Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Ampiaispesiä, veneitä ja nappuloita

On nimittäin tullut sohittua ampiaispesiä, keikutettua venettä ja paineltua ärsyyntymisnappuloita, noin kuvaannollisesti kaikki. En tiedä, ehkä se on se indigoenergia minussa, joka ei kestä epäoikeudenmukaisuutta, vaan kysyy suureen ääneen miksi näin. Tai sitten olen muuten vaan nipottava. Niin tai näin, kysyin paria asiaa muutamalta ihmiseltä, enkä lopulta saanut vastauksia, vain suuren määrän loukkaantuneita vuodatuksia. No, katsotaan, saatan kysyä kohta uudelleen…:).

Tämä kaiken esiin tulemisen aika voi olla aika kamalaakin. Kun vierestä ja kauempaa seuraa, voi hurrata mielessään ja olla iloinen, kun taas astuttiin askel lähemmäs uutta kultaista aikaa. Kun on itse sopassa mukana, ei ole välttämättä niin kivaa, vaikka tietääkin, että parempaan ollaan menossa. Onneksi noita lohikäärmeitä on viuhahdellut ihan kiitettävästi lähellä viime aikoina. Ne on kyllä ihan mahdottomia yllyttäjiä, vielä rämäpäisempiä kuin minä hyppimään tyhjän päälle. Tai ainakin omat kaverit, näissäkin aina tule…

Lohikäärme ja enkeli ja muuta ajanvietettä

Kuva
Yhdeksän tunnin kesäloma on suoritettu. Oli kivaa, ja mukava olla läheisten kanssa. Ja kuten aina, matkailu avartaa, tai ainakin nostelee kulmakarvoja. Viimeisimmäksi olen pohtinut mm. sitä, miksi kaikissa Suomen käsityöpajoissa tai vastaavissa myydään samoja kamoja. Ei mitään väliä missä on, samat pellavakaavut, samat tiskirätit, samat saippuat ja muut joka paikassa. Toisekseen minusta oli mahdottoman hupaisaa nähdä Lappeenrannassa iso vene, jonka kotipaikka oli Basel, Sveitsi. Vähän aikaa piti muistella Euroopan karttaa, onko moinen edes mahdollista, mutta siellä se vene oli, eikä kai kukaan moista turhaan väitä.

Lohikäärmeitä alkaa vilistä ihan urakalla myös katukuvassa, mikä on kivaa. Vähän harmittaa lohisten puolesta se, että heidät vieläkin monesti kuvataan pahiksina, mutta parempi kai niin kuin ei ollenkaan. Josta tuli mieleen, että en ole nähnyt yhtä ärsyttävää enkeliä pitkään aikaan kuin Lappeenrannan hiekkalinnan kappelissa. Kuten kuvasta näkyy, juippia ei voisi vähempää k…

Ne ei vaan tajuu

Naureskelin uutista, missä asetettiin vastakkain tiede ja kirjoittajan mielestä hörhöuskomukset. Taisi siinä vilahtaa myös kysymys miksi tiedettä ei kunnioiteta. No oisko siksi, että ainakin minulla on sellainen kuva, että tiede ei riko rajoja ja tutki uutta, vaan ennemminkin haluaa tuomita kaikki, jotka kyseenalaistavat olemassa olevan maailmankuvan. Todennäköisesti on olemassa paljonkin tiedeihmisiä, jotka aidosti tutkivat maailmaamme, mutta noista uutisista saa aina sen kuvan, että tuomitseminen ja rajoittaminen on tärkeämpää kuin uuden löytäminen. No, mitä tuosta, tulee sitä hauskempaa, kun alkaa asiat muuttua toden teolla.

Mietin tuota tajuamisen vaikeutta myös lukiessani yhtä sähköpostikeskustelua. Voiko oikeasti olla niin, että kukaan muu ei tajua sitä, että kysymys on alun perin aseteltu väärin, vai olenko minä nipottaja, joka ei tajua vastausten viisautta. Kas siinä pulma, joka pitäisi ratkaista. Tai sitten heittää yläkertaan, voisi olla parempi ratkaisu tulevaisuuden kannalt…

Hukkunut äärettömyyteen eli ikkunanpesun vaikeus

Kuva
Joskus tuntuu, että aivotoiminnasta on suoranaista haittaa. Varsinkin kun asennusvaiheessa taisin saada kuusinkertaisesti keskivertoa enemmän aivotoimintaa. Eli siis suomennettuna: päässä vähän pyörii. Tuntuu, että joka ikinen asia on vähän vaiheessa, melkein sillä hilkulla valmiina, mutta ei ihan vielä. Ja sehän tietää sitä, että pohtimista riittää, vaikka kuinka yrittäisi hillitä itseään.

Diana Cooper Foundationin opettajien, masteropettajien ja principal opejen etuja on pyöritelty viime aikoina, ja on ollut hienoa nähdä ja kuulla, miten ihmiset arvostavat saamaansa koulutusta. Hyvä me. Jos olette katsoneet Seitsemastoista Facebookia, yhtäkkiä lisääntyneet kuvat mietelauseineen liittyvät tähän. Principalina on tietysti etuoikeus olla vielä enemmän tekemisissä Dianan kanssa – vaikka voi se joskus aiheuttaa ongelmiakin. Ainakin silloin, kun ne Dianan sivulauseet saavat pyörityksen päässä suorastaan kihisemään innosta ja kysymyksistä. Tuota on ollut liikkeellä…

Diana sanoi viime kok…

Kiitollisuus on ihanaa

Kiitollisuus, kun se virtaa vapaasti eikä ole pakollista ja väkinäistä, on oikeasti ihana energia. Eilen ja vielä tänäänkin sitä sain kokea roppakaupalla, kiitos ihanan yksisarvispäivän ja todella mahtavien ihmisten.

Kuusankosken yksisarvispäivä oli täynnä korkeita energioita ja naurua, aivan kuten ennakoitiin. Jokainen työskenteli yksisarvisten kanssa ja harjoituksissa ja visualisaatioissa koettiin hienoja juttuja. Kiitos myös siitä yksisarvisten hyräilypallojen runsaudesta, jonka opekin sai kokea. Pirkko oli järjestänyt kaiken loistavan hyvin, ruokki joukot maittavilla tarjottavilla ja kaikki sujui todella hyvin. Kiitos myös Sadulle, jolta sain kyydin matkan varrelle, ja kotimatka sujui puolta helpommin kuin muuten. Sain olla mahtavien ihmisten kanssa päivän verran, ja auttaa heitä selkiyttämään visioitaan, saamaan parannusta ja työskentelemään yksisarvisten kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos. Koko kokemus oli niin hyvä, että olin täynnä kiitollisuutta ja iloa vielä pitkään.

J…