Geenitutkimusta ja numerologiaa

Katselin yhden amerikkalaisen tohtorin selvitystä uusista geenitutkimuksista, ja koin ahaa-elämyksen. Numerologiassa katsotaan nimestä myös sitä, paljonko kutakin numeroa on. Jos numero puuttuu kokonaan, sitä kutsutaan yleensä karmanläksyksi. Ja kaikkihan tiedämme, mitä sana karma aiheuttaa. Se saa ihmiset lukkoon, vetämään peittoa pään yli ja käpristymään voivottelemaan kovaa kohtaloaan, luulemaan, että asialle ei voi eikä herran tähden saa tehdä mitään, sillä hei, se on karmallista. Juu, ihan täyttä roskaa.

Puuttuvat numerot liittyvät niihin asioihin, joihin sielu halusi tässä elämässä kiinnittää huomiota. Siinä mielessä se totta kai on karmallista, että juuri niissä asioissa ei ole tullut mestariksi edellisissä elämissä. Ei ne silti mitään rangaistuksia ole. Ainoastaan asioita, joissa meillä on mahdollista tulla mestariksi tässä elämässä.

No joo, mutta se oivallus. Geenitutkimuksissa on kuulemma huomattu, että geneettinen perimä on sekin vähän sama juttu. Perimää on, ilman muuta. Mutta se ei välttämättä vielä merkkaa yhtään mitään, sillä jos ihminen elää toisin kuin sukunsa ja perheensä, hän ei saa samoja tauteja kuin muut porukassa. Ne suvun jäsenet, jotka muuttavat täysin muuhun ympäristöön tai joiden asenne ja uskomukset ovat toista kuin lopun porukan, eivät saa perinnöllisiä sairauksia – sillä solumme ja kehomme reagoi enemmän ympäristöön ja uskomuksiin kuin geenien valmiuteen sairastua.

Eli siis ihmiselle on myös geeneihin koodattu asioita, joita hänen sielunsa haluaa hänen käsittelevän tässä elämässä. Oma tulkinta, ei sen tohtorin:). Kun tiedetään, tai siis no, henkisen tien kulkijat tietävät, että sydänsairaudet johtuvat sydänchakran tukkeumista ja epätasapainosta jne., voiskin ehkä omaa elämänsuunnitelmaansa penkoa myös oman suvun perinnöllisistä (lue: karmallisista) sairauksista ja käyttäytymismalleista. Ne ovat asioita, joissa meidän on tarkoitus tulla mestareiksi tässä elämässä.

Nyt ei sitten muuta kuin pähkäilemään asiaa. Omalta kohdalta tiedän jotain mitä suvussa piilee, ja olen joskus miettinyt sitä, miten vanhemmat veljeni toistavat suvun sairauksia. Minä en, eikä pikkuveli. Toisaalta minä asunkin erossa suvusta ja omasta lapsuudenperheestä. Juu, on hyvät välit, ja tavataan suht usein, mutta olen ainoa täällä keskellä Suomea. Ja taitaa muutenkin olla tuo uskomusmaailma hiukka erilainen. Ainakin pinnalta, toivon kovasti, että ydinuskomuksetkin ovat.

Siinäpä miettimistä pääsiäisen pyhiksi. Ja kun vielä lisätään täysikuu ja täydellinen kuunpimennys, taitaa taas olla melkoista myllytystä tiedossa:).

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta