Kesäpäivänseisauksen energioita

Kummallisen vuoden ja kummallisen kesän alun ehkä selittää arkkienkeli Mikaelia kanavoinut kuka lienee, sori en nyt muista, joku ulkomainen kuitenkin. Hänen mukaansa Mikael sanoo timanttivalon aiheuttavan omituisia sääilmiöitä, ja monta muutakin asiaa. Saattaahan tuo olla noinkin… Hienolta aina kuulostaa monet jutut, ja sitten alkaa ahistaa, kun elää pitää kummiskin. Onhan se hienoa, kun tulee syy oireille ja kummallisille jutuille, mutta en tiedä lohduttavatko ne sen kummemmin.

Joka tapauksessa nyt, 21.6, on kesäpäivänseisaus. Se on takuuvarmasti melkoinen energiasysäys. Ae Mikael kuulemma sanoi, että silloin alamme jo tuntea tulevan Leijonaportin (elokuussa) ja kahden vuoden kuunpimennyssarjan viimeisen pimennyksen (syyskuussa) energiat. Diana Cooper taas sanoo, että tämä kesäpäivänseisaus tuo meille entistä enemmän jumalallista feminiinistä energiaa. Nuo eivät tietenkään sulje pois toisiaan. Johtopäätös on siis se, että tulee jotain, mitä lie, ja kovasti. Kuten on jo totuttu tässä muutaman vuoden ajan.

Oma veikkaus menee tuonne feminiinisen puolelle, sillä sitä on tämä vuosi ollut tulvillaan. Meidän on tultava energioiltamme tasapainoiseksi planeetaksi, siis maskuliinisuuden ylikorostuminen on loputtava, ja siksi mm. monet mahtavat ylösnousseet mestarit ovat tulleet avuksemme, kuten Äiti Maria, Lady Nada ja Kwan Yin, yhdessä monen muun kanssa tietysti. Sateinen juhannus on itse asiassa suuri siunaus, sillä vesi tuo siunausta mahtavilta olennoilta, sisältää kosmista viisautta ja arkkienkeli Marian energiaa.  Jos vielä jostain bongaa juhannusruusun ja vetää sen tuoksua sieraimiinsa, onkin saanut melkoisen energialatauksen arkkienkeli Marialta, yhteyden kosmiseen sydämeen, rakkauteen ja jumalalliseen feminiinisyyteen. Kaikkien kukkien tuoksu tuo meille arkkienkeleiden energiaa, joten violetit sireenitkin ovat hyvä vaihtoehto, arkkienkeli Zadkiel on mahtava valo-olento, jonka energia voi muuntaa kaiken alemman iloksi, valoksi ja rakkaudeksi.

On aika ihmeellistä mitä kaikkea meille on tarjolla ja mahdollista. Ja kun yhä enemmän alamme havahtua, saamme yhä enemmän myös apua. On myös ollut hupaisaa tajuta, miten myös opastus kovakorvaiselle työaddiktille kovenee kerta kerralta. Taidan nyt antaa periksi ennen kuin tapahtuu jotain vielä pysäyttävämpää, ja pitää muutaman päivän, tai no, puolentoista päivän, löhöilytauon. On paljon asioita, mitä pitäisi, ja mitä olen luvannut, ja mitkä odottaa, mutta aina ei jaksa. Ihan varmaa on se, että jos oma elämä on täynnä työtä ja kiirettä, ei voi pysyä korkeammissa energioissa. En millään halua uskoa, että se koskee minuakin, mutta sen verran kovaa on kolauteltu viime aikoina halolla päähän yläkerran taholta, että taidan kokeilla oisko tuo myös minun juttu.
Hyvää juhannusta.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa