Ampiaispesiä, veneitä ja nappuloita

On nimittäin tullut sohittua ampiaispesiä, keikutettua venettä ja paineltua ärsyyntymisnappuloita, noin kuvaannollisesti kaikki. En tiedä, ehkä se on se indigoenergia minussa, joka ei kestä epäoikeudenmukaisuutta, vaan kysyy suureen ääneen miksi näin. Tai sitten olen muuten vaan nipottava. Niin tai näin, kysyin paria asiaa muutamalta ihmiseltä, enkä lopulta saanut vastauksia, vain suuren määrän loukkaantuneita vuodatuksia. No, katsotaan, saatan kysyä kohta uudelleen…:).

Tämä kaiken esiin tulemisen aika voi olla aika kamalaakin. Kun vierestä ja kauempaa seuraa, voi hurrata mielessään ja olla iloinen, kun taas astuttiin askel lähemmäs uutta kultaista aikaa. Kun on itse sopassa mukana, ei ole välttämättä niin kivaa, vaikka tietääkin, että parempaan ollaan menossa. Onneksi noita lohikäärmeitä on viuhahdellut ihan kiitettävästi lähellä viime aikoina. Ne on kyllä ihan mahdottomia yllyttäjiä, vielä rämäpäisempiä kuin minä hyppimään tyhjän päälle. Tai ainakin omat kaverit, näissäkin aina tulee kaveriksi juuri itselle sopiva, joten muilla on muunlaisia.

Olen tavattoman mielissäni siitä, että aloin värkätä lohikäärmekurssia. Sen myötä olen syventänyt myös omaa suhdettani näihin ihaniin kavereihin. Asiat, mitkä tiesin, ovat nyt ihan eri tavalla totta. Kuten se, että lohikäärmeet vartioivat myös Lemurian kristalleja. Eli kun tehdään Lemurian kristallien kanssa töitä, eivät pelkästään yksisarviset vartioi, että kaikki sujuu kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Myös ystävämme lohikäärmeet ovat mukana menossa. Mikä on rauhoittava ajatus, kun tietää Lemurian kristallien piilevän voiman, ja kaiken, mitä niillä voidaan tehdä.

Hommia piisaa ihan kiitettävästi. Kaipaisin kyllä varmaan vähän lomaakin, mutta ehkä sitten ensi kesänä. Sähköposteja on siunaantunut ja kasaantunut, toivottavasti saan vastailtua kaikkiin muutaman päivän sisään. Tietoisuuden portailla on juuri tulossa kauppoihin, ellei jo ole siellä. Jos ikinä haluatte tietää jotain chakroista, siinä on kirja, joka kannattaa lukea. Muistatte varmaan, että kirjastoihin voi toivoa kirjoja, jos eivät muuten älyä niitä hommata:).

Oma kirja on vähän liikahtanut, kiitos kaverin, joka muistaa muistuttaa ja kysyä. Iso juttu, josta en saa vielä kertoa, on melkein jo julkistamisen kynnyksellä, jee. Siitä tulee hienoa. Eli mitä väliä toisten egon reaktioilla, elämä on silti kivaa.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa