Hyväksy ja valitse


Nyt on tullut taas ihan kiitettävästi luettua näitä väärin sammutettu -juttuja, joissa joku on tehnyt omasta mielestään hienon jutun, ja suuri joukko ihmisiä haluaa tuoda julki, miten  väärin hän on onnistunut. Samoin näköpiirissä on ollut ihan kiitettävästi niitäkin ihmisiä, jotka ovat jo henkisellä tiellä, ja tietävät, että asenne ratkaisee, ja soimaavat itseään siitä, että soimaavat itseään.

Meillä on joku sisäänrakennettu tarve selitellä ja keksiä syitä miksei …. jotakin. Kun sitten joku muu tekee jotain, mitä itsekin ehkä haluaisi, voi alkaa selitellä vähän lisää, miten hän on eri asemassa, tai elämänolosuhteet ovat erilaiset tai kyllä minäkin, jos. Kateus on siitä mukava juttu, että se kertoo meille jotain. Se näyttää asioita, joita haluaisimme itsellemme, mutta olemme puhuneet itsemme ympäri, ettemme vain edes yrittäisi.

Pelkäämme onnistumista niin kovasti, ettemme edes yritä. Tai ehkä epäonnistumista, mutta luulen, että useimmiten onnistumista, sillä silloin tapahtuisi muutoksia. Kun sitten joku kehtaa tehdä sitä, mikä on oman sisimpämme varjeltu toive, jurnutamme ja moitimme sekä häntä, joka rohkeni tehdä asian, ja itseämme, kun emme saaneet taaskaan aikaiseksi.

Kaatuisiko maailma raiteiltaan, jos hyväksyisi itsensä? Jos aina, kun huomaa jonkun harmittavan, nolostuttavan, ahdistavan piirteen, kohauttaisi vain olkapäitään ja jatkaisi eteenpäin? Itsensä hyväksyminen tarkoittaa ihan kaikkien piirteiden hyväksymistä. Kaikki, mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu. Jos sen sijaan, että moittisi itseään kun ei taaskaan…, voisi ajatella, että minussa on tämmöinenkin piirre, kas vain.

Veikkaan, että jos hyväksyy ihan kaikki omat kummallisuutensa, on helpompi muuttaa elämäänsä siihen suuntaan kuin haluaa. Jos omia ominaisuuksiaan ja/tai tapojaan haluaa muuttaa, niiden kanssa työskentely on helpompaa, kun ensin hyväksyy, että tämmöistäkin on. Kun tietää, että olen esim. huolimaton, tietää, että voin myös valita toisin jossakin kohdassa – jos niin haluan. Tai sitten vain jatkaa elämistä asian kanssa.

Meillä on ihan täysi vapaus olla ja tehdä ihan mitä tahansa. Kaikella on seurauksensa, totta. Mutta moittimalla itseämme ja kieputtamalla energiaa sen asian ympärille, miten epäonnistunut, kamala, toivoton tapaus, jne. onkaan, pysymme jumissa. Itsensä soimaaminen on yksi tehokkaimmista tavoista estää elämistään korkeammissa energioissa, ilossa, valossa ja rakkaudessa. Mitä jos hyväksyisit itsesi, ihan kaiken. Ja sitten valitset haluatko elää sen kanssa, vai pyydätkö enkeleitä avuksi jonkin asian muuttamisessa. Me olemme valo-olentoja, ihan kaikki, ja sisin olemuksemme on vain valoa ja rakkautta. Mitä kamalaa siinä on?

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa