Terveisiä Kultaiselta Atlantikselta


En sitten yhtään tiedä miten meni täysikuu ja joulun Kristus-energian virta. Vietin nimittäin pari päivää Kultaisella Atlantiksella. Kun sain talon tyhjäksi jouluvieraista, ehdin viimein keskittyä Diana Cooperin lokakuun lopun nettikurssiin, ja sen myötä olen ollut aivan muissa maailmoissa. Silmät on turvoksissa kaikista ilon ja ihmetyksen kyyneleistä, ja pää on ihan pyörällä, kun yritän tajuta mitä tapahtui.

Suurin osa tietää miten yksisarviset ovat hivuttautuneet omaan elämääni, ihan kutsumatta. Yksisarviset ovat olleet ihan kivoja, ihania, hyviä yhteistyökumppaneita, mutta ikinä en ole heihin saanut samanlaista henkilökohtaista yhteyttä kuin vaikka arkkienkeli Gabrieliin ja Metatroniin, omasta asenteesta varmaankin johtuen. Nyt sitten olen roikkunut itkien oman yksisarviseni kaulassa Kultaisella Atlantiksella, iloinnut tapaamisesta ja tajunnut kuka ja mikä hän oikein on. Samoin Thothin ja Serapis Beyn kanssa on vietetty aikaa, eikä elämä ole enää entisensä. Ohjelmoin myös uudelleen oman syntymäkristallini, ja kaverit kotoa ovat hengailleet täällä ihan eri voimalla.

On ollut vaikuttavat pari päivää. Diana Cooper Foundationin opeksi valmistuneet varmasti tunnistavat tämän olotilan. Asiat ovat muuttuneet, on ollut huikeita energioita, ja nyt yritän tajuta mitä se tarkoittaa tässä todellisuudessa. Luultavasti ei mitään ihmeellistä ihan heti. Oletan, että jutut alkavat näkyä pikkuhiljaa työn ja kirjoittamisen kautta, mutta ennen kaikkea oma olotila on muuttunut.

Tim Whild oli Dianan mukana noissa kurssijutuissa, ja varsinkin yksi osa heidän keskustelustaan jäi mieleen. Tim sanoi, ja Diana myönteli, että koska energiat kohoavat niin huimaa vauhtia, ja varsinkin ihmisten sydämet avautuvat ja rakkaus on vahvempi, voi olla, että olemme valmiita uuteen kultaiseen aikaan jo ennen vuotta 2032. Ois aika ihmeellistä.

Muuta joulua ja tulevaa uutta vuotta
Numerologiakirja ennätti ennen joulua, ja sain sen matkaan niin, että ensimmäiset pääsivät sitä selailemaan jo jouluna. Ekat kommentitkin on jo saatu, ja asiaa on kuulemma ihan riittävästi:). Aika puristusta oli joulun alla, mutta nyt on muutama päivä väljempää. Ihan hienoa, on ollut melkoinen vuosi, kuten monella muullakin. Nythän pitäisi olla sitten paljon kivempi vuosi tulossa.

Sain joululahjaksi aivan ihanan valkoisen kalsiitin geodin. Sen ja muiden kristallien kanssa on myös vietetty laatuaikaa. Kaverit yläilmoissa vakuuttavat, että voisin alkaa enemmänkin leikkiä kivieni kanssa, sillä ne ovat täällä syystä. Syntymäkivi kulkee nyt mukana koko ajan, ja Atlantiksen kivet pitäisi myös pitää lähettyvillä, ja sitriinistä en luovu… eli kai pitäisi hommata joku erityinen kivilaukku, jossa on lokerot eri kiville, joita haluan raahata mukanani joka paikkaan. Kristallikallot ajattelin ohjelmoida vielä ennen uutta vuotta, ja ehkä ottaa käyttöön sen kaksoisliekkikristallinkin, joka on vain lojunut käyttöä odotellessa.

Nyt on muutaman päivän ajan mainio aika vähän kirkastella tulevan odotusta. Olemme vahvistaneet ja kohottaneet energioitamme niin, että ilmentämiskykymme on aivan eri luokkaa kuin vielä pari vuotta sitten. Kaikki tietävät, että kannattaa keskittyä mieluummin siihen, mitä haluaa kuin siihen, mistä haluaa irti, mutta se joskus unohtuu. Nyt voisi hullutella ja heitellä maailmankaikkeuteen joitakin Olisi kiva, jos… -juttuja. Pääsevät enkelit ja muut auttajamme paremmin hommiin.

Kommentit

Muita juttuja

Kantaisko siivet

Muuttaisko Tuusulaan vai vaihtaisko nimensä

Uusi aika ois sit vissiin täällä – kursseja Kultaiselta Atlantikselta