Ymmyrkäisenä

Olen ollut sekä mielissäni että ihmeissäni kaikesta palautteesta, jota meneillään olevasta arkkienkelien testikurssista olen saanut. Kiitos kaikille ja kaikesta, jokainen palaute on kullanarvoinen. Tosin täytyy myöntää, etten tahdo aina ymmärtää tekniikan ihmeellisyyksiä, miten voi olla, että samalla lailla tehty visualisaatio yhtenä päivänä kuuluu ja toisena ei. Tai itse asiassa taidan tietää tuohonkin vastauksen, joka ei liity tekniikkaan, vaan energiaan.

Aamulla luin ihanan Päivin palautetta (terveisiä:)), ja ajattelin, että juuri noin, hienoa. Hän kertoi asioista, mitä oli tapahtunut elämässä, ihan arjessa, omassa jaksamisessa ja ihmisten suhtautumisessa. Monet muutkin ovat kertoneet samoista jutuista, mikä on ihan älyttömän hieno juttu. Jes!! Ja vielä on kurssia jäljellä…

Olen ällistellyt myös ihmisten suhtautumista kohta koittavaan Principal Teacher –koulutukseen. Kaveri kysyi onko matkakuumetta, kun matka on kohta. En ollut edes ajatellut, siihenhän on vielä kuukausi. Susan, joka myös tulee koulutukseen, pohti opettajakoulutusten manuaaleja ja niiden mukaan raahaamista, enkä minä edes tajunnut, että niinkin pitäisi tehdä, ajattelin ottaa vain tabletilla kaiken tarvittavan. Majoituskumppanit jakavat jo huoneita ja suihkuja vaikka ei olla edes perillä, ja majapaikan omistajat hermoilevat mihin aikaan kaikki ovat perillä. Hei, siihen on kuukausi… No, ehkä minun pitäisi alkaa suhtautua vakavammin asiaan, tai sitten edetä ihan omalla tavallani. Luulen, että kaksi päivää ennen alan miettiä juttuja ja saan paniikkikohtauksen, mutta hoituvathan ne jutut niinkin.

En tiedä olisinko mielissäni vai harmissani siitä, että minun kokoamani ja osin kirjoittamani manuaali on yksi opetuskeissi koulutuksessa. Toisaalta kiva, ehkä ihmiset tajuavat miten paljon siinä on työtä ja minkälaista työtä, toisaalta olen etukäteen ärsyyntynyt siitä, jos joku alkaa narista vaikka asioista, jotka minusta ovat oleellisia. Voi rakas ego, mä rakastan sua kanssa:).

Yksi juttu mikä vielä askarruttaa, on eilisen kanavointiasiakkaan saama tieto kehon käytöstä. Ajattelin siinä, että vau, tuon haluan muistaa, mutta kävi kuten usein kun kanavoi, enpä muista enää mitään. Joku mielikuva asiasta on, mutta se, mikä siinä enkelien ja mestarien energiassa oli päivänselvää, ei enää aukene. Se liittyi jotenkin siihen, miten keholle mieluisalla liikkumisella on vaikutusta myös sisäisen viisauden aukeamiseen. Tai jotain, ei muista.

Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttaa myös Joensuu. Sinne ei tahdo päästä eikä sieltä tahdo päästä pois, sillä jotain syystä ne linja-autot, jotka kulkevat nopsaan, suoraan ja minun rytmiini sopivasti eivät enää kulje. Sen sijaan tarjolla olisi vaihtoyhteyksin varustettuja linjoja, joihin menee yli tunti enemmän, tai VR, myös vaihtoyhteyksillä, myöhästelyillä ja hajoavalla kalustolla. Taidan tietää mille kannalle kallistun. Oli nimittäin niin autuaallisen ihanaa istahtaa linja-autoon, kun viimeksi Joensuussa kävin. Ah sitä onnea. Kyllä jokaisella pitäisi olla oma linkki. Tosin takana istui nuorehko nainen, joka ei kestänyt omaa seuraansa, eli puhui vähintään kolme tuntia puhelimessa, selostaen asuntokauppansa aina uudelleen. Tiedän nyt hänen pankkinsa, takaussysteeminsä, osoitteensa ja monta muuta mielenkiintoista asiaa. Tulomatka oli aika hupaisa myös taas ihan muista syistä. Minusta on oikeasti ällistyttävää, että ihmiset puhuvat vaikka mitä huomaamatta, että kaikki kuulevat. Ehkä muilla on vähemmän kokemusta linja-autoilusta.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)