Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Selvittiinpä siitäkin, eli tervetuloa uusi vuosi

Kuva
Nyt uudenkuun aikaan alamme olla jo uudessa energiassa. Kuten yksi veda-astrologi sanoi, tämän kuunvaiheen myötä suljemme oven vuodelle 2016 ja siirrymme uuteen. No, oisko jo korkea aika…

Olen kirjoitellut muistiin unia, sillä joulupäivästä loppiaiseen unemme näyttävät tulevaa vuotta. En nyt ihan tiedä tuosta kuitenkaan, sillä olen nukkunut tosi huonosti, valvonut paljon, ja unissa opetan melkein koko ajan. No, saattaahan se olla niinkin että sitä on tulossa, kuuluu toimenkuvaan. Tai sitten vain opetan unissa, sillä teen sitäkin. Monet sanovat olleensa koulutuksessani, ja minun nalkuttaneen jostain, kuten maadoituksesta. Luultavasti ihan totta.

Luulen silti, että muutakin on ensi vuodelle luvassa. Olen pyydellyt arkkienkeli Gabrielilta selkeyttä jatkuvasti, mutta tuntuu, että nyt joku ei näe metsää puilta, sillä yhä vähemmän tiedän mistään. Sen tiedän, että kun mietin yhtä ns. ei-voi-tehdä-kun-asiaa, tuli niin valtava vapautumisen tunne, että asiassa on jotain, mikä pitää ottaa huomi…

Joulua ja uutta

Kuva
On ollut oikeasti melkoinen vuosi. Vähän arvellen suhtaudun myös tulevaan. Tiedän ja tunnen, että pahin on ohi, ja parempaan ollaan menossa. Vähän niin, että okei, sitten on sitä sun tätä, mutta eteenpäin mennään silti.

Kun vielä tietäisi mikä se eteenpäin on, sillä kaikki on auki. Vaihteeksi… Matkoja on buukattu, ja velvollisuuksia hoidettavana, mutta silti vähän arvelen, että muutosta on tulossa. Nyt, vuoden vaihteessa astumme viiden vuoden ajanjaksoon, joka myllertää maailmaa ja ihmisiä. Ihan kuin tuota ei olisi jo nähty… Ero onkin siinä, että jos on jotain, mitä on yritetty piilottaa tai jättää puhdistamatta, nyt ne lähtee. Tuotahan on ollut liikkeellä, sillä on ollut aika yllättävää nähdä, miten aika pitkällä henkisellä tiellä olevat ovat alkaneet toimia vähän kuin silloin ennen, kun energia oli alempi. Ja kyllä, myös minä huomasin hupsahtavani draamaan, vaikka pitäisi jo tunnistaa merkit ja tietää paremmin. Tämä tulee edelleen kärjistymään, ja helpoimmalla pääsevät he, ketkä m…

Aikoja elellään

Merkuriuksen piti lähteä perääntymään vasta huomenna, mutta minun elämääni se jo sekoittaa. Tai sitten se on tämä yleinen putsaus, nyt niitä vihoviimeisiä juttuja lakaistaan ulos ja esille, jotta nekin putsattais. Täydellisen epäreilua minusta, eikö tätä nyt vois jo vähän hellittää, kun on vuosikausia tehty.

Eniten kitisen niitä asioita, jotka eivät oikeastaan ole minun asioita, mutta joita joudun hoitamaan, koska kuuluu toimenkuvaan. Tiedän, että teen itse erehdyksiä ja mokailen tahtoen tai tahtomattani, mutta eikö kaikki muut ihmiset voisi tehdä niin kuin on sovittu, ymmärtää asiat kerralla ja olla fiksuja ja viidennessä ulottuvuudessa? Eikö? Jooko?

Lähipiirin ansiosta, joiden telkasta tulee outoja juttuja, sekä uutisia lukemalla on lisäksi alkanut suurin piirtein oksettaa monet nykyisistä keksinnöistä. On niin täydellisen selvää, että Atlantiksen kummaltakin puolelta on inkarnoitunut ihmisiä tänne nyt. Siis sekä valon että sen vähäisemmän valon puolelta. Tarvitsemme ja tulemme saa…

Kaikki maailman seiskat

Terveisiä kaikille maailman seiskoille. Jos numerologisessa kartassa on jossain kohtaa vahva seiska, siitä seuraa mielenkiintoisia asioita. Juu, niin kaikilla numeroilla, mutta olen seiskan ominaisuuksia pohtinut nyt oikein urakalla.

On nimittäin käynyt niin, että muutamankin kerran viime aikoina ihmiset (lue: kurssilaiset ja opet) ovat huomautelleet miksen ota itse selvää asiasta, jota pähkäilen. Ota selvää sillä tavalla, että kysyn yläkerran kavereilta. Normaaliin addiktitaipuvaisen tyyliin jäinkin pähkäilemään miksi, ennen kuin voin mitään tehdä käytännössä. Tiedän, että saan tietoa ja opastusta, kun kysyn, joten miksi siis en kysy, kuten nyt vaikka enkelihierarkian oikeaa muotoa tai miten Atlantiksella olleiden suojelusenkeleiden lopulta kävi. Lisäksi olen potenut epämääräistä syyllisyyttä, kun vain mietin mistä saisin lisätietoja enkä kuuntele yläkerran viisautta. Juu, päässä pyörii…

Kunnes sitten lamppu syttyi. Minä olen seiska! En tietenkään voi tehdä mitään niin yksinkertaista…

Enkelien mietelauseita

Yritin kovasti miettiä jotain fiksua ja ennen kaikkea korkeavärähteistä enkeliviestiä Facebookiin, ja kyselin tietysti enkeleiltä apua. Mietin kiitollisuutta, ja päähän pälkähti ajatus, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, etteivät ne voisi olla vielä huonommin. Siis itse asiassa kaikki on ihan hyvin, eli aihetta kiitollisuuteen on:).

Alan hautautua taas tekemättömien ja välttämättömien hommien alle, ja otin kortin ihanasta uudesta Kyle Grayn enkelikorttipakasta. Siinä käskettiin keskittymään. Ja kun mietin, että enkö muka ole sitä tehnyt, kun yritän pitää päätä ja hommia kasassa, huomasin ottavani toisenkin kortin, ihan ajattelematta. Siinä taas käskettiin astua askel taaksepäin.

Eli kaipa nuo taas tiesi. On paljon tehtävää, ja on lähdettävä loppiaisena pois oman koneen ääreltä, ja sitä ennen on pakko tehdä paljon. Ehkä silti ihan kaikki ei ole välttämätöntä – vaikka en nyt ihan heti osaa sanoa mikä. Siihenhän nuo kuitenkin vihjasivat, joten ehkä mietiskelen (lue: makaan soh…

Kun taas tajuaisi

Olen ollut ymmärtävinäni jotakin noitten siipiveikkojen jutuista viime aikoina, mutta en nyt ehkä sitten kuitenkaan täysin tajua. No niin, heti tuli korjaus yläkerrasta. Tajuat, mutta et halua uskoa. Ehkä siis niin. Vaikka kuinka tajuaisi periaatteessa, että ei ole muuta tietä kuin rakkaus, johon sisältyy anteeksianto, toisten ja itsen hyväksyminen täsmälleen sellaisina kuin he ovat ja toisten vapaan tahdon kunnioittaminen, ei se aina ihan niin yksinkertaista ole.

Monimutkaiseksi sen tietysti tekee oma mieli ja ehkä egokin, jotka eivät halua antaa ohjaksia rakkaudelle. Se on oikeasti pelottavaa. Pahinta mitä voisi tapahtua, on se, että alkaisin suvaita kaikkia, en hermostuisi rikotuista sopimuksista, ymmärtäisin toisten pelkoreaktioita ja olisin lempeämpi itselleni. Ai kamala. Parasta mitä voisi tapahtua on tietysti se, ettei tapahdu mikään, niin sitten voi sanoa siipiveikoille, että kyllähän minä yritin, mutta kun ei toimi…  Ja suorastaan taas näen sieluni silmillä, miten kaverit en…

Tais mennä vähän överiksi

Meillä on jokaisella nappuloita, joita painelemalla kanssaihmisemme saavat meidät hyppimään seinille. Kun tarpeeksi kauan rassaa, alkaa stressata ihan riittävästi. Pari asiaa elämässä on sellaisia, jotka vievät voimia huomattavasti enemmän kuin pitäisi, johtuen niiden painolastista ja koko sekavasta villalankavyyhdestä, joka niiden mukana aina tulee.

Nyt sitten huomasin selittäväni kädet heiluen englanniksi miten en kestä, kun tehdään päätös, eikä sitten kukaan noudata sitä, ja miten se vie voimia ja ottaa päähän ja miten alan olla kohta sitä mieltä, että saavat kaikki pitää tunkkinsa. Tuota viimeistä en muuten osannut kunnolla englanniksi selittää… Lisäksi perustelin tätä kaikkea sillä, että Suomi on ainoa maa maailmassa, joka maksoi sotakorvaukset – eli minusta se tehdään, joka on sovittu, eikä sopiminen tarkoita, että nyt tätä aletaan miettiä. Kuten sanottu, meni vähän överiksi…

Sattuuhan noita. Lueskelin kaverin tekemää auringonpaluukarttaa, ja siellä sanottiin, että taitaa tää o…

Ihmeellistä

Elämä, mikäs muu. Oispa vaan kiva, jos ois positiivisesti ihmeellistä, mutta tuntuu, että nyt mättää taas vähän joka puolella. Pää alkaa olla kipeä, kun sitä hakkaa koko ajan seinään ja mielessä pyörii Miksi minä… No joo, liioittelen, tietysti. Kaikenlaista kummiskin. Luultavasti vielä tulee jatkumaan jonkin aikaa, sillä kaikkien näiden vuosien putsauksien jälkeen vielä on jäljellä asioita, joiden pitää tulla päivänvaloon.

Aamulla kun katselin pimeää ja vesisadetta, ajattelin olenkohan ainoa Suomessa, joka hymyilee katsoessaan ulos. On niin kivaa kun ei ole lunta eikä pakkasta. Minun puolesta voisi olla ihan lumettomia talvia, mitä nyt pikkaisen vaan nurmikolla valaisemassa maisemaa. Pakkanen ois kyllä kiva, sellainen 2-5 astetta. Riittää minulle, kiitos. Valo nimittäin olisi tervetullut, joten ehkä vähän kylmempi auttaisi siinä. Yksi aamu pyytelin ilmalohikäärmeitä puhaltamaan pilvet pois, ja olikin vähän kirkkaampi päivä. Täytyy vissiin kysyä tänään onnistuisko uudestaankin. Maan sä…

Kuu on syvältä

Kuva
Monessa mielessä. Kuu nostaa esiin aina asioita, joiden on tarkoitus mennä. Tämä supertäysikuu tuo esiin piiloon sullottuja tunteita ja ongelmia, jotka voivat kärjistyä. Tuota on nähty, enkä oikein jaksa olla innoissani asiasta. Hetken jo olin siinä Pitäkää tunkkinne –tunnelmassa, mutta ehkä yritän vääntää asioita oikealle tolalle vielä kuitenkin. Heittäytyminen uhriksi ei välttämättä auta tässä tilanteessa, vaikka jotkut asianosaiset sitä näköjään viljelevät. Voi miten toivoisin, että ihmiset osaisivat lukea…

No, mitä tuosta. Kuu on taivaalla, vaikkei sitä vielä näy, ja luultavasti voimakkaimmillaan johonkin aikaan ip. En ole tarkistanut, mutta harvoin taivaankappaleiden voima menee tämän maankolkan tuntien mukaan. Nehän on taivaalla on maa sitten miten päin kallellaan hyvänsä. Vuosi vuodelta taivaankappaleiden kautta tuleva energia voimistuu. Myös oma kykymme aistia niitä voimistuu tietysti, samoin huomaamme niiden vaikutuksen enemmän. Mutta olemme siirtymässä nyt vuoden vaihtuess…

Politiikkaa ja muuta

Onpa ollut pitkä tauko kirjoittamisessa. Kiirusta, kiirusta… Parhaillaan on menossa maailman ensimmäinen Diana Cooper Foundationin masteropettajakoulutus suomeksi, Suomessa. Hyvä me. Mietin tuossa, että ihan yhtä hullua kuin on ottaa vastuu toisen ihmisen ajatuksista, tekemisistä tai asenteista, eli kantaa huolta tai tuntea häpeää toisen puolesta, ihan yhtä hullua on olla ylpeä toisen puolesta. Mutta ei auta, kyllä olen. Olen ylpeä näistä opettajistani, jotka ovat masteropettajan polulle astuneet, ja sen myötä ottaneet suuremman vastuun ja roolin valon tuomisesta tälle planeetalle.

On aivan ihanaa huomata muutenkin, miten paljon enemmän ihmiset ovat heränneet henkisen maailman olemassaoloon, tajunneet enkelien kulkevan vierellään ja alkaneet luottaa omaan viisauteensa. Uusi kultainen aika on joidenkin lyhyiden vuosien päässä, joten on jo aikakin. Muutos on tulossa, ja siksi asioiden pitää muuttua, tuli mieleen kun huomasin Trumpin valinnan presidentiksi.

Kaikki palvelee valoa ja sitä…

Lentää – eipäs lennäkään – lentää – eikun eipäs…

Aallonharjan ja notkahduksen täyteisiä päiviä näköjään taas roppakaupalla tarjolla. Miksi ihmeessä se energia sitten aina lässähtää? Eikö sitä itse pysty pitämään korkealla vai meneekö sitä niin energiavirrassa, että tajuaa huippukohdan ja sen, kun virtaus alkaa hälvetä? Ehkä molempia.

Eilen puhuin pitkästä aikaa puhelimessa tuntitolkulla. Asiaa tietysti auttoi, ettei ollut muuta keskittymistä vaativaa menossa. Mitä nyt töitä, mutta nehän ei karkaa. Tänään sitten ihmettelen postin runsautta, ihanaiset akvamariinit saapuivat halki puolen maapallon, sain uudet kortit (joo, joo, alan myydä entisiä pois…) ja postissa odottaa vielä muutama paketti, joita ei pojat jaksaneet vääntää tänne asti. Huomenna on sitten numerologiatulkintoja, joihin ei olisi ollut yhtään aikaa, mutta kun on kiva tehdä lyhyttulkintoja, ja reikikurssin valmistelua ja MT-kurssin valmistelua ja mitä kaikkea muuta, en edes muista. Ylihuomenna Jennin kaa Parikkalaan opettamaan reiki II-kurssia ja perjantaina yömyöhään ta…

Kalenteri 2017

Kuva
Vihdoin valmiina tilattavaksi!
A5-kokoinen viikkoaukeamakalenteri enkelimausteilla
joka viikko viesti arkkienkeliltäkiinalainen uusi vuosiuusi kuu, täysikuuauringon/kuunpimennyksetvuoden energioitakansainvälisiä päiviä merkattuina, kuten keijukaisten päivä, vuorten päivä, jumalattarien päivä...kannet värilliset, sisus mustavalkoinen, kierresidontavuosiaukeama 2017 ja 2018yhdellä aukeamalla 1 viikkomuistiinpanosivuja Lisätiedot ja tilaus omilta nettisivuilta >>

Kristallien metsästystä

Ilmeisesti 25 minuuttia vapaata aikaa Santorinilla ei ollut ihan tarpeeksi, sillä huomaan shoppailevani netistä mitä ihmeellisimpiä asioita. Löysin reissussa ollessani aivan loistavan, ihanan, kauniin ja hienon kaulakorun – enkä minä edes pidä koruja. En raskinut ostaa melkein 200 euron hintaista kristallikapistusta, vaikka hinta tosin putosi viidellä kympillä, just for you. Nyt sitten etsiskelen samanlaisia kristalleja, jotta saan tehtyä ihan itse samanlaisen. Tai tietysti vielä paremman.

Tajusimme nimittäin DCF opettajien kanssa, että ei ole mitään mieltä ostaa ladattuja kristalleja, kun niitä voi tehdä itsekin. Ei niissä ladatuissa mitään vikaa ole, ne oli ihania ja voimallisia ja kauniita. Mutta kun tekee ihan ite, saa yhteydet juuri omiin auttajiin. Ajattelinkin sitä tähtivaloporukkaa, joka ilmaantui paikalle Kreetalla. Ehkä asia sujuisi helpommin, jos vain istahtaisi ja hiljentyisi, mutta kun nyt kerrankin haluan jonkun korun, jatketaan tätä tietä vähän aikaa ainakin.

Me ollaan…

Kreetan retriitti

Kuva
On tullut istuttua bussissa, niin että melkein alkaa riittää jo minullekin. Muuten oli loistava, ihana, kaiken muuttava reissu. Oli jotenkin häkellyttävää tajuta, että hei ihan oikeasti, asia on kuten Diana sanoi jossain vaiheessa tästä Kreetan kurssista: paikalle tulivat he, ketkä kuulivat kutsun universumista. Kutsu lähetettiin heille, jotka olivat asian sopineet sielutasolla, olla tietyssä paikassa tässä vaiheessa matkalla kohti uutta kultaista aikaa, tehdäkseen palvelutyötä, joka oli mahdollista vain tämän ryhmä energialla.

Se oli oikeasti aika huikeata. Ihmiset, jotka eivät olleet kuulleetkaan Dianasta tai tienneet mitään hänen työstään, saapuivat paikalle saatuaan infoa kurssista ”sattumalta”. Osa oli Diana Cooper Foundationin opettajia, osa Dianan muuten tietäviä. Tietty ryhmä palasi yhteen tätä kokoontumista varten eri puolilta maailmaa, Amerikasta, Uudesta Seelannista, Japanista, Kyprokselta, Norjasta, Saksasta, Englannista, Walesista, Skotlannista, Irlannista, Kreikasta, K…

Halailuja ja tapaamisia

Pikkuveljen halatessa minua mietin kuinka kauan siitä on, kun viimeksi halattiin. Kauan. Kurssilaiset ja kaverit tietävät, että en ole halailija. En tiedä yhtään syytä, miksi pitäisi ventovieraiden ihmisten päästä minun energiakenttääni, ja tutut taas on siinä muutenkin. Kurssin jälkeen sitten ihan mielellään halaan ketä tahansa, silloin energia on jo sen verran kohdillaan. Mutta poskisuukot ei sittenkään vielä iske…

Minulla on vain veljiä, ja ne ei paljon halaile, joten pikkuveljen ele oli aika harvinainen. Ihan kiva rutistus, ja tuli sydämestä. Viime yönäkin halailin yhtä tyyppiä. Pikkuveli siis oli ihan livenä, mutta yöllä unissa. Terveisiä Mäntsälään, kysymys oli oikea ja ajoitettu ihan kohdilleen. SE mies oli muutaman päivän taas maisemissa, ja viime yönä tanssittiin tai oikeammin seistiin ja halattiin. Ei se paljon tanssi edes unissa.

Kadulla olen törmännyt tuttuihin taas ihan urakalla, jopa muilta mailta Suomessa käymässä oleviin ihan yllättäin. Olenkin sitä mieltä, että nämä…

Aikaa on

Kovasti toivoisin pääseväni siihen värähtelytaajuuteen, jossa aika lakkaa olemasta. Ehkä ehtisin tehdä kaiken, mitä pitää, ennen kuin taas hyppään kaikkien laukkujen kanssa taksiin, linja-autoon ja niin edelleen. Varsinkin kun sitten vain pyörähdän kotona ja taas menoksi, vielä pidemmälle. Juu, on kivaa. Ja elinehto. Tuo aika kun vielä käyttäytyisi erilailla.

Ehkä se on tämän vuoden opetus. Siis oman uuden vuoden, joka joku päivä sitten alkoi. Jos nyt joku miettii, niin täytin 36. Aika monennen kerran, mutta kun on hyvän iän löytänyt, mitä sitä vaihtamaan:). Alkoi nelosvuosi, joka vielä tulee luvusta 13. Eli jos uskoisin vanhaa numerologiaa, hyppisin seinille. Siinä luku kolmetoista oli niitä, jotka liittyvät karmallisiin asioihin. Mutta kun tuo karma on jo pyyhitty pois, kyse on enemmän ryhtiliikkeestä. Mitä jos siis tekis, mitä haluaa. Normaali valitus tietysti, eli ensin pitää tehdä tätä ja tuota ja vielä miljoonaa muuta asiaa…

Muuten kaikki ok, mutta pari numerologiatulkintaa on …
On ollut mielenkiintoisia kuukausia viime ajat. Ilmeisesti jonkinlainen energioiden kärjistyminen tapahtui muutama päivä sitten, noin suunnilleen. Olen kuullut hurjia juttuja yhtäkkiä ilmaantuneista terveysongelmista, älyttömistä sattumuksista ja muista ongelmista. Jotain on ollut menossa, jo pidemmän aikaa, ja joillekin se vielä kärjistyi oikein reippaasti.

Omassa elämässä se näkyi lähinnä hurjan kiireen ja stressin aiheuttamina ihan hulluina virheinä. Juu, teen virheitä, mutta en kovin usein enkä kovin isoja. Nyt sitten huitaisin ohimennen pari juttua, joista yksi ei ole selvinnyt vieläkään, ja toisesta tullaan kärsimään vuosia. Vähän lisästressiä, kun ei sitä muuten ole riittävästi… Ehkä siinä on perää, että kiireessä ei ehkä tee parhaita mahdollisia päätöksiä:).

Tänään aamuyöllä oli uuden kuun syntymä, ja energia vaihtui aivan selvästi. Nyt on ihan eri olo kuin eilen, ja näköjään sen tuntevat muutkin. Hienoa. Reikimasterkoulutuksessa oli puhetta siitä, joko nyt saatais vetää vähän…

Myöhästymisiä ja mustia aukkoja

Olen ihmetellyt mistä syystä nyt säännöllisesti hämmästyttävän monet missaavat kurssien alun. Saan jatkuvasti sähköposteja, joissa kysytään oisko vielä mahdollista, vaikka kurssi alkoi jo aikoja sitten. Mietin jo sitä, pitäisikö minunkin alkaa pommittaa listalaisiani jatkuvilla viesteillä, miten aikaa on enää kaksi viikkoa, viikko, kolme päivää tai päivä tai kaksi tuntia. Ei oikein tunnu omalta.

Toinen, mitä olen ihmetellyt, on se miten paljon tulee kanavointi- ja hoitopyyntöjä, nyt kun olen lopettanut yksilöasiakkaiden kanssa työskentelyn melkein kokonaan. Sitten tajusin, että tässä on isompi kuvio menossa, kummassakin tapauksessa.

Kun joku juttu on meille oikea, huomaamme sen. Se kiinnostaa ja innostaa, mutta siirrämme sen syrjään tai järkeilemme, että ei käy, koska… jotakin. Kyse voi olla vaikka luontoon menosta, kurssille ilmoittautumisesta tai mistä tahansa, mihin voisimme tarttua heti. Ongelma on siinä, että kun siirrämme asian syrjään, energia muuttuu. Elämä kulkee eteenpäin, …

Kaksinnaimista ja varpaillaan oloa

Unet on olleet ihan mielenkiintoisia. Yksi jäi askarruttamaan, menin nimittäin naimisiin kahden miehen kanssa. No joo, mitä väliä, se oli vain unta. Vai oliko? Naimisiinmeno missä tahansa, vaikka lastentarhassa saati sitten unessa, on sitoutuminen. Haluaisin tietää ihan tälläkin tasolla mihin olen sitoutunut. Tilanne liittyi siihen, että minun piti olla kahden heimon/ryhmän/minkä lie kanavoija ja opas, ja sitten tehtiin kompromissi. No, ihan hyvän näköisiä nuoria miehiä, joten ei kai tässä mitään ongelmaa ole…

Yleensä sanon illalla mihin haluan yön aikana mennä, ja hyvin usein huitelen arkkienkeleiden luona tai mestarien koulutuksissa. Pari iltaa sitten sanoin, että sinne, missä tarvitaan, ja löysin itseni Intiasta. Sitä on kuulemma ollut liikkeellä, yksi tuttu puhui myös Intia-unistaan. Aika kaoottista kaikkien niiden ihmisten keskellä, mutta kaipa jotain saatiin aikaiseksi. Hämäriä mielikuvia opettamisesta ja ryhmien ohjaamisesta.

Unet ovat paljon muutakin kuin päivän tapahtumien k…

Enkä halua sitäkään eli matkailu avartaa

Sattuneesta syystä viime aikoina olen miettinyt mitä itse asiassa haluaisin. Siinä meneekin sormi suuhun, sillä asiat, joita haluaisin, taitavat olla melkoisen hankalia toteuttaa. Niin, tai ehkä helpompia, jos päättäisi mitä tahtoo. Tajusin nimittäin tässä eräänä päivänä, että en ole kohta vuosiin ajatellut mitään kotiin liittyviä hankintoja. Ajatukset ja energia eivät taida olla koskaan kotona… Teen Huna-rukousta yhdestä asiasta, mutta mietin, että en itse asiassa ole ihan varma tahdonko sitäkään. Arvatkaas tuottaako rukous tuloksia… Tahdon toki monenlaista, mutta en saa tehtyä asiasta päätöksiä – luultavasti siksi, että kun tiedän, mitä tahdon, tulee valintatilanne. Sen joko hankkii tavalla tai toisella tai sitten ei. Eli ihan ite pitää ottaa vastuu elämästään. Ääh.

Tahtoisin paljon kaikkea kivaa. Haluaisin esimerkiksi päästä avaruuteen ihan livenä, mutta ne avaruusmatkat mitä maksullisena tehdään, vie vain maan ilmakehään. Mitä kivaa siinä on? Eli en halua sitäkään. Tahtoisin viet…

Ihanaa elämää

Olen todella siunattu, sillä työssäni saan olla tekemisissä aivan mahtavien ihmisten kanssa. Kuten tänään reikimasterkoulutuksessa. Myös enkelikursseilla ja muilla henkisen tien kursseilla ihmiset ovat monesti niin loistavia valomajakoita, että olen todella kiitollinen saadessani olla heidän ohjaajanaan sen ajan, kun yhdessä olemme. Diana Cooper Foundationin opekoulutukset ja reikimasterkoulutukset ovat lisäksi siitä loistavia, että ihmisten kanssa päästään energioissa niin ylös, että opekin on ihan pyörryksissä. Ihan aina ei normikursseilla niin käy, luultavasti myös siksi, että silloin ajasta ja myös ryhmästä huolehtiminen vie suuremman osan omaa energiaa.

Oli hieno päivä. Ihan upouutta chakraharjoitusta tehdessä loksahti pari asiaa taas niin paikalleen. Samoin ruokatunnin menneiden elämien katselmuksessa aukesi taas yksi linkki Kultaisen Atlantiksen ajan elämään. Oman itsen ja menneiden elämien ymmärtäminen on sipulin kuorimista. Kerros kerrokselta oivaltaa jotain. Kerroksia taita…

Luottamus on hassu juttu, niin kuin myös kateus

Luottamus-juttu on nyt ajankohtainen, kun tuntuu, että monet sovitut asiat ovat itse asiassa sovittuja vain minun mielestä, ja toisilla osapuolilla asenne on vähän kuin itänaapurilla, sopimus on vasta lähtökohta neuvottelulle. Tai ehkä nipotan, mistä minä tiedän. Jotenkin vain en jaksaisi aina päättää samoja asioita uudestaan, enkä muuttaa aikatauluani, kun ei jutut olekaan niin kuin kuvittelin. Toisaalta taas maailman peilaus on totta, joten mitä ihmettä olen mennyt tekemään, kun moista näytetään? Ei tule heti mieleen – ääh, aina, kun kirjoitan, tajuan heti mistä on kyse. Olen rikkonut lupauksia itselle ja yläkerralle. Voi vitsi.

Itselle ja myös enkeleille – sori, siipiveikot – tehdyt lupaukset on enempi sellaisia juu juu jos on mahdollista -sorttia. Silti rikottu lupaus itselle on rikottu lupaus. Totta kai on aina hienoja syitä, kun pitää pelastaa maailmaa tai ainakin joku lähimmäinen, joka ei osaa joko lukea tai ei ymmärrä lukemaansa. Luulen, että jos nyt lupais parantaa tapansa, …