Ihmisten omituiset ongelmat

Ongelmat eivät siis sinänsä ole ollenkaan omituisia. Minua vaan on taas huvittanut se, miten helppoa on nähdä ratkaisut muiden huoliin. Tietenkään henkilöille itselleen asiat eivät ole ollenkaan niin selkeitä, ja vaikka kysyttäessä kertoisikin, miten itse asian näkee, ei mene perille.Niinhän se on, ei voi oivaltaa ennen kuin oivaltaa, ja sitten ei tajua miksei tajunnut aikaisemmin.

Kun kävin äsken valaistumista etsimässä metsässä, tuli mieleen, että oisko se hei ihan oikeesti niin. Mitä jos yksinkertaisin ratkaisu oiskin oikea? Kun joku antaa meille simppeleitä ratkaisuja, jotka eivät tietenkään millään tavalla ota huomioon asian monia puolia ja ehkä vielä asiaan sekaantuneita muita ihmisiä, yleensä huitaisemme ratkaisun pois.

Mutta mitä jos se olisikin oikea? Jos me teemmekin itse asioista turhan vaikeita? Ihan samaan tyyliin kuin rakastuessa näkee toisen ihanana ihmisenä, ja sitten kun yhteistä arkea alkaa olla, alkaakin huomata että ei se nyt ihan niin tainnutkaan olla. Tuohan toimii niin, että rakastuessa näkee toisen sellaisena kuin hän oikeasti korkeammissa energioissa voisi olla, eli se näkökulma on oikea. Sitten kun molempien energia madaltuu, tulee alemman värähtelyn malli esiin.

Jospa siis ne kaikki hyvää tarkoittavat lähimmäiset, jotka valituksiin vastaavat hyvin yksioikoisesti, ovatkin oikeassa. Jospa asia onkin niin yksinkertainen, ja monimutkaiseksi sen tekee vain oma pään pyöritys, ja ego, joka haluaa saippuaoopperaa. Hmm. 

Kommentit

Muita juttuja

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Selvittiinpä siitäkin

Maatähden muutosta