Melkein sain hevosen

Viime yönä unessa, en sentään ihan livenä. Hevonen oli juuri tulossa, mutta sitten tultiin hakemaan luennoimaan. Siksi tästä kirjoitankin, hevonen ei ole se pääpointti, vaan se luento. Olen nimittäin sitä mieltä, että kun unessa nykyään tapaamme ihmisiä tai käymme koulua tai teemme hoitoa tai putsaamme paikkoja, se tapahtuu ihan oikeasti. Unisymboliikka on aikansa elänyt, sekin. Kukin tulkitkoon uniaan nyt ihan niin kuin haluaa, mutta näin minä asian ymmärrän.

Haettiin siis luennolle. Vitsi oli siinä, että olin luvannut mennä paneelikeskusteluun, jossa puhutaan uskomuksista. Vanhin isoveljeni oli paikalla, ja hän sanoi, että aikoo sitten kinata kanssani. Mitä uutta… Rakas veli pitää minua ihan kajahtaneena, ja sama homma jatkuu näköjään toisella puolella. Jostain syystä kuitenkin minut vietiin pitämään luentoa parinkymmenen ihmisen joukolle. Se oli ihan hauskaa, vaikka kuuntelijat kysyivät koko ajan hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä. Ihan kuin fanit…

Omat kurssilaiset kertovat aina joskus, että näkevät unta minusta, ja nalkutan jostain tai opetan jotain. Olen myös sitä mieltä, että joskus tutut opet tai vaikka julkkiset ovat oppaidemme käyttämiä hahmoja, että ymmärrämme nopeammin mistä on kyse. Jos siis minä käyn natisemassa jostain unessa, se en ole välttämättä minä, vaan joku muu opetustilanne, ja minun hahmoani käytetään, että kokija ymmärtää sen opetukseksi. Vaikka saatan tuo olla minäkin, mistä sitä tietää. En kuitenkaan mitenkään tietoisesti käy rähjäämässä kellekään mistään…

Viikon päästä viedään muille maille, ja sitä yritän pikkuhiljaa valmistella kaiken muun ohessa. Yritän tehdä myös muistilistaa ostettavista kamoista, sillä aina pitkin vuotta mieleen tulee juttuja, joita ei Suomesta saa, ja päätän ostaa ne seuraavalla kerralla Englannissa käydessäni. Oikea sitriini on yksi juttu, muutama salvianippu ja lisää Chalice Wellin pyhien lähteiden vesistä tehtyjä suihkeita ovat ainakin listalla. Toivottavasti muistan loputkin, ettei tarvi taas sitten harmitella. Muuten ohjelma on aika paljon pois omista käsistä. Kathy laittoi viestiä tänään, että lauantaina sitten lähtö on kolmelta aamulla, että ehditään Stonehengelle auringonnousuun. Sehän on Suomen aikaa viideltä, eli ei meille nyt niin kamalan aikaista kuitenkaan. Juu, meille, tällä kertaa mukaan lähtee Suomesta muitakin DCF opeja, mikä on oikein loistavaa.

Niin, se hevonen… Mitä sitten symboloikaan, sillä eihän se tullut minulle asti, en edes muista näinkö vilahdustakaan. Oishan tuo ollut somaa, ihan oikea ikioma hevonen, vaikka sitten unessa:).

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa