Seitsemästoista

Pari asiaa on kiehtonut mieltä viime päivinä. Toinen on lause jossain Diana Cooperin kirjassa, en muista missä. Muutenkin vähän hatara mielikuva, mutta joku opas/enkeli/yksisarvinen/mikä lie sanoi Dianalle, että enkelit tulevat tänne juuri tälle planeetalle tyypillisellä tavalla, ja muualla on omat juttunsa. Jos nyt oikein ymmärsin, ja muistan. Eli siis onko meidän enkelit alienejä? Ehkä ei, mutta mielenkiintoinen ajatus, että muiden enkelit voi olla ihan muuta. Se on tää numerologian seiskan lahja tai kirous, miten sen ottaa. Tahtoo tietää kaiken, tai ainakin kaiken tiedettävissä olevan, ennen kuin suostuu muodostamaan oman mielipiteensä.

Toinen mitä pyörittelen päässä, on se, että jos voimme kuvitella jotain, se on jo olemassa. Eli siis kaikki ne scifi-elokuvien hienot avaruusolennot, avaruusalukset, kummalliset vempaimet… Ne on kaikki ainakin mahdollisia jos ei oikeasti olemassa. Vautsi.

Tämä taas liittyy siihen omaan ongelmaan, että yritän etsiä yhtä ratkaisua, joka kattaa kerra…

Joskus aina mietin oliko ensin syy vai seuraus, vai ei kumpikaan, ja muutoksen syy on värähtelyssä. Kaverini on tehnyt vuosikymmeniä taidetta, omalla tavallaan. Menestys on ollut aika vaatimatonta, Suomessa kun ollaan. Monien raskaiden elämänvaiheiden jälkeen taide on muuttanut muotoaan, ja nyt sitä on alkanut mennä kaupaksi Amerikkaa ja Britanniaa myöten. Hieno juttu, suon sen hänelle ilomielin ja olen innoissani ja onnellinen hänen puolestaan.

Yksi asia havahdutti hänen puhelussaan. Hän sanoi, että on nyt laittanut kaiken energiansa siihen nettikauppaan, jossa hänen töitään on myynnissä. Käytännössä siis keskittynyt järjestelemään, kirjoittamaan tarinoita, tarkistamaan, että kaikki on kunnossa ja sen semmoista. Seurauksena upea kansainvälinen uran aukaisu. Eli mitä tapahtui?

Veikkaan, että ilmaisun muuttuminen oli yksi askel, ja nyt ajatusten, tekojen, sanojen ja energian keskittyminen tiettyyn kohtaan loi läpimurron. Tuotahan voisi tietysti soveltaa vähän laajemminkin. Kun tekee s…

Todella, todella, todella inhoan autounia. Yleensä kun joko minun ajamiseni ei mene ihan putkeen tai sitten joku toinen ajaa. Niin no, luultavasti niitä juuri siksi näytetäänkin, että tajuaisin mitä on menossa. Ei minun silti tarvitse niistä tykätä. Tämänkertainen, siis viimeöinen, liittyy arkkienkeli Gabrieliin. Meillä on tällainen juttu menossa, tai miksi sitä sanoisi. Gabriel on antavinaan selkeyttä ja minä olen ymmärtävinäni.

Ei se ongelma kyllä taida ehkä Gabrielin puolella olla, tässä päässä ollaan vähän katvealueella taas kaiken suhteen. Viime aikoina on viestitelty urakalla yläkerrasta, että olisi syytä tehdä päätöksiä eikä ajelehtia. Kun taas ymmärtäisin mistä on kyse, sillä kuvittelen tehneeni jo monenmoisia päätöksiä. Vai tarkoittaisko ne sitä, että sitten alan kyseenalaistaa niitä? Ehkä. Mutta kyselin siis arkkienkeli Gabrielilta selkeyttä, ja sain mitä kummallisimman unen. Kun ei voi tajuta niin ei voi tajuta. Jotain muuttoa, ei minun, ja se auto, jota ajoi joku. Vähän a…

Muutaman kerran mielessä on pyörinyt ajatus, että mitä jos geenini ovatkin ne parhaat. Liittyen siihen, että saamme puolet äidiltä, puolet isältä. Yleensä lapsuus lähettää meidät kosmiselle opintielle, eli mitä ikinä olemme sielutasolla ajatelleet täällä tekevämme ja hoitavamme, antaa perusteet valita juuri se perhe, tilanne, maa ja keho, mihin synnymme. Ja koska energiataso on ollut niin alhainen, nyt aikuiset ihmiset ovat syntyneet koteihin, joissa on saatu monenlaista oppia ja kaltoinkohtelua. Toivon mukaan nykyiset lapset syntyvät jo korkeavärähteisemmille vanhemmille – vaikka ei se sivusta katsoen aina siltä näytä…

Joka tapauksessa olen ihmetellyt miksi moinen geeneistäni tulee edes mieleen, kunnes sitten tajusin. Joku yrittää taas kertoa jotain liittyen koulutuksiin ja kursseihin ja myös omaan elämään. Diana Cooper Foundationin Muuta elämäsi –opettajakoulutuksessa puhutaan paljon vanhemmista, lapsuudesta, sielun valinnoista ja maailman ja kehon kertomasta. Myös Dianan ja Tim Whi…

Olen naureskellut lööppejä viime aikoina, ja miettinyt onko kyseessä oikeasti jonkun ihmisen näkemys vai vain toimittajien sensaationhaku. Jotenkin tajuan sen, että kauppias järkyttyy, kun nuorin myymälävaras on kuusivuotias. Mutta sitä en jaksa tajuta, että se jotakuta järkyttää, jos hotellihuone on kallis tai jos vuokra-asunto ei vastaa omistusasunnon kuntoa. No, järkytyksensä kullakin.

Elämme nyt joka ikinen pikakarman piirissä. Lady Gaia päätti oliko se vuosi sitten, että jokainen tämän planeetan asukas, riippumatta värähtelystään, luo elämäänsä välittömän heijastuksen avulla. Ihan kiva. Oikeasti, se on ihan kivaa, kun ymmärtää mistä on kyse, ja kun muistaa sen. Mutta jos ei yhtään tajua miksi elämä yhtäkkiä on päin mäntyä, ei ymmärrä myöskään korjata puheitaan, ajatuksiaan tai tekojaan. Ennen kuin ymmärtää. Ja siitähän on tietysti kyse, kasvusta ja värähtelyn noususta, joka kiihtyy kiihtymistään.

Itse harkitsin järkyttyisinkö siitä, että ihmiset lukee asiat niin, miltä ne tuntu…