän hoetaan joka paikassa henkisellä tiellä ja ymmärrän kyllä mistä on kyse, ja miksi se on tärkeää. Itsellä se jumi on siinä kohdassa, missä sanotaan, että annat anteeksi ihmiselle, mutta et hyväksy tekoa. No höh. Kun ei tajua, ei tajua. Jos annan anteeksi ihmiselle, joka on vaikkapa kohdellut minua ei-toivottavasti, sehän tarkoittaa, että minua saa kohdella niin. Eikä kannata kommentoida tähän, sitä on yrittäneet lukuisat ihmiset vääntää rautalangasta, eikä mene perille:).

Luulenkin, että kyse on oikeasti siitä, miten ymmärrämme sanat.  Ymmärrän asioita niin, että tietyssä tilanteessa on tapahtunut juuri se, mitä siinä on pitänytkin tapahtua, ja ihminen on tehnyt/sanonut sen, mitä pitääkin, jotta… jotakin. Eli mitä anteeksiantamista siinä on? Tätä ei nyt tarvitse ymmärtää niin, että hyväksyn kaiken tai että kannan kaunaa kaikkia kohtaan, en suinkaan. Sanat j…

Ei kannettu vesi kaivossa pysy eli kenen vartija olen

Kuinkahan monta vuotta yläkerta on vääntänyt rautalankaa, että ketään ei voi valaista väkisin, jokaisella on oma tie jne. Nyt muutama vuosi on väännetty sitä, että liialla auttamisella vain estät muita löytämästä omaa voimaansa ja estät itsesi ja niiden muiden korkeampaa tietä. Käytännössä se vain edelleen tuppaa joskus lipsumaan.

Olen yhä enemmän havahtunut siihen, että ei mene perille. Jos autan samassa asiassa vuoden sisään neljättä kertaa, tai kuukauden sisään kolmatta kertaa, voisko olla jo ajateltavissa, että ei todella mene perille? Asioiden oivaltaminen voi tapahtua niin, että joku kertoo asiasta tai vastaa kysymykseen, mutta silloin on sekä sanojen että ajoituksen ja oman oivaltamisen osuttava kohdilleen. Ja läheskään aina ei osu. Ihminen on innoissaan ja hihkuu, että joo, noin juuri, ja sitten ei käytännössä kuitenkaan tee mitään sinne viittaavaa. Eli mitä tapahtui?

Olen pohtinut oisko kyse siitä, että ihminen ei vain halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Voin kysellä enk…

Takki tyhjä

Ihan hyvällä tavalla kumminkin. Juuri päättyi Enkeliopettaja-koulutus, ja nyt on vähän sama olo kuin on varmaan tuoreilla opettajillakin. Hyvä olo saavutuksesta, energiat on huikean korkeita loppuseremonian jälkeen, ja vähän on tietysti haikeutta, kun nyt se loppui. On nää koulutukset aina omanlaisiaan joka ikinen, ja myös samanlaisia jokainen, sillä energiat on korkeat, ihmiset ihania ja on aina ilo nähdä miten varmuutta ja vahvuutta tulee enkeliyhteyksiin. On myös tosi ihana saada olla mukana harjoitusvisualisaatioissa ja –tehtävissä, kokea se luovuus ja enkelien kanssa työskentely. On minulla sentään hieno homma!

Joku hyppäys on tapahtunut myös omissa energioissa. Kanavoinneissa huomaa arkkienkelien ja mestarien energiat selvemmin. Herkkyyden lisääntymistä luultavasti, eiköhän ne kaverit ole ennenkin olleet yhtä voimallisia. Onkohan energiatasolla tapahtunut muutenkin isompi hyppäys, kun noita vatsatautejakin ja muita oireita on aika paljon liikkeellä?

Diana Cooper kertoi uusimmass…