Mitä tämän jälkeen, eli kohti vuotta 2032

Oli mahtava kurssi, Kohti vuotta 2032, Diana Cooper Foundationin uusi opettajakoulutus. En tiedä minkälaisia superlatiiveja käyttäisin, sillä nämä ihmiset, ja tämä kurssi, jota on saanut itse tehdä, olivat yhdessä sellainen kokemus, että vähän on opellakin pää pyörällä. Oli kyllä kurssilaisillakin:).

Näinä aikoina, kun energiat kohoavat, myös opekoulutuksissa on todella mahtavia hetkiä yhä enemmän. Energioiden kohoaminen vaikuttaa myös niin, että näissä ryhmissä meditaatiot, visualisaatiota ja harjoitukset voivat olla melkoisia kokemuksia. Energia on aina voimakkaampi ryhmässä, joka keskittyy samaan, ja näissä koulutuksissa todella tehdään niin. Lisäksi on aina hyvä kun voi jakaa asioita ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät energioita ja mitä tapahtuu. Oli siis hienoa, ja loistavaa, ja ihanaa, ja aivan tajuttoman voimakkaita energioita aina välillä. Lisäksi sain kirjallisen luvan tehdä sitä, mikä on ominta itseä:). Kiitos kurssilaiset.

On hyvin lyhyt aika, kun koko planeetan on siirryttävä viidenteen ulottuvuuteen. Sen kyllä huomaa päivittäin, muutoksia tapahtuu ja nopeasti. On tapahtunut monta asiaa, joita ei olisi vielä keväällä uskonut, ihan politiikasta henkilökohtaiseen elämään. Oman elämän luomisessa on melkoisen turhaa yrittää vanhalla tavalla, se ei enää toimi. Jos vaikka haluat uuden työn, ei sitä kannata miettiä sen kannalta mihin omalla kokemuksella ja koulutuksella olisi mahdollisuus, sillä tuohon perustuva luomistyöskentely ei enää toimi. Jos sen sijaan ymmärtää mitä haluaa työltä, kuten iloa, onnistumista, tietyn aiheen parissa työskentelemistä…, ja alkaa luoda itselleen tarkemmin määrittelemätöntä työtä, jossa ovat nämä ominaisuudet, luomistyöskentelykin toimii paremmin.

Kurssilla oli paljon puhetta tulevasta, totta kai, kuuluu aiheeseen. Mietin samalla myös omaa tietäni, sillä kesän ja syksyn myllerrykset ovat mullistaneet omaa ajatusmaailmaa kovasti. Luulen tietäväni mitä haluan. Ihan varma en ole kuitenkaan, sillä vähän askarruttaa se normaali ai minä vai –ongelma.  Yksi asia tuli kuitenkin aivan kristallinkirkkaaksi näiden kurssilaisten kanssa. En voi kaventaa sitä, mikä olen. Omimmat jutut ovat jääneet vähän syrjemmälle, mutta en minä eikä kukaan muukaan meistä ole tullut tänne kätkemään valoaan. Jokaista tarvitaan, juuri omana itsenään, kirkkaimpana valona mitä vain voi olla.

Nyt vähän huilausta, sitten rästihommia, sitten Atlantis-opekoulutusta, ja sitten yhtä sun toista. Katotaas miten uusimmalla tekniikalla tehty toiveiden todellisuuteen luominen onnistuu, eli merkkiä ootellaan.

Kommentit

Muita juttuja

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa

Tunteita tulvimalla

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu