Mikä se oli eli tarinoita elävästä elämästä

Oli tuossa muutaman päivän ajan ihan uskomattomia hankaluuksia. Ei isoja, mutta sitä työläämpiä. Mitä vetoa, että Merkurius lähti taas perääntymään. Kai sen jostain näkis, jos viitsis katsoa, mutta näen sen aina omassa elämässä niin selkeästi, että voin jo luottaa omaan tulkintaan. En tiedä miksi Merkurius vaikuttaa minun elämääni niin kovasti, pitäis ehkä kaivella astrologisia karttojani tai kilauttaa asiantuntevalle kaverille, tai ehkä ei, ei minua oikeastaan syy kiinnosta. Pääasia, että tiedän mistä on kyse.

Uutta enkelikoulua, Elämä enkelien kanssa  -etäkurssia yritin saada nettiin, ja siinä tökki melkein kaikki loppuvaiheessa. Hulluinta varmaan oli se, kun pyysin enkeleiltä apua, ja asiat alkoivat mennä entistä hullummaksi, ja sitten riideltiin, tämäkö nyt on sitä parasta mahdollista, ettekö parempaan pysty…

Oli ihana kirjoitella juttuja, ja välillä mietin mistä sitä asiaa niin paljon riittää, enkelit kun ovat kuitenkin enemmän muuta kuin tiedon tason asioita. Kun tein viimeisiä viilauksia ja tarkistuksia, piti hillitä itseään, ja siirtää asioita seuraaville viikoille, etteivät kurssin aloittaneet saa ekalla viikolla niin isoa pakettia, että se tuntuu ylivoimaiselta. Visualisaatioita oli ihana tehdä, olin itsekin samassa energiavirrassa, mikä ei aina opelle ole niin itsestään selvää. Eikä edes suotavaa, sillä jos itse uppoaa jonnekin, kuka tuo porukan takaisin... Videon teko ontui, piti vaihtaa laitteita moneen kertaan, ja lopulta pelitti vain vanha videokamerani, jolla ei saa huippulaatua. Sitten jostain syystä editointiohjelmassa tein jonkun ihan älyttömän virheen, ja tallensin tiedoston muotoon, josta en ole ikinä kuullutkaan, eikä muuten kukaan muukaan ole. Itse asiassa luulen, että sitä ei ole oikeasti olemassakaan, se oli vain joku sen hetken enkeliversio.

Ongelmat alkoivat Eevan luota hoidosta palatessa. Mietin mikä mättää, kun seisoin yli 20 asteen pakkasessa 45 minuuttia odottamassa bussia eikä edes pyynnöt enkeleille auttaneet. Kaikki muut bussit toiseen suuntaan näkyivät menevän suht ajallaan, ja kaikki minun suuntaani tämän minun odottamani jälkeen tulevat tulivat ajoissa. Ainoastaan juuri se, jota minä odotin, tuli 45 minuuttia myöhässä, ja sehän tietysti tarkoitti sitä, että aa, kotimatka kesti triplasti sen mitä piti koska jatkoyhteyttäkin piti sitten odottaa, ja bee, olin niin jäässä, että kotona illalla en jaksanut tehdä kaikkea, mitä piti. Tällaisina hetkinä ajattelen, että vois se oma auto olla ihan asiaa, 15 minuutin matkaan omalla autolla menee julkisilla hyvänä päivänä melkein tunti ja huonoina päivinä pari tuntia.

Sitten 22. päivä, kun piti olla aamulla kaikki valmiina kurssin alkua varten, alkoi tapahtua mielenkiintoisia juttuja. Koska edellisenä päivänä ei mennyt kaikki putkeen, ajattelin, että laitan vasta aamulla viimeiset jutut, mutta sitten se härdelli vasta alkoikin. Koneessa ei kaikki näppäinkomennot toimineet, enkä huomannut sitä ennen kuin olin tehnyt miljoona asiaa – melkein kirjaimellisesti – ja oli viisi ohjelmaa auki, kaikissa tiedosto siinä vaiheessa, että enää pari juttua, ja on valmista. Ja sitten piti laittaa kaikki kiinni, ja kone kiinni, koska mistään ei tullut mitään eikä niitä hommia voinut tehdä kuin näppiksen avulla. Eli tietysti piti aloittaa kaikki alusta. Sitten en päässyt omille nettisivuille lataamaan tiedostoja, palvelin yhtäkkiä väitti, että käytän kieltä, jota hän ei suostu ymmärtämään – enkä edes kirjoittanut kirosanoja salasanan paikalle…

Löysin toimivan reitin lopulta, ja sain tiedostot palvelimelle, mutta sitten alkoi enkelikoulun sisäänkirjautuminen tökkiä, se heitti sisääntulijan aina ihan ihme sivulle, jota itse asiassa ei edes ollut mahdollista näyttää, koska olin sen siirtänyt ihan eri paikkaan. Tämä oli niin mystinen juttu, että ei auttanut kuin mennä keittämään kahvia ja syömään pähkinöitä, eli pois koneen äärestä kunnes itse rauhoittuu ja tietoverkkoihin eksynyt poikittainen bitti suostuisi oikenemaan.

Tunnin, parin työhön upposi kuusi tuntia, ja osa asioista piti tehdä erilailla kuin olin ajatellut, koska tekniikka ei vain tehnyt sitä mitä normaalisti. Pääasia tietysti, että enkelikurssilaiset pääsivät aloittamaan sinä päivänä kun piti, mutta kyllä vähän ihmetyttää. Mitä tapahtui, ja miksi? Oikeasti ei mitään käsitystä asiasta, muuta kuin tuo Merkurius. Osasyy on varmasti huono maadoitus, olen ollut niin vähän ulkona kun on kiire ja ulkona pakkasta, että ilmeisesti tarvitsin ylimääräiset 45 minuuttia raittiissa ulkoilmassa tömistellen jalkoja (kun oli niin kylmä).  Maadoittumattomuus kun saa meidät tekemään älyttömiä virheitä, olemaan tarkkaamaton, sähkökentän sekaisin niin että koneetkin sekoavat vielä enemmän ja monta muuta vähemmän mukavaa asiaa.

Aika paljon olen kuullut ihme lamasta, mikä iski vuodenvaihteen jälkeen. Osalla porukasta se alkoi jo viime vuonna, marraskuussa tai joulukuussa. Osalla oli ihanan energinen ja uuteen vievä vuodenvaihde, mutta sitten töksähti ja lujaa. Jotkut sanovat, että vuosi lähtee käyntiin vasta kun kiinalainen uusi vuosi pyörähtää helmikuun 19. päivä vuohen vuoteen.  Niin tai näin, omassa elämässä on aika harvoin moista hänksläystä, enempi se yleensä liittyy pelastusveneenä toimimiseen ja on kiinni omien rajojen lipsumisesta. Viikon hankaluudet tuntuvat nyt taaksejääneiltä, joten toivotaan, toivotaan.

Yksi hyvä puoli myös minun mielestä siinä pakkasessa jäähtymisessä oli. Sain muutamia pakkashuurukuvia, kädet kohmeessa puhelimen kameralla. Pyysin kyllä orbeja kuviin, mutta olin niin harmissani enkeleille, että eivät viitsineet näyttäytyä:).


Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa