Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Uutta elämää

Kuva
Joulu on ollut melkoisen energiallista aikaa. Uusi kuu ja talvipäivänseisaus tuntuivat aivan ihanilta, rakkaudelliselta uuden alulta. Jouluna siihen ei taas kiinnittänyt mitään huomiota kaiken keskellä, ja nyt on jostain syystä vaikea palauttaa kaikkein hienointa tunnetta takaisin. Uudessa ollaan, se on selvä, mutta en tiedä miksi osa toiveikkuudesta ja ilosta jo häipyi. Voipi olla tietysti ihan silkkaa väsymystä, uni on ollut taas harvinainen luonnonvara, jota ei ole juuri täällä näkynyt. Odotan mielenkiinnolla tekeekö vuoden vaihtuminen minkäänlaista muutosta.

Olen alkanut työskennellä vihdoin enemmän numerologiakirjan kanssa. Hassua, että jossain vaiheessa olin heittää koko numerologian pois, koska olin niin kauan tehnyt sitä. Onneksi sitten taas joku yläkerrasta kolautti päähän, ja tajusin, että numerot ovat energiaa, ja niitä voidaan ymmärtää ja käsitellä myös energiatasolla. On se vaan niin eri juttu kuin joskus, vaikka vieläkin vähän suhtaudun epäillen joihinkin juttuihin, mit…

Ihanaa joulunaikaa

Kuva
Olin ihan varma siitä, että jotain on tulossa nyt joulun ja vuodenvaihteen tienoissa. No, taitaapa olla, ja taitaa olla jo alkanut. Ihana talvipäivänseisaus ja uusi kuu olivat selkeä käänne. Olemme nyt ihan eri energiassa kuin viime viikolla. Tuntuu, että katselen taas maailmaa kuin turisti. Se on aina selkeä merkki energioiden hyppäyksestä ylöspäin. Olen sitä mieltä, että tämä käännös liittyy itsensä rakastamiseen ja hyväksymiseen, sen verran seesteisyyttä on alkanut olla ihmisten elämässä.

Jos nyt yhteenvetoa vetelee siitä, mitä olen kuullut ja miltä itsestä tuntuu, niin jonkinlainen käännekohta siis taas kerran. Nyt vain siinä, että kun olo on ollut kuin lumihiutalepallossa (ne sellaiset mitä ravistellaan, tiedättehän), nyt on melkein kaikki hiutaleet jo löytäneet uuden paikkansa. Aika moni on löytänyt rauhan sielullensa ja uuden pohja elämällensä. Tarkoitan sitä, että kun nyt muutama vuosi on haettu ja etsitty ja opiskeltu ja siivottu, nyt on kaikki kohdillansa miten ikinä onkaan…

Toisten mielen juttuja

Sain eilen ahaa-elämyksen, vai oisko ollut peräti valaistuminen. Hevosen vuosi on ollut vielä normaalia kiireisempää, ja omat asiat ovat saaneet väistyä toisten maailmojen pelastamiselta, ja tuntuu, että loppua kohti vain hullummaksi menee. Nynny mikä nynny, ei osaa laittaa rajoja.

Olen nyt kuunnellut ja myötäelänyt aika monen ihmisen elämän ongelmia, ja yhtäkkiä eilen tajusin, että hei eihän se noin ole. Jostain syystä olin unohtanut katsoa asioita korkeammasta perspektiivistä, otin vain jutut niin kuin ne kerrottiin, ja hain apu- ja ratkaisuehdotuksia vain siitä todellisuudesta ja laittelin energioita ja enkeleitä pohjautuen vain siihen todellisuuteen. Ja siitähän tulee vain lyhytaikaista helpotusta, kun taas korkeammalta katsoen näkee laajemmin, ja apukin on parempaa. Totta kai enkelit ja muut yläkerran apurit auttavat aina korkeimmaksi parhaaksi, mutta jos pyytää väärää asiaa, ei mee ihan kohdilleen. Kiitos taas, arkkienkeli Gabriel ja yksisarviset, joiden kanssa on yötöitä tehty …

Kiitoksia ja kunniaa

Niin tai tiedä tuosta kunniasta, jotain kummiskin. Jostain syystä viime aikoina olen saanut kovasti palautetta blogista ja sivuista ja muista jutuista, kuten Fb:n enkeliviikosta. On ollut tosi hienoa saada tietää, että jutut ovat olleet avuksi ja iloksi niin monelle. Kyllähän ne numerot aina näkee, paljonko kävijöitä jne., mutta silti palautteen lukeminen on eri juttu. Kiitos kaikille!

Enkelikalenterit ovat kaikki löytäneet kotinsa. Hauskaa sekin, enhän ehtinyt laittaa niitä edes kunnolla myyntiin, kunhan täällä kirjoitin asiasta. Kirjoja on vielä joitakin, jos haluaa joululahjaksi itselleen tai muille. Omistuskirjoituksetkin järjestyvät, jos saan siitä viestin. Kohta saan Henkistä tietä aloittelijoille -kirjan kirjakauppoihin myyntiin, ja minulla on sitten vain muutama kappale varastossa. Hienoa siis sekin, eka painos on kohta loppu. Vautsi kun kuulostaa hienolta:).

Öisinkin on tapahtunut monenlaista. Yksi hupaisimpia unia oli se, kun Diana Cooper otti yhteyttä yöllä, siis unessa. Di…

Mitenhän tuon ottais

Joskus ihmisten aivoitukset ja myös puheet saavat ihmettelemään olenko minä outo vai joku muu. Tai ehkä parempi kysymys olisi olenko minä outo ja lisäksi joku muukin… Tänään istuin kahvilan pöydän ääressä miehen kanssa, joka halusi välttämättä kertoa yksityiskohtaisesti vatsansa ongelmista liittyen joulukinkkuun ja kotimaiseen marjaviiniin. Eikä ollut edes kovin tuttu tyyppi, mutta niin vaan jakoi ihan liikaa informaatiota minun mielestäni. 

Tässä matkan varrella olen kuunnellut aika monen bussikuskin ja taksikuskin kertovan murheitaan. Joskus kyllä ihan hauskojakin juttuja, kerran pohdittiin USAn viisumihakemusta, kun semmoinen oli ajankohtainen, ja yhden kerran sain jopa lueskella yhden kuskin FB-päivityksiä hänen puhelimestaan. Puhuin tästä yhdelle tutulle (miehelle), joka sanoi, että minä olen sen oloinen, että mulle voi kertoa. Olin jo hetken aika mielissäni, mutta sitten hän sanoi, että ihan kuin terapeutti. Minä! Vaikka siis suuresti kunnioitan ja arvostan terapeutteja ja heid…

Edistymistä ja ahdistusta

Kuva
Painostusta taitaa tulla tuolta yläkerran suunnalta aika reippaasti monelle. Osalle helpotuksena ja ilona ja eteenpäin menona, osalle yhä vahvempana ahdistuksena. No hei, se ei tule loppumaan:). Aina välillä tulee mieleen se, että enää 18 vuotta, tai ihan kohta 17, ja sitten pitäisi olla koko pallon kultaisessa ajassa. Oisko pikkuisen kiire muuttaa juttuja?

Olen tavattoman mielissäni itse kouluttamistani opettajista, joilla aika monella on seuraava askel juuri otettu tai tulossa, tai muuten vain energia alkaa vahvistua. Eihän se ole millään muotoa minun asiani, eikä ansiotani, mutta silti ihan pikkuisen tuppaan olemaan ylpeä heistä. Hyvä kaverit! Kun näkee sen valon ja energian, joka heissä on, tuntuu tosi hienolta, kun ovat oikealla tiellä.

Toisaalta sitten taidan olla aika kärsimätön niiden kanssa, jotka haluavat kiskoa laput takaisin silmilleen aina, kun alkaa vähän selkeyttä näkyä. Jokainen menee ihan sillä tahdilla kuin haluaa, totta kai. Mutta onko se aina pakko asettaa itsens…