Valitse muutos

Viime aikoina keskusteluissa kurssilaisten ja muiden kanssa on puhuttu kahdesta asiasta. Toinen on vastuun välttely ja toinen muutoksen välttely. Kun olemme jo vuosia tai vuosikymmeniä kulkeneet henkistä tietä ja planeetan energia on kohonnut – hyvä me – ja omakin energia on jo ihan eri tasolla kuin muutama vuosi sitten tai puoli vuotta sitten, on älytöntä, että tätä osaamista ei halua ottaa arkipäivässä käyttöön.

On vaikea olla valaistunut, kun on tiskit ja asuntolaina ja flunssa ja mieskin on sitä ja tätä ja lapsillakin on yhtä sun toista. Ja höpö höpö. Ei ole. Vaikeus on omassa mielessä, egossa, joka haluaa olla valaistunut vain henkisen tien kursseilla ja meditoidessa. Vaikeus on siinä, että luulemme muuttuvamme joksikin muuksi, kun olemme päässeet jonkun määrittelemättömän henkisen rajan yli. Tai vaikeus on siinä, että emme oikeastaan halua elämämme muuttuvan, ja luulemme, että korkeammissa energioissa siihen on pakko.

En tiedä mikä se pelko on, joka estää olemasta oma korkeavärähteinen itsensä ihan arjessa. Luulen, että se liittyy muutoksen pelkoon, siihen, että takerrumme mieluummin vanhoihin juttuihin kuin uskaltautuisimme uuteen olemaan onnellinen. Tai ehkä epäonnistumisen pelko, jos ei jaksa joka hetki olla valaistunut, ja sitten tulee sanottua pahasti tai oltua vähemmän kärsivällinen, niin kuin se jotenkin vähentäisi sitä, että muun ajan olemme kuitenkin korkeammissa energioissa. Tai ehkä se on joku leimatuksi tulemisen pelko, on helpompi päivitellä kahvipöydässä maailman kamaluuksia kuin nähdä kaikki hyvä. Tai sitten on niin hyvä, kun ei tarvi tehdä mitään muutoksia, koska kaikki johtuu karmasta… Just joo, sepä kätevää, eikä edes totta.

Hienoa kyllä, on noita toisenlaisiakin esimerkkejä jatkuvasti näkyvillä. Kurssilaiset kertovat hienoja juttuja, miten enkelien kanssa toiminen vaikuttaa arkeen ja miten kehokurssin myötä tulee elettyä hiukan eri tavalla ja miten henkisen tien työkalujen käytöllä voi parantaa elämäänsä. Se on tosi kiva. Mutta koska meidän on kaikkien päästävä energioissa korkeammalle, alkaisi ehkä olla aika muutoksen näkyä enemmänkin. 

Olen kuunnellut myös yhtä läheistäni, joka on vuosia jaksanut uskoa ja toivoa ja kantaa vastuuta asiassa, jossa suurin piirtein hakkaa päätään seinään, kun ei ketään muuta kiinnosta kuin paperilla. Nyt on valittava jatkaako vai pistääkö rukkaset naulaan. Kovasti tekisi mieli sanoa, että valitse muutos ja lähde kävelemään, mutta yritän hillitä itseni. Kärsiminen ei vie eteenpäin. Jos lupauksista ei pidetä kiinni vuosikausiin, niin ei se siitä mihinkään muutu, ja luvassa on vain lisää sitä samaa. Mikä ihme meitä sitoo näihin kieroutuneisiin vastuunkantamisiin?  Kasvatus, kiltteys, väärin ymmärretty toisten auttaminen, luultavasti. Ois muutoksen aika.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa