Mitta täynnä eli pois pesästä

Olen sivusta seurannut, kun ihmiset ovat näennäisesti yhtäkkiä tehneet isoja, elämää muuttavia päätöksiä lyöden muut asiaosaiset ällikällä. Yhteistä näille on se, että joku mittari on tullut täyteen, eikä enää yhtään samaa voi ottaa vastaan, ei jatkaa eikä jaksaa, vaikka tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa.

Olen kovin mielissäni näistä, koska olen nähnyt sitä ikuista venymistä ja ymmärrystä ja toisten huomioon ottamista ja aina vaan omien toiveiden syrjään laittamista. On hienoa, että vihdoinkin on tullut muutoksen aika. Vaikka tekisi mieli vähän napista siitä, onko pakko aina niin tiukkaan vääntää asioita ennen kuin voi antaa periksi, ehkä kuitenkin hyvä näin. Jokainen näistä ihmisistä voi sanoa, että on ihan varmasti tehnyt parhaansa ja siirtyä puhtaalla omallatunnolla eteenpäin.

Nyt sitten melkoisen moni tuttavapiirissä on tyhjän päällä, ei tietoa tulevasta. Hienoa niin, sillä maailmankaikkeus ei pidä tyhjiöitä tyhjänä, vaan täyttää ne jollain, ja jos asenne on kohdillaan, vielä paremmalla. Yksi viisas sanoi asioita pähkäillessään, että hänen on itse ensin otettava ensimmäinen askel, ja vasta sen jälkeen tulee muutos. Niinpä on. Meillä on lupa olla pelkureita, arastelevia ja kulkea pikkuriikkisin askelin eteenpäin. Tyhjän päälle ei tarvitse hyppiä, jos ei siihen kovasti kaipuuta tunne. On kuitenkin varmaa, että jossain vaiheessa on ihan itse tehtävä jotain. Vaikka tukea tulee enkeleiltä ja oppailta, kaikilta auttajiltamme, he eivät voi tulla elämään elämää puolestamme.

Diana Cooper Foundationin masteropettajia kouluttaessa Englannissa yksi tuleva masterope kysyi miten kauan tuemme ja autamme uusia opettajia, miten kauan opastamme ja neuvomme. Kysymys oli osoitettu minulle, joten normaaliin ei-niin-kohteliaaseen suomalaiseen tapaan vastasin, että totta kai olemme tukena ja apuna omille opeillemme, jos he sitä kaipaavat, mutta jossain vaiheessa opet on potkittava pesästä, ja annettava heidän lentää ihan omilla siivillään. Muuten kavennamme heidän osaamistaan, estämme heitä olemasta oma loistava itsensä, eikä se ole tarkoitus. Tarkoitus on antaa tarvittava koulutus ja kokemus, ja laskea uudet opet maailmalle.

Sama pätee meihin jokaiseen. Jossain vaiheessa emme enää voi varmistella ja pähkäillä, vaan on hypättävä pois turvallisesta, pieneksi jääneestä pesästä. Kyllä ne siivet kantaa. Joskus voi tulla vähän notkahduksia, mutta kun huomaa, että on lennettävä ellei halua pudota, lentohalua ja taitoa kyllä löytyy…

Kommentit

  1. Minä olen juuri siinä tilanteessa, mistä blogissa puhuit. Hyppäsin tyhjän päälle viime elokuussa ja sillä tiellä edelleen olen. Matka on ollut kasvattava ja upea kokemus, sekä ainutlaatuinen! Vielä olen kylläkin yhtä kysymysmerkkiä, mitä oikein haluan tehdä ja minne minä suuntaan? Uskon kyllä tulevaisuuteeni, mutta pidän silmät ja korvat auki kaikille viesteille ja tuntemuksille seuraavasta askeleesta :) En olisi uskonut, että loppuviimein tämä tie on näin upea ja oli juuri oikea tällaisenaan. Sillä minä en alunperin tyhjänpäälle aikonut, mutta sinne universumi minut kuitenkin puski! :) nyt kyllä ymmärrän miksi! ❤️❤️

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Varmasti oikea ratkaisu, ja varmasti tulee jotain, minkä koet oikeaksi tieksi. Jos kaipaat selkeyttä, ae Gabriel auttaa aina:).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Muita juttuja

Energiaa voisi vaihtaa

Asioilla on puolia, eli idioottimainen käytös voi olla muutakin

Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää