Onko aina mentävä hankalimman kautta?

Ilmeisesti, kun taas katsoo maailman menoa. Jostain syystä muutos on niin kamalaa, että ajamme itsemme nurkkaan ja niin ahtaalle, että ei ole muuta tietä kuin alkaa muuttaa juttuja. Oispa hienoa, jos jossain vaiheessa omia ja maailman asioitakin katsottaisiin positiivisen muutoksen mahdollisuuden kautta. Omassa elämässä se vaati melkoisen oivalluksen, ja laajemmissa asioissa luultavasti myös, mutta sitä oivallusta ei ehkä nähdä ihan heti. Toisaalta, mistä sitäkään tietää. Energian muutos ja värähtelytaajuuden nousu näkyy jo, ja sen vaikutus alkaa näkyä yhä enemmän. Joten ehkä jo tänä vuonna tai ensi vuonna kansainvälisissä ja kotimaisissa poliittisissa päätöksissä perustana on kaikkien korkein paras, joka pohjautuu rakkauteen ja luottamukseen, ei pelkoon. Sitä ootellessa…

Maailman peili on joskus aika kamala, mutta se on silti peili. Oman elämän peilaus ja kollektiivisen tietoisuuden peilaus ovat lahjomattomia, niin kurjaa kuin se joskus onkin. Kyse ei ole siitä, miten itse kohtelee muita. Voi olla, mutta useimmiten ei. Kyse on uskomuksista, siitä miten kohtelen itseäni, siitä, miten rakastan ja arvostan itseäni, siitä, mitä pelkään… Ei kivaa, mutta ah niin suoraviivaista peilausta, kun sen tajuaa. Maailmalla on menossa 9-vuosi, ja sekin osaltaan nostaa esiin asioita, joita olemme lykänneet kollektiivisesti piiloon jo vuosia.

Itse kipuilen edelleen samojen asioiden kanssa, jotka ovat pyörineet vastausta odottamassa jo yli vuoden. En halua vastata, en halua nähdä enkä ainakaan tehdä ratkaisua. Eikä ne kysymykset halua kadota mihinkään, vaikka kuinka vedän peittoa pään yli ja väitän, etten näe mitään. On se kumma. Edelleen mielessä pyörii arkkienkeli Gabrielin viesti viime vuoden lopulta(terveisiä Turkuun…), jossa hän sanoi enkelieni odottavan minun tekevän toisenlaisen ratkaisun. No höh. Minkälaisen? Juu juu, tiedetään, ei se ole minun ratkaisu, jos se suoraan kerrotaan, mutta kuulkaas siipiveikot, joskus nää kuudet aivot pyörittää niin vinhaa vauhtia, ettei sieltä hennot viisaudet erotu. Ja vaikka tulisi lekalla päähän, onnistun useimmiten silti pyörittämään asiaa vielä aika pitkään. Se on lahja, tiedän:).

Kiitollisuutta
Olen tavattoman onnellinen kaikista kurssipalautteista. Arkkienkelien kurssi, runsauskurssi ja enkelikoulu ovat viime aikoina tuoneet palautteita roppakaupalla. Olen nauranut ja ollut mielissäni ja välillä hyvin vaikuttunut siitä, mitä ihmisten elämässä on alkanut tapahtua kurssien myötä. Se on hienoa, ja olen nöyrän kiitollinen siitä, että olen saanut olla osaltani auttamassa ihmisiä eteenpäin. Nämä kurssit ja ihmisten kanssa keskustelu tuovat myös itselle paljon energiaa ja iloa.

Olen myös mahdottoman ihmeissäni ja innoissani kirjojen menekistä. Numerologia-kirjaa myydään todella paljon Adlibriksen ja Suomalaisen kautta, ja ilokseni se menee myyntiin myös Eranovaan, ihan livenä. Omat kappaleet ovat melkein loppu, pitääkin tilata lisää painosta. Henkistä tietä aloittelijoille on myös leviämässä ihan kivasti. On hienoa, on. Nyt vain se kakkososa ensin valmiiksi, ja sitten yksi toinen, ja sitten kolmas ja niin edelleen. Itse asiassa Principal Teacher –koulutuksessa oli puhetta Carolin kanssa orb-kirjasta. Carol kun pitää kursseja orbien tulkkaamisesta ja on vetänyt Diana Cooperin Orb-tiimiä jo vuosia. Ihankohan tässä tulee työmatka Etelä-Afrikkaan, oispa somaa. Ja lisäksi tietysti Etelä-Afrikka on planeetan solar plexus, joten chakramatkailu alkaisi toden teolla sekin. Lontoo (maatähti) ja Glastonbury (sydän) on jo nähty. Sitten vaan Tyynelle merelle ja mitä niitä paikkoja oli.

Kommentit

Muita juttuja

Selvittiinpä siitäkin

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Maatähden muutosta