Mitenhän tuon ottais

Joskus ihmisten aivoitukset ja myös puheet saavat ihmettelemään olenko minä outo vai joku muu. Tai ehkä parempi kysymys olisi olenko minä outo ja lisäksi joku muukin… Tänään istuin kahvilan pöydän ääressä miehen kanssa, joka halusi välttämättä kertoa yksityiskohtaisesti vatsansa ongelmista liittyen joulukinkkuun ja kotimaiseen marjaviiniin. Eikä ollut edes kovin tuttu tyyppi, mutta niin vaan jakoi ihan liikaa informaatiota minun mielestäni. 

Tässä matkan varrella olen kuunnellut aika monen bussikuskin ja taksikuskin kertovan murheitaan. Joskus kyllä ihan hauskojakin juttuja, kerran pohdittiin USAn viisumihakemusta, kun semmoinen oli ajankohtainen, ja yhden kerran sain jopa lueskella yhden kuskin FB-päivityksiä hänen puhelimestaan. Puhuin tästä yhdelle tutulle (miehelle), joka sanoi, että minä olen sen oloinen, että mulle voi kertoa. Olin jo hetken aika mielissäni, mutta sitten hän sanoi, että ihan kuin terapeutti. Minä! Vaikka siis suuresti kunnioitan ja arvostan terapeutteja ja heidän tekemäänsä työtä, en missään nimessä koe itseäni sellaiseksi. Enempi kun ajatukset liikkuu siellä sitä saa mitä tilaa, turha enää on kitistä –osastolla.

Vaikka onhan sekin auttamista, nyt on näin, lopeta se itsesäälissä/syyttelyssä/vihassa vellominen ja tee jotain asialle. Josta tuli mieleen (varoitus: politiikkaa sivuavia asioita) etten oikein ymmärrä miten autojen naarmuttaminen ja ikkunoiden rikkominen luovat parempaa maailmaa meille kaikille. Ymmärrän vihan ja turhautumisen ja sen, että johonkin sitä pitää purkaa. En tajua sitä, että vain vastustetaan asioita eikä yhtään vihjaista mitä tilalle. Meillä on hurja kiire saada maailmaa paremmaksi uutta kultaista aikaa varten, mutta vähän epäilen auttaako se, että presidentin linnan kristallikruunut tuhotaan. Tosin mistä minä tiedän, voihan olla, että ne on jotain ultrahyper pahan energian keskittymiä, ja säpäleiksi saaminen nostaisi energiaa kertaheitolla.

Paljon enemmän tuntui olevan vaikutusta sillä pikkutytöllä, joka tanssi musiikista innoissaan New Yorkin metron laiturilla, ja sai monet aikuiset hytkymään mukana. Ihana kristallilapsi levitti valoa ja iloa, ja kun video leviää vielä enemmän, energiakin leviää. Joskus muutos voi tulla myös ilolla ja helposti.

Joku muutos on muuten tulossa. Kehot oireilevat, myös omani, joka yleensä kestää huonon kohtelun, energiavirrat ja kohoavat energiat melko helposti. Yhtäkkisiä muutoksia asioissa, ihan uskomattomia asioita tapahtuu niin äkkiä, että kukaan ei ehdi edes reagoida, yrittää vaan tajuta. Ne, ketkä eivät ole suostuneet muuttamaan elämäänsä paremmaksi, ovat isoissa vaikeuksissa niillä elämänalueilla, jotka on muutettava. Ja nekin, jotka ovat muuttaneet elämäänsä parempaan, huomaavat yhä vahvempaa painostusta niissä asioisssa, mitkä vielä ovat kesken. Odotankin mielenkiinnolla mitä tästä seuraa, sillä jotain seuraa, olen ihan varma. Tai sitten se liittyy siihen, että kun Kosminen hetki oli 21.12.12, monet kokivat, että mitään ei tapahdu, koska muutos alkoi energiatasolta. Vuodet 2013 ja 2014 ovat pari, olemme siis Kosmisen hetken energioita tuoneet pikku hiljaa konkretiaan. Oisko nyt sitten isomman muutoksen aika?

Kommentit

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota