Puhelimen mielestä ihanaa elämää

Olin aivan ällistynyt, kun puhelimeni muutama kuukausi sitten ilmoitti, että hän on luonut videon huippuhetkistä, haluatko katsoa. Juu, halusinhan minä. Ja sitten olin ällistynyt, miten hohdokkaalta elämä näyttää puhelimen silmin.

En tajua missä vaiheessa puhelin on moisen ohjelmiston itselleen asentanut, ja miksi se kuvittelee saavansa luvan käyttää sitä, yleensä haluan itse antaa luvan ja tai olla antamatta kaikille vimpaimille. Joka tapauksessa videoita luodaan aina välillä, ja sitten voin taas katsella miltä minun maailmani näyttää puhelimen mielestä. Siinä on vähän eroa. Vähän kuin se sorsa-juttu. Tiedättekö mitä eroa on sorsalla? Se ui paremmin kuin kävelee. Joo joo, vanha vitsi, mutta hymyilyttää minua aina vain. Niin kuin se vuorilinnun pyydystäminenkin.

Ei tuo nyt niin kovin hohdokasta ole puhelimenkaan mielestä, mutta ihan kivaa kuitenkin. Olen muutenkin, ja nyt puhelimeni kannustamana, miettinyt elämää taas vähän laajemminkin. Joku nyt-tai-ei-koskaan tunne on iskenyt, tai ehkä paremminkin mikä-minua-estää. Oikea vastaus on tietysti ettei yhtään mikään. Voin ihan hyvin tehdä mitä lystään, sillä lähipiiri osaa kyllä pitää huolen itsestään, enkä katoa missään tapauksessa kovin pitkäksi aikaa. Yleensä haikailen etelänlomaltakin kotiin kolmen päivän jälkeen, johan tuo on nähty…

Kaikki on aina kiinni valinnoista, ihan kaikilla ja melkein aina. Asenne ratkaisee, mutta kyllä myös meidän valinnat ratkaisevat. Ei se ole niin helppoa, kun pyörii oravanpyörässä melkein minuuttiaikataululla. Mutta ei se kyllä ole niin vaikeatakaan, kun tekee toisenlaisen valinnan. Olen kuunnellut ja kuullut juttuja, kuinka ihmiset haluaisivat tehdä elämänmuutoksia, mutta kun jospa vain ja niin edelleen, sillä kuukausitulot tarvitaan, jotta… jotakin. Töistä ei voi luopua, sillä… jotakin. Lapsia ei voi jättää edes tunniksi, sillä… jotakin. Miesparka ei pärjää yhtä päivää, sillä…. jotakin. Meillä on kaikilla mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, jotta meidän ei tarvitse alkaa oikeasti tehdä sitä, mikä tekisi meidät onnellisiksi.

Joe Vitale, jota aika paljon edelleen fanitan, sanoi yhdessä kirjassaan, että kun kysyt ihmiseltä miksei hänellä vielä ole haluamaansa, vastaus, jonka ihminen antaa, on tekosyy. Ja minusta niin juuri on. Jos todella, todella haluamme jotain, keinoja on. Uskomukset ovat yksi juttu, joka jumittaa meitä. Tekosyyt liittyvät uskomuksiin, joita emme ihan oikeasti edes usko, jos tarkastelemme niitä. Vai väittääkö joku ihan vakavissaan, että aikuinen, liikuntakykyinen, töissä käyvä ja autoa ajava (eli siis jotain älyäkin ja aisteja löytyy, kai) ei pärjää yhtä päivää ilman vaimoaan. Ihan oikeasti? Tai onko joku vakavissaan sitä mieltä, että koko perheen elämä, läheisten tulevaisuus ja maapallon selviytyminen vaativat, että ihminen ei ota itselleen edes puolta tuntia?

Aina on jotain, mitä voi tehdä ihan konkreettisesti ihanamman elämän saamiseksi. Voi mennä ulos tai edes avata ikkunan, ja olla auringonpaisteessa 5 minuuttia (tuo keskusauringon energiaa ja auttaa kehojen hyvinvoinnissa). Tai voi tehdä sitä haikailemaansa erilaista työtä harrasteena pitkin viikkoa (pienin askelin eteenpäin). Tai voi miettiä mitä itse asiassa oikeasti haluaa, ja alkaa tuoda sitä elämäänsä (esim. haluatko ihan oikeasti rahaa, metallia ja paperia, vai asioita, joita se tuo tullessaan). Tai voi sohvannurkassa löhötessään tehdä mielessään punttien nostelua (tehoaa n. 30 % normaaliliikunnasta, sanovat tutkimukset). Tai voi miettiä onko varmasti ihan valmis ihanaan parisuhteeseen tms, ihan varmasti, ihan joka elämänalueella, ilman mitään epäilyjä (jos et ole valmis ottamaan vastaan parasta mahdollista, et ole valmis).

Ehkä puhelinkin sitten loisi vielä ihanampia versioita elämästä, ja ennen kaikkea oikea elämä päihittäisi ne satakertaisesti. Tässä on minun elämääni syyskuussa:)


Kommentit

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää