Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Mitta täynnä eli pois pesästä

Olen sivusta seurannut, kun ihmiset ovat näennäisesti yhtäkkiä tehneet isoja, elämää muuttavia päätöksiä lyöden muut asiaosaiset ällikällä. Yhteistä näille on se, että joku mittari on tullut täyteen, eikä enää yhtään samaa voi ottaa vastaan, ei jatkaa eikä jaksaa, vaikka tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa.

Olen kovin mielissäni näistä, koska olen nähnyt sitä ikuista venymistä ja ymmärrystä ja toisten huomioon ottamista ja aina vaan omien toiveiden syrjään laittamista. On hienoa, että vihdoinkin on tullut muutoksen aika. Vaikka tekisi mieli vähän napista siitä, onko pakko aina niin tiukkaan vääntää asioita ennen kuin voi antaa periksi, ehkä kuitenkin hyvä näin. Jokainen näistä ihmisistä voi sanoa, että on ihan varmasti tehnyt parhaansa ja siirtyä puhtaalla omallatunnolla eteenpäin.

Nyt sitten melkoisen moni tuttavapiirissä on tyhjän päällä, ei tietoa tulevasta. Hienoa niin, sillä maailmankaikkeus ei pidä tyhjiöitä tyhjänä, vaan täyttää ne jollain, ja jos asenne on kohdillaan, vielä…

Onko aina mentävä hankalimman kautta?

Ilmeisesti, kun taas katsoo maailman menoa. Jostain syystä muutos on niin kamalaa, että ajamme itsemme nurkkaan ja niin ahtaalle, että ei ole muuta tietä kuin alkaa muuttaa juttuja. Oispa hienoa, jos jossain vaiheessa omia ja maailman asioitakin katsottaisiin positiivisen muutoksen mahdollisuuden kautta. Omassa elämässä se vaati melkoisen oivalluksen, ja laajemmissa asioissa luultavasti myös, mutta sitä oivallusta ei ehkä nähdä ihan heti. Toisaalta, mistä sitäkään tietää. Energian muutos ja värähtelytaajuuden nousu näkyy jo, ja sen vaikutus alkaa näkyä yhä enemmän. Joten ehkä jo tänä vuonna tai ensi vuonna kansainvälisissä ja kotimaisissa poliittisissa päätöksissä perustana on kaikkien korkein paras, joka pohjautuu rakkauteen ja luottamukseen, ei pelkoon. Sitä ootellessa…

Maailman peili on joskus aika kamala, mutta se on silti peili. Oman elämän peilaus ja kollektiivisen tietoisuuden peilaus ovat lahjomattomia, niin kurjaa kuin se joskus onkin. Kyse ei ole siitä, miten itse kohtelee m…

Muutoksen edessä

Kuva
Kotona taas, kipeänä ja niskassa iso kasa tekemättömiä töitä, mikäs sen hauskempaa. Englanti on aina ihana, vaikka tällä kertaa sitä ei nähnytkään kuin 5 minuuttia kerrallaan päivällä ja puoli tuntia viimeisenä iltana pimeässä. Kaikki muut ajat menivät tiiviiseen työntekoon. Uskomattoman rankka reissu. Menomatka oli jo huippu omalla laillaan. Mikä kaikkien hupaisinta, Lufthansa ei voinut odottaa kuutta ihmistä kymmentä minuuttia, mutta seuraava lento odotti koiraa 15 minuuttia. Asiat tärkeysjärjestykseen, luultavasti:). Tämä matka jäänee omaan historiaan yhtenä hankalimmista ja olenkin vähän sitä mieltä, että olen saanut Saksasta tarpeekseni vähäksi aikaa. Pitääkin harkita haluanko ollenkaan Diana Cooper Foundationin koulun tapaamiseen kesällä, sinne kun pitäisi lentää Müncheniin, ja arvatkaa kiinnostaako tällä hetkellä…

Luulen, että paluumatkalla puhjennut mikä-lie-keuhkotauti oli ihan suoraan sitä, että nyt oli pakko levätä. Muuhun ei ole pystynyt, joten myöhässä olevat sähköpostit…

Kuplavolkkarilla vuoristossa

Unessa autoilin, mutta kuitenkin. Olen ollut huomaavinani, että minua on koulutettu ja valmisteltu jo jonkin aikaa tulevaan Diana Cooper Foundationin Principal Teacher –koulutukseen. Silti olo voisi olla vähän mukavampi. Hyvin se menee, en minä sitä. Mutta kun aikanaan Master Teacher –koulutus oli omanlaisensa kokemus, vähän hirvittää, jos tästä tulee samanlainen potenssiin 10.

Ei MT-koulutuksessa mitään vikaa, hyvä että sen kävin, ja hyvä ettei tarvitse enää ikinä käydä. On kyllä aika väärin, että jos ja kun tulevia mastereita Suomeen tulee, he voivat valita käyvätkö koulutuksen suomeksi. Tai ainahan minä voin ohjata heidät englanninkieliseen koulutukseen, ihan vain harjaantumisen vuoksi. Eihän minun ole pakko ketään kouluttaa:).

Mutta siis nuo unet. On ollut monenlaista unissa, ja viime yönä ajelin kuplavolkkarilla kapeita vuoristoteitä. Joku istui vieressä, ja taidan tietää kuka. Sitten jostain syystä valitsin väärän tien risteyksessä, ja jouduin aika hankalaan paikkaan. Kurvailim…

Korkeakoulutusta

Olo on vähän outo, reikimastereiden uudistumiskurssin korkeiden energioiden jälkeen on taas vähän kartoitettava omaa energiatasapainoa. Kuten kaikille nalkutan koko ajan, on otettava arkipäiväiseen käyttöön omat oivallukset ja energiapäivitykset, mutta kuten kaikki valittaa koko ajan, ei se oo ihan niin yksinkertaista. Mikä on silkka tekosyy, myös itsellä.

Itse asiassa vaikeus tässä kohtaa on nuo hitaasti uuteen asentoon vääntyvät kuudet aivot. Juu, ne toimii todella nopsaan kyseenalaistaen ja keksien uusia juttuja ja pyöritellen yhtä sun toista, mutta nyt, kun pitäisi tajuta, että nostapa ajattelua pysyvästi vähän laajemmaksi ja korkeavärähteisemmäksi, jumittuivat vähän hitaammalle vaihteelle. Kyllä se siitä. Jossain sanottiin, että kun olo on kuin vasta heränneellä, maailmaa katselee uusin, vähän ihmettelevin silmin, ja tuntee itsensä kuin turistiksi, se tarkoittaa hyppäystä energioissa. Oma energiataso on päivittynyt korkeampaan värähtelyyn, ja nyt on etsittävä reittinsä maailmass…