Seitsemästoista

Kyseessä ei siis ole oma bussi (vautsi, se vasta ois…), vaan ihanainen oma enkelikalenteri. Jee!!! Painosta sanottiin, että ihan kohta puoleen kalenteri on täällä, eli suomennan sen niin, että joulukuun ekalla viikolla ois mahiksia saada jakeluun. Pistän sen myyntiin myös omille sivuille, kun ennätän. Painos on tosi pieni, joten kannattaa tilata ihan heti vaikka sähköpostilla, jos tämän ihanuuden itselleen haluaa.

Kalenteri on ihan normaali viikkoaukeamalla oleva kalenteri, ynnä 2015 ja 2016 aukeamana ja pari sivua muistiinpanoille. Joka viikolle oma enkelijuttu, ja muutama selitys mikä energia missäkin kohtaa on vahvoilla, mutta tämä ei ole mikään runoilukalenteri, jossa olisi pitkiä selityksiä enkeleistä. Ihan tavis kalenteri, enkelimausteilla ja siunauksilla. Siksi, että halusin sen tehdä saadakseni itselleni mieleisen, ja ehkä jaella muutamalle muullekin. Sivuja 124, A5, kannet värilliset, sisus mustavalkoinen, hinta 14 e plus postikulut 3 e.

Uskomattoman paljon tuo teetti työtä.…

Oli aivan mahtava reissu Joensuuhun – niin, no se paluumatka ja ikuisesti myöhässä olevat junat… Mutta ohi on, sekin. Kultainen Atlantis on niin ihanaa energiaa, että kurssit ovat aina tosi kivoja. Oli hienoa nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, ja löytää vielä loistavan hyvä kurssitilakin keskeltä kaupunkia. Kiitos asianosaisille!

Kiitos myös Tuula, joka toit meille ihanan Atlantis-kukkakimpun. Kiitos Pia ja toinen Tuula, jotka jäitte siivoamaan ja sain vielä kyydinkin asemalle. Kiitos kaikille kurssilaisille, kun muodostitte ihanan Kultaisen Atlantiksen ryhmän ja ankkuroitte sen energioita tähän maahan. Mietin vain sitä oman puolikkaan ryhmän telepatiaharjoitusta. Jotkut näki muistaakseni ruusuja, vaikka kuva esitti talvimaisemaa – mutta hei, eikö siellä kasva kesällä ruusuja?

Heti maanantaiaamuna alkoi mieletön rumba monien asioiden kanssa, ja tänä aamuna tuntui, ettei Facebookin enkeliviikkoon synny mitään tekstiä. Kunnes sitten rauhoituin ja tajusin, että mitä järkeä hakat…

Enkeliviikko alkoi Facebookissa. Jaossa energioita ja ylläreitä:).
Siipiveikkojen seuraan >>

Lipsuin taas päätöksistä, kun kovasti pyydeltiin. Sen seurauksena sitten alkaa töitä olla jo hukuksiin asti. Hyvä, että on ihanaa työtä, mutta jotenkin tuntuu, että olemme taas tilanteessa Älä tee niin kuin minä teen, tee mitä opetan…

Olen huomenna lähdössä Joensuuhun pitämään Kultainen Atlantis ja Atlantiksen enkelit -kurssia. Jipii!! Aivan ihanaa, loistavan hienoa ja olen onnellinen ja kiitollinen. No, vähän sarkasmi nostaa päätään ja väittää että katotaas taas Pieksämäellä miten ristissä on raiteet VR:n kanssa. Pois moinen ajatus, kaikki menee loistavan hyvin, eikö, enkelit?

Mutta siis se esimerkin voima, joka ontuu. Kultaisen Atlantiksen ihmiset onnistuivat hyvin pitkään pitämään energiansa korkeimmalla mahdollisella tolalla, ja yksi syy siihen oli ajankäyttö. Jokainen teki sitä, mitä rakasti, ja nautti siis tekemisestään, sai siitä iloa ja tyydytystä jolloin energia pysyi korkealla. Useimmiten onnistuu minultakin. Mutta sen lisäksi he käyttivät runsaasti aikaa leikkimiseen, sosi…

Matkailu avartaa, ja läheisen/läheisten kanssa matkailu avartaa näkemystä kanssaihmisistä.  Olenkin taas kerran huolellisesti harkittuani tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat omituisia. No joo, ihan kivaa on olla läheisten kanssa reissussa, ja enimmäkseen on hauskaa ja asiat sujuvat, mutta ne ääneen lausumattomat odotukset ovat kompastuskiviä.

Sitäkin mietin miten vaikea joidenkin ihmisten on sanoa mitä haluavat. Jos kaikki käy, mutta sitten ei kuitenkaan ole sitä, mitä pitäisi, voisko olla aihetta ilmaista edes hiljaa itsekseen mitä oikeastaan haluaa. Eikö tätä ole jo toitotettu ihan tarpeeksi:  luomme itse elämäämme jokaisella ajatuksella, sanalla, teolla ja odotuksella, ja jos emme selkeästi ilmaise mitä saisi tulla, saamme sekavia, ei tyydyttäviä, vanhoihin uskomuksiin perustuvia kokemuksia ja tapahtumia.

Hupaisia hetkiä on koettu Lontoossa. En tahdo millään jaksaa tätä ihmispaljoutta, energioiden sekavuutta ja ainaista meteliä. Hotelli on hyvä, kiitos siitä. Kulkeminen su…

Nyt on tullut taas ihan kiitettävästi luettua näitä väärin sammutettu -juttuja, joissa joku on tehnyt omasta mielestään hienon jutun, ja suuri joukko ihmisiä haluaa tuoda julki, miten  väärin hän on onnistunut. Samoin näköpiirissä on ollut ihan kiitettävästi niitäkin ihmisiä, jotka ovat jo henkisellä tiellä, ja tietävät, että asenne ratkaisee, ja soimaavat itseään siitä, että soimaavat itseään.

Meillä on joku sisäänrakennettu tarve selitellä ja keksiä syitä miksei …. jotakin. Kun sitten joku muu tekee jotain, mitä itsekin ehkä haluaisi, voi alkaa selitellä vähän lisää, miten hän on eri asemassa, tai elämänolosuhteet ovat erilaiset tai kyllä minäkin, jos. Kateus on siitä mukava juttu, että se kertoo meille jotain. Se näyttää asioita, joita haluaisimme itsellemme, mutta olemme puhuneet itsemme ympäri, ettemme vain edes yrittäisi.

Pelkäämme onnistumista niin kovasti, ettemme edes yritä. Tai ehkä epäonnistumista, mutta luulen, että useimmiten onnistumista, sillä silloin tapahtuisi muuto…