Yksisarvisten maassa tähtilaivueen siivin


Mistä tiedät olevasi Skotlannissa? Ei kilteistä. Ei viskistä. Ei aksentista. Vaan siitä, että joka paikassa alkaa näkyä yksisarvisia:). Ilmeisesti yksisarvisia on oikeasti ripoteltuna vähän sinne tänne vanhempiin ja virallisempiin rakennelmiin. Hienoa, varma merkki siitä, että niitä on siellä muutenkin.

Aberdeen on mielenkiintoinen. Öljyä, mahtavia maisemia, mielettömästi linnoja kuten aina Skotlannissa, ja ennen kaikkea valaita, delfiinejä, hylkeitä ja muita meren eläviä. Jotka eivät kuitenkaan suvainneet näyttäytyä niin, että olisin rannalta huomannut, yhtä hyljettä lukuun ottamatta. Tai sekin ehkä kuului enempi siihen Mikä lie –heimoon.

Ulkomailla tulee aina niitä Ootteko tosissanne -hetkiä. Oli oikeasti uskomatonta seurata sikäläistä työtekoa mainostoimistossa. Se oli nimittäin niin klisee kuin voi olla, tuttua tv-sarjoista ja elokuvista. No, olihan se aika hienoa, kun pomo kyyditsi minua Jaguarilla katselemaan näkyiskö delfiinejä sekä katsomaan lähimpiä linnoja. Ynnä tarjosi lounaan, ja kutsui päivälliselle, mutta hei keijut, vaikka mitä väititte korteissanne, ei tämä eikä kukaan muukaan tällä matkalla tavattu ollut se uusi rakkaus.

Enkä nyt tiedä tuosta uudesta kodistakaan. Skotlanti on tuntunut kotoisalta sen pari kertaa kun siellä olen ollut, joten eipä se nyt mahdotonta olisi, jos niin olisi. Mutta ei ole, joten siis mitä, keijukaiset?  Selvinnee taas joskus. Aberdeen on kuitenkin ehdottomasti paikka, jossa haluan käydä uudelleen. Jos ei muuta, niin delfiinejä ja valaita katsomassa, mutta mielelläni kävisin oikein ajan kanssa parissa linnassakin. Vaikka väitinkin suureen ääneen, että on törkeää huijausta eikä linna näytä linnalta, jos siinä on rappaus päällä. Kunnon kiviä sen olla pitää.

Sain muuten vahvistuksen siihen mitä jo viimeksi Skotlannissa käydessäni väitin. Koska kaikki talot siellä näyttävät olevan rakennettu samanlaisesta kivestä, jossain on oltava todella iso kuoppa. Niin kuulemma onkin ollut, nyt veden alla ja aidattuna tai toisin päin tai jotain muuta – se aksentti oli välillä hankala.

Matkan huippujuttuja oli matkustaa tähtilaivueen kyydissä. Siis ihan oikeesti, lentoyhtiön nimenä on Star Alliance, olin ihan innoissani. Hirveä pettymys tietysti, kun kapteenina oli joku suomalainen mikä lie Jarmo eikä Komentaja Ashtar. Silti hymyilin Hangon keksinä koko ajan, hei tajuutteko tyypit, tää on tähtilaivue, jee... Lentokentän vartijat vilkaisi parikin kertaa, kun suurin piirtein pompin innoissani ja hymyilin kaikille leveästi vaikka matkustin yksin - ilman muuta epäilyttävä henkilö...

Lupauksia Dianalle
Äsken mietin hakkaisko vaihteeksi päätä seinään vai oisko innoissaan. Diana Cooperilta tuli ihanaa kannustusta omille kirjaprojekteille, ja on hienoa kun tietää olevansa oikealla tiellä. Toisaalta tulin sanoneeksi (mistä ihmeestä se pulpahti?), että tänä vuonna ilmestyy kolme, ja nyt se sitten on niin. Sillä kuka voi seistä Dianan edessä ja selitellä, että ei vaineskaan, ei se nyt ihan onnistunut… En minä ainakaan. Ääh.  No, jos tekis niin kuin opettaa, ja alkais varata aikaa omille hommille. Ja mikä vielä parempaa, myös tekisi niitä omia hommia eikä antaisi egon selitellä miksei oikeastaan tarvitse. Kysyin Dianalta myös yhtä juttua, ja kiitos, saa pitää peukkuja ja lähetellä hyviä ajatuksia, että se onnistuu.

Kommentit

Muita juttuja

Aikaa on kiireeseen

Hetken aikaa olin onnellinen

Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota