Ootteko tosissanne eli valitusvirsi enkeleille

Nyt on taas kovasti kysymyksiä yläkerran suuntaan. Viestit enkeleiltä ovat nimittäin viime aikoina olleet sitä luokkaa, että en tiedä kuka vedättää ketä, vai pitäiskö ottaa kaikki tosissaan. Jos lopetan vastaan väittämisen hetkeksi, ymmärrän, että kysymys on luultavasti näkökulmasta, tai tavasta ilmaista asia. Jotka eivät siis aina ole yhteneväisiä tämän pään kanssa. Eikä edes ymmärrys sitä paitsi lohduta.

Olen motkottanut ja valittanut, kun en pääse mihinkään, vaan työympyrät ovat tässä oman koneen ja oman kurssihuoneen luona, eli ei kovin pitkällä. Oman Ba Zi-astrologian kartan Yik Ma selittää sen, että oman hyvinvoinnin kannalta työn on syytä olla suht liikkuvaa. (Ja huomaanhan tuon toki tietämättä koko kartasta mitään, mutta tulipa selitys asialle kiinalaisen astrologian kautta.) No, eipä ole ollut liikkuvuutta, ja seinät alkaa kaatua päälle. Ja sitten enkelit selittivät, että tämä on tarkoituksellista, sillä nyt tapahtuu energiatasolla niin paljon, että minua pitää maadoittaa, eli täällä ollaan ja täällä pysytään.

No ihan kiva hei. Eikö se muka maadoita enemmän, jos olen reissussa, koska silloin olen itse asiassa enemmän ulkona kävelemässä kuin kotioloissa koskaan? Yleensä kun jupisen ja valitan ja kyseenalaistan kaiken, enkelin vastaus on kärsivällisyys. Ihanko ajattelette, siipiveikot, että sitä täältä löytyisi?

Toinen mitä olen kovasti miettinyt viestittelyn jälkeen, on sielunsuunnitelman muutos. Jos olen sitä kerran muuttanut, mikä se toinen vaihtoehto olisi ollut? Ja miten se yleensä on muka edes mahdollista? Tai niin no, onhan se, jos sielu niin päättää ja olosuhteet muuttuvat ja tulee parempi tilaisuus palvella isommassa mittakaavassa tai muuten hyvä tilaisuus. Mutta kun katselee tätä elämää, niin en nyt tiedä onko tämä sitten niin paljon parempi. Toivottavasti. Tai sitten tein jonkun yltiöpäisen haasteaddiktin liikkeen, ja päätin, että otetaas hei kaikki oppiläksyt samalla kertaa, kun kerran aloitettiin. Kuulostaa aika luultavalta:).

Jos nyt tuosta vedetään vähän yleisempiä johtopäätöksiä, niin huomaatte varmaan, että tuntuu, että kaikki on sekaisin, en tiedä mistään mitään, elämä on erilaista kuin hetki sitten eikä välttämättä parempaa enkä yhtään tiedä mihin tästä mennään. Kuulostaako tutulta? Kurssilaisten ja kavereiden ja muiden ihmisten juttujen perusteella taitaa olla moista liikkeellä vähän enemmänkin.

Tämä mennyt pimennyskaksikko sai aikaan suuria muutoksia ja myllerryksiä energiatasolla. Monet ovat jo niin herkistyneet, että tuntevat muutoksen, mutta kun se ei vielä näy tässä materiaalisessa maailmassa, tulee tunne, että mitään ei tapahdu tai että itse on ihan pihalla. Mitkä molemmat oireet ovat siis silkkaa kuvittelua, ja kertovat siitä, että sisäinen viisaus on ihan kartalla, ja pitää vaan olla - ääh - kärsivällinen.

Kun kerran ajatusten ja sanojen voima on kaksinkertaistunut, kannattaa varmaan myös huolehtia omasta kielenkäytöstä.  Ajatuksia nyt tulee ja menee, mutta ne ajatukset, jotka pyörivät päässä jatkuvasti tai joissa on voimaa enemmän (lue: joihin liittyy tunne), voisi olla hyvä siivota myönteisiksi.  Sanoilla on huikea energia, ne ovat oikeasti energiamuotoja, joilla luodaan elämää. Vaikka kuinka ottais päähän kun mitään ei jne., ehkä paremman tuloksen saa silti vaihtamalla vaikka lauseen Miksen ikinä pääse mihinkään lauseeksi Kyllä on kivaa sitten kun taas pääsen reissuun. Sama asia, eri energia.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa