Järkkyttyiskö

Olen naureskellut lööppejä viime aikoina, ja miettinyt onko kyseessä oikeasti jonkun ihmisen näkemys vai vain toimittajien sensaationhaku. Jotenkin tajuan sen, että kauppias järkyttyy, kun nuorin myymälävaras on kuusivuotias. Mutta sitä en jaksa tajuta, että se jotakuta järkyttää, jos hotellihuone on kallis tai jos vuokra-asunto ei vastaa omistusasunnon kuntoa. No, järkytyksensä kullakin.

Elämme nyt joka ikinen pikakarman piirissä. Lady Gaia päätti oliko se vuosi sitten, että jokainen tämän planeetan asukas, riippumatta värähtelystään, luo elämäänsä välittömän heijastuksen avulla. Ihan kiva. Oikeasti, se on ihan kivaa, kun ymmärtää mistä on kyse, ja kun muistaa sen. Mutta jos ei yhtään tajua miksi elämä yhtäkkiä on päin mäntyä, ei ymmärrä myöskään korjata puheitaan, ajatuksiaan tai tekojaan. Ennen kuin ymmärtää. Ja siitähän on tietysti kyse, kasvusta ja värähtelyn noususta, joka kiihtyy kiihtymistään.

Itse harkitsin järkyttyisinkö siitä, että ihmiset lukee asiat niin, miltä ne tuntuvat, eikä niin, mitä itse asiassa viestissä lukee. Miksi ihmeessä se luetun ymmärtäminen on niin hankalaa? Ehkä kyseessä on värähtelyn ero, jos ei tavoita toisen värähtelyä, ei voi tajuta. Mutta siitä sitä vasta kai voisikin järkyttyä, kun tietää, että lukijoiden pitäisi olla jo jollain tasolla.

Tuota välitöntä peilaamista mietin äsken, kun tajusin, että nyt olen ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa käyttänyt lausetta Teen töitä koko ajan. Ehkä olisi syytä vaihtaa se, kun alkaa olla kirjaimellisesti totta. Teen ihania töitä niin paljon, että nautin siitä, ja minulla on runsain mitoin vapaa-aikaa. Voi vitsi, ei tunnu ihan oikealta. Heti alkoi kaihertaa sisuskaluissa. No miten olisi tämä: Kaikki työt tulevat tehdyksi hyvin ja ajallaan, ja minä teen sitä, mitä rakastan, ja minulla on vapaata niin paljon, kuin haluan. No joo, vähän vielä nikotuttaa tuokin, mutta on jo parempi.

Kommentit

Muita juttuja

Selvittiinpä siitäkin

Ei jaksa… tai ehkä kuitenkin pitäis, koska Atlantis kutsuu

Maatähden muutosta