Portaaleista Atlantikseen

Lipsuin taas päätöksistä, kun kovasti pyydeltiin. Sen seurauksena sitten alkaa töitä olla jo hukuksiin asti. Hyvä, että on ihanaa työtä, mutta jotenkin tuntuu, että olemme taas tilanteessa Älä tee niin kuin minä teen, tee mitä opetan…

Olen huomenna lähdössä Joensuuhun pitämään Kultainen Atlantis ja Atlantiksen enkelit -kurssia. Jipii!! Aivan ihanaa, loistavan hienoa ja olen onnellinen ja kiitollinen. No, vähän sarkasmi nostaa päätään ja väittää että katotaas taas Pieksämäellä miten ristissä on raiteet VR:n kanssa. Pois moinen ajatus, kaikki menee loistavan hyvin, eikö, enkelit?

Mutta siis se esimerkin voima, joka ontuu. Kultaisen Atlantiksen ihmiset onnistuivat hyvin pitkään pitämään energiansa korkeimmalla mahdollisella tolalla, ja yksi syy siihen oli ajankäyttö. Jokainen teki sitä, mitä rakasti, ja nautti siis tekemisestään, sai siitä iloa ja tyydytystä jolloin energia pysyi korkealla. Useimmiten onnistuu minultakin. Mutta sen lisäksi he käyttivät runsaasti aikaa leikkimiseen, sosiaaliseen elämään ja yleensä elämästä nauttimiseen sekä henkisiin harjoituksiin. Tuossa ei taida minusta olla esimerkiksi. Kyllä se hiljentyminen, aika usein, mutta ettei tekisi työtä, aina ja koko ajan… mitä se semmoinen elämä on? Parannusta pitää saada tuohon kohtaan, heti huomenna tai ainakin parin viikon päästä tai viimeistään vuoden vaihteessa.

Olen kirjoitellut jo kuukausi sitten lupaamaani juttua portaaleista Diana Cooper Foundationin uuteen opettajamanuaaliin. Mitä enemmän portaaleihin tutustun, sitä enemmän olen innoissani niistä. Ylösnousseet mestarit –opekoulutuksen käyneet tietävät, että intoilen värisäteistä aika paljon, ja portaalit ovat vähintään yhtä loistava juttu. Ajatella, että maailmassa on paikkoja, joissa käymällä joko paikan päällä tai unessa tai meditaatiossa, avautuu tietyille energioille ja auttaa/vahvistaa energiayhteyttä johonkin ryhmään/suuntaan yläkertaan tai saa loistavia ominaisuuksia heräteltyä. Vautsi!

Tietysti, kun kosmisia portaaleja on 33 ja muutama kaksisuuntainen päälle ja sitten vielä pienemmät portaalit, on helppo saada kunnon vaaka-kohtaus ja hermostua, kun ei osaa päättää. Yksi lähimmistä pienistä portaaleista on lähimetsässä, jonne sen avasimme DCF opettajien kanssa. Toinen on Kuokkalan sillalla. Isommista lähin taitaa olla pohjoisnavalla. Sinänsä mitään merkitystä tietenkään, koska käymään pääsee mihin vain, kun pyytää.

Itsellä on taas kerran se vaihe vuodesta menossa, että elän Hollow Earth/Ontto maa –portaalin aikavyöhykkeellä. Se tapahtuu yleensä syksyllä, kestää noin viikon, ja sitten joku kääntää katkaisijaa ja homma on ohi. Ei muuten mitään haittaa, mutta kun Suomessa yrittää elää Pohjois-Amerikan keskiosien ajassa, ei mene ihan putkeen. Muutama päivä vielä, eiköhän se sitten taas ole tältä vuodelta ohi. En ole edes ihan varma miksi näin tapahtuu, jotenkin olen yhteydessä sen paikan energioihin ja minun kauttani ehkä maadoitetaan jotain. Tai ties mitä, mistä minä tiedän…

Jostain pälkähti päähän sekin, että loppukesästä suunnitellut Facebook-teemaviikot eivät ole liikahtaneet Kultaisen Atlantiksen jälkeen mihinkään. Aloitan siis 17. päivä Enkeliviikon FB:ssä. Ei mitään tietoa vielä mitä sinne tulee, mutta eiköhän yläkerrasta jotain infoa anneta. Tai hei, jos tekis tietovisan. Kuka arkkienkeli ei itse asiassa ole arkkienkeli? Oikeasta vastauksesta saa siunauksen valinnan mukaan Metatronilta, Mikaelilta, Rafaelilta ja oliko se Uriel, Jofiel ja Zadkiel. Joltain kummiskin.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa