Takki tyhjä

Ihan hyvällä tavalla kumminkin. Juuri päättyi Enkeliopettaja-koulutus, ja nyt on vähän sama olo kuin on varmaan tuoreilla opettajillakin. Hyvä olo saavutuksesta, energiat on huikean korkeita loppuseremonian jälkeen, ja vähän on tietysti haikeutta, kun nyt se loppui. On nää koulutukset aina omanlaisiaan joka ikinen, ja myös samanlaisia jokainen, sillä energiat on korkeat, ihmiset ihania ja on aina ilo nähdä miten varmuutta ja vahvuutta tulee enkeliyhteyksiin. On myös tosi ihana saada olla mukana harjoitusvisualisaatioissa ja –tehtävissä, kokea se luovuus ja enkelien kanssa työskentely. On minulla sentään hieno homma!

Joku hyppäys on tapahtunut myös omissa energioissa. Kanavoinneissa huomaa arkkienkelien ja mestarien energiat selvemmin. Herkkyyden lisääntymistä luultavasti, eiköhän ne kaverit ole ennenkin olleet yhtä voimallisia. Onkohan energiatasolla tapahtunut muutenkin isompi hyppäys, kun noita vatsatautejakin ja muita oireita on aika paljon liikkeellä?

Diana Cooper kertoi uusimmassa newsletterissään, että lähtee retriittiin Ranskaan joksikin aikaa, ja palaa sitten pitämään enkelipäivää myöhemmin syksyllä, Lontooseen muistaakseni. Oiskohan tuo mukavaa, olla vaan jossain? Itse haaveilen lyhyemmästä retriitistä, jos vaikka linja-autolla Iisalmeen tai Kajaaniin, sehän tunnetusti vastaa minulle kahden viikon etelänlomaa. Pitääkin pistää johonkin kohti kalenteria, ja sitten vaan menoksi.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa