Kukkia ja ajanhallintaa

Amsterdam ja varsinkin Keukenhof ovat aivan ihania. Mahtavia kukkaisia joka paikka täynnä, ihana ilma ja mukavia ihmisiä, joten reissu meni hyvin. Pari mutkaa, yksi, jota vielä selvitellään muutama päivä sekä muita pienempiä, mutta ohi on melkein nekin. Kaikki kamerat ovat pullollaan kuvia ja videoita kaikesta kauniista, ja niitä on nyt sitten hyvä hyödyntää sekä omissa että asiakkaiden jutuissa. Voi että, kiitos kiitos kiitos, että sain tämän matkan tehdä, ja nähdä tulppaanit ja muut kevätkukat, kuten olen jo kauan halunnut.


Oli hienoa myös nähdä taideteoksia, joita on aiemmin nähnyt vain netissä tai kuvina, sekä muitakin vanhojen taitajien töitä. Jonottaa sai joka paikkaan, mutta ei onneksi kovin pitkään. Arkkienkeli Rafael jeesasi joka kerran, kun muisti pyytää. Välillä tuntui ihan uskomattomalta, kun jostain jonosta koukattiin yhtäkkiä sisään juuri se pätkä, jossa me seisoimme, sekunti sen jälkeen, kun olin pyytänyt Rafaelilta apua, että päästäisiin eteenpäin mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Hullu juttu minusta oli ne valtavat parvet vihreitä papukaijoja, jotka lentelivät keskustan puistoissa. Miten ne voi elää niillä leveysasteilla? Vai onko Hollannissa joku avoimien ovien lintutarha tai vastaava, josta siivekkäät lähtevät parvi toisensa perään iltalennolle, treffaavat kaikki samassa puussa ja palaavat sitten kotiin?

Olen valitellut pitkään sitä, kun mitään ei jne, mutta nyt sitten onkin elämä taas sitä täydempää. Eilen ihmettelin tuleville enkeliopettajille mistä tulee se uskomus, että minun vuorokaudessani on enemmän tunteja kuin muiden. Tai hei, itse asiassa tiedän vastauksen tuohon. Diana Cooper muistaakseni sanoi, että soimaamme itseämme asioista, jotka olisi pitänyt tietää aikanaan paremmin siksi, että meillä on sisäinen tieto siitä, että niin pitäisikin tietää. Olipa hienosti taas selitetty...

Tarkoitan sitä, että tietenkin elämässä aina teemme mitä parhaaksi näemme, harva miettii valintoja tehdessään ja ratkaisuja etsiessään mistä löytäisi huonoimman mahdollisen. (Itsellä on kyllä erehtymätön vaisto, joka vetää haasteiden ja hankaluuksien pariin:).) Kuitenkin jälkikäteen kun olemme jo käyneet asiat läpi, tajuamme totta kai asiat syvällisemmin, ja sitten motkotamme ja moitimme itseämme, kun et tumpelo tuotakaan tajunnut. Tämä siis voi johtua siitä, että tiedämme sisimmässämme olevamme paljon kykenevämpiä ja olisimme aikanaan voineet toimia sisäisen viisauden ohjaamana. Hmm. Tai sitten Diana sanoi jotain ihan muuta, mutta noin sen ymmärsin.

Voisiko siis tuosta sisäisestä tiedosta johtua myös se, että aikataulut ja deadlinet on välillä sitä luokkaa, että alkaa ahistaa tuntien puute? Jos jossain sisällä on niin vahva luottamus siihen, että aika on illuusio, joten voin tehdä mitä tahansa? Aikahan on meillä siksi, että voisimme ymmärtää tätä kaksinaisuuden maailmaa, eikä se tuolla korkeammissa ulottuvuuksissa ole samanlainen.

Kyseltiin enkeleiltä apuja tulevien enkeliopejen kanssa viikonloppuna. Itse kysyin sitä miten tästä kaikesta selvitään, kun uutta hommaa lykkää, vaikka entistäkin ois. Enkelini antoi neuvoksi, että teen aina kulloinkin sitä, mikä innostaa ja mihin voin keskittyä. Se saa ajan käyttäytymään eri tavalla, ja saan enemmän aikaiseksi. Tuon olen kyllä huomannut joskus. Kun on asia, johon uppoutuu todella syvälle, aika menettää  merkityksensä ja saa uskomattoman paljon tehtyä lyhyessä ajassa – tai sitten niin päin, että silmänräpäyksessä kuluu koko päivä.

On ollut muuten todella ihana lukea roinakurssin osallistujien palautteita ja kommentteja, kiitos kaikille. Niin moni kyseli kurssia myöhässä, että laitoin sen alkamaan vielä toisen kerran, kun sain tarpeeksi ison joukon kasaan. Ryhmässä saadaan voimaa asialle, ja se kantaa jokaista osallistujaa saamaan parempia tuloksia. Iso roinaputsaus myös vaikuttaa muidenkin energiaan, sekä maahan, joten olen aika tyytyväinen energiatason muutokseen, joka saatiin ja saadaan aikaiseksi. Hyvä me!

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta