Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Parisuhdeneuvontaa

Kuva
Jostain syystä nyt on ihan urakalla tullut kanavointipyyntöjä ja muuta avun tarvetta ihmissuhteisiin liittyen. Ainahan ne on tapetilla, normi ihminen kysyy aina ne samat asiat, raha, työ, miehet/naiset, terveys, vähän järjestys voi vaihtua. Juu, ja niin totta kai kysyn itsekin, jos kysymään joskus pääsen. Sitten voi olla jotain erityiskysymyksiä lisäksi. Monet haluavat lisäksi tai pelkästään vahvistusta sieluntielleen ja tietoa sielunsuunnitelmasta.

Tämä on siis normaali asiakaskirjo. Nyt sitten aloin jo melkein nauraa ääneen, kun tuli taas yksi ihmissuhdekysymys muutaman päivän sisällä. Nyt kyse on pelkästään ihmissuhteista. Olen aivan loistava ihmissuhdeongelmissa. Tehkää päinvastoin kuin minä, ei voi mennä pieleen:).

Taitaa olla joku Venuksen kiemura menossa, kun ihmissuhteet on niin tapetilla. Ihmissuhteet ovat meille myös varsinainen oppimisen aarreaitta. Millään muulla tavalla henkistä kasvua ei voisi niin hyvin edistää kuin ihmissuhteiden kautta. On olemassa sanonta, että jos…

No ei oo ku lohikäärme

Milloin tahansa, aamulla, päivällä ja illalla, auringossa tai sateessa, käyn läheisessä puolen hehtaarin metsässä, joku alkaa huudella onko sulla iso koira mukana. Miksi ihmeessä minulla pitäisi olla nimenomaan iso koira? Sekin on tietysti ihme, että et voi mennä metsään tai ainakaan poluille kävelemään pois kävelytieltä, jos ei ole koiraa. Ehkä ne muut ei uskalla… Mutta tuli tänään mieleen, että kun joku seuraavan kerran kysyy, vastaan totuudenmukaisesti, että ei ole, mutta lohikäärme on. Ja yksisarvinen, ja muutama kymmenen enkeliä ja taitaa tuossa olla pari opastakin ja ehkä mestarikin saatais paikalle, jos kysyttäis. Loppuiskohan ne kyselyt siihen?

Ja kun kerran valittamaan aloin, niin kovasti aprikoin tuota yhtä asuinaluetta. Nimittäin ne ainoat kerrat, kun olen ollut jäädä auton alle suojatiellä, kyseessä on juuri siltä yhdeltä alueelta alamäkeen tuleva naispuolinen autoilija, joka ei tiedä missä autossa on jarrut tai/ja etuikkuna, kun on kiire seurustella tai lukea tekstareita.…

Vuosi vaihtui ja kirjallisuutta lykkää

Itsellä alkoi uusi vuosi, ja kolmosen myötä elämä on niin sosiaalista, että välillä häiritsee harrastuksia. Kuten työntekoa. Olin kyllä niin tympääntynyt koko 11-vuoteen, että hyvä kun päästiin siitäkin. Onhan se hienoa, kun huidellaan korkeissa energioissa, ja onhan se hienoa, kun uutta ideaa tulee niin, että huimaa, mutta kun kaikki muu sitten vähän takkusi, ei se niin kamalan kivaa ollut.

Numerologian jatkokurssi on saanut itsenkin miettimään vähän taas syvemmin tulkintoja. Yksi yö, kun en jostain syystä saanut millään unta, huvittelin laskemalla kaiken maailman asioita päässäni (sehän kummasti rauhoittaakin uneen…), ja tajusin sitten niin monia juttuja, että pompin sängyssä pelkästä innostuksesta. Sanotaan nyt vaikka niin, että ihmissuhteissa nimen vaihdokset merkitsevät yllättävän paljon ja asenne ratkaisee elämässä:).

Mietin sitäkin, pitäisikö laittaa gallup-kysely vaikka Facebookiin siitä, pitäisikö ihmissuhdenumerologiasta olla oma kirja. Asiaa siinä nimittäin olisi ainakin y…

Tunkit lentoon

Eikö ole mielenkiintoista tämä aika, kun piilossa olleet asiat nousevat esiin, ja ne asiat, jotka yritetään uusina piilottaa, nousevat välittömästi julki? Olen ihan henkilökohtaisissa asioissa kokenut sellaisia juttuja, joita en olisi ikinä miljoonassa vuodessa uskonut, ja se saakin sitten miettimään asioita taas ihan uudelta kannalta. Jos se, mihin olet luottanut, ei olekaan luottamuksen arvoinen, niin mitäs sitten?

Juu, voi olla, että ylireagoin, että kyse on kiireessä tehdystä erehdyksestä. Tai sitten ei. Ja toinen pointti on tietysti se, että jos kiireessä tekee sellaisen erehdyksen, se tarkoittaa, että valmius siihen on olemassa, eli läpinäkyvyys kaikessa ei olekaan itsestäänselvyys.

Nyt sitten ihmettelen olenko ollenkaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja jos en, mitä siitä sitten seuraa. Kas siinä taas sitten kysymys, jonka seuraukset suuntaan tai toiseen muuttavat elämää aika paljon. Mäntsälän prinsessa sanoi tästä asiasta, että muutoksia on tulossa, ja joku tulee loukkaant…

Puhelimen mielestä ihanaa elämää

Olin aivan ällistynyt, kun puhelimeni muutama kuukausi sitten ilmoitti, että hän on luonut videon huippuhetkistä, haluatko katsoa. Juu, halusinhan minä. Ja sitten olin ällistynyt, miten hohdokkaalta elämä näyttää puhelimen silmin.

En tajua missä vaiheessa puhelin on moisen ohjelmiston itselleen asentanut, ja miksi se kuvittelee saavansa luvan käyttää sitä, yleensä haluan itse antaa luvan ja tai olla antamatta kaikille vimpaimille. Joka tapauksessa videoita luodaan aina välillä, ja sitten voin taas katsella miltä minun maailmani näyttää puhelimen mielestä. Siinä on vähän eroa. Vähän kuin se sorsa-juttu. Tiedättekö mitä eroa on sorsalla? Se ui paremmin kuin kävelee. Joo joo, vanha vitsi, mutta hymyilyttää minua aina vain. Niin kuin se vuorilinnun pyydystäminenkin.

Ei tuo nyt niin kovin hohdokasta ole puhelimenkaan mielestä, mutta ihan kivaa kuitenkin. Olen muutenkin, ja nyt puhelimeni kannustamana, miettinyt elämää taas vähän laajemminkin. Joku nyt-tai-ei-koskaan tunne on iskenyt, tai …

Ihmisten omituiset ongelmat

Ongelmat eivät siis sinänsä ole ollenkaan omituisia. Minua vaan on taas huvittanut se, miten helppoa on nähdä ratkaisut muiden huoliin. Tietenkään henkilöille itselleen asiat eivät ole ollenkaan niin selkeitä, ja vaikka kysyttäessä kertoisikin, miten itse asian näkee, ei mene perille.Niinhän se on, ei voi oivaltaa ennen kuin oivaltaa, ja sitten ei tajua miksei tajunnut aikaisemmin.

Kun kävin äsken valaistumista etsimässä metsässä, tuli mieleen, että oisko se hei ihan oikeesti niin. Mitä jos yksinkertaisin ratkaisu oiskin oikea? Kun joku antaa meille simppeleitä ratkaisuja, jotka eivät tietenkään millään tavalla ota huomioon asian monia puolia ja ehkä vielä asiaan sekaantuneita muita ihmisiä, yleensä huitaisemme ratkaisun pois.

Mutta mitä jos se olisikin oikea? Jos me teemmekin itse asioista turhan vaikeita? Ihan samaan tyyliin kuin rakastuessa näkee toisen ihanana ihmisenä, ja sitten kun yhteistä arkea alkaa olla, alkaakin huomata että ei se nyt ihan niin tainnutkaan olla. Tuohan toim…