Matkailu avartaa tai jotain

Kotona ihmettelemässä missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä… Kyproksen matka voi kuulostaa hienolta, ja osin olikin, mutta se oli myös työtä todella pitkiä päiviä. Lisäksi kun matkalaukku halusi lähteä tutkimaan maailmaa eikä tulla Suomeen samalla koneella, olen vähän hukassa monen asian kanssa. On se toisaalta aika hassuakin, alkaen aamusuihkusta työn tekemiseen. Teenpä tuon – ai ei käy, kun kamat ovat matkalaukussa…

Työpuhelin on laukussa, joten yhteydenotot toistaiseksi Fb:n ja sähköpostin kautta, kiitos. Kalenteri on siellä myös, joten toivon kovasti muistavani kaikki, mitä on tullut sovittua ja luvattua. 

Kentältä kotiin bussissa tullessa oli aikaa alkaa vähitellen tajuta mitä kaikkea siellä laukussa onkaan. Puhelin, kalenteri, kaikkien kameroiden, puhelimien ja läppärin laturit – eli kaikki, mikä on onneksi tallessa kameroissa myös säilyy siellä. Kannettavan tietokoneen saan ehkä purettua pilvipalveluihin ennen kuin sen akku simahtaa. Vaatteet on aika iso ongelma, kurssi muutaman päivän päästä, lämpötila on kivasti kohoamassa ja kaikki vaatteet muilla mailla. No, kyllä se tästä. Mietin vain miksi ja onko tää joku juttu. Nimittäin kun viimeksi matkatessani koin jotain uutta, eli jumituin koneen myöhästymisen takia viideksi tunniksi Müncheniin, tällä kertaa koin jotain muuta uutta, eli matkalaukku ei tullut perille. Pitäisi tehdä viime hetken päätös lähteäkö vai eikö lähteä Diana Cooper Foundationin tapaamiseen kesäkuussa, mutta kun tää matkailu on alkanut olla vähän hankalaa, en tiedä arvaako. Ties mitä uutta nyt pitäisi kokea…

Kyproksen matka oli erittäin työteliäs, mutta myös erittäin tuottoisa monellakin tavalla. Saatiin todella paljon aikaiseksi Susanin kanssa, ja myös olemme molemmat sitä mieltä, että principal opejen – hyvä on, ehkä mun pitäis alkaa käyttää ilmaisua johtajaopettajien – olisi syytä tavata ihan livenä säännöllisesti. Skype on hyvä, ja puhelinkokoukset ovat ok, mutta työn laadun kannalta ja asioiden etenemisen kannalta henkilökohtaista kokoontumista ei voita mikään.

Nyt kiireesti viestejä tuleville kurssilaisille, piti hoitaa jo toissapäivänä, mutta ei siinä kiireessä ehtinyt. Sitten ihmettelyä mitä pitää ostaa, että pari päivää pärjää, alkaen hammasharjasta. Sitten miljoona muuta asiaa, eli kiva olla kotona ja omassa työpaikassa:). Oikeasti on kiva. Katselin illalla kentältä tullessani kaunista maatamme, ja ajattelin, että kaipaisin tätä, jos asuisin muualla. Ihana vihreys, kaunis auringonlasku, avaruutta ja tilaa, puita ja järviä ja vaihtelevat vuodenajat. Juu, kyllä taas marraskuussa olen eri mieltä, tai talven pakkasissa, mutta en oikeastaan niitäkään ilman haluaisi olla. Ehkä minä kuitenkin ihan itse päätin, mihin haluan inkarnoitua.

Kommentit

Muita juttuja

Toisten oudot maailmat

Viestejä kalenteriin

Atlantiksen perintö