Rakas Gabriel ja muita ihmeitä

Todella, todella, todella inhoan autounia. Yleensä kun joko minun ajamiseni ei mene ihan putkeen tai sitten joku toinen ajaa. Niin no, luultavasti niitä juuri siksi näytetäänkin, että tajuaisin mitä on menossa. Ei minun silti tarvitse niistä tykätä. Tämänkertainen, siis viimeöinen, liittyy arkkienkeli Gabrieliin. Meillä on tällainen juttu menossa, tai miksi sitä sanoisi. Gabriel on antavinaan selkeyttä ja minä olen ymmärtävinäni.

Ei se ongelma kyllä taida ehkä Gabrielin puolella olla, tässä päässä ollaan vähän katvealueella taas kaiken suhteen. Viime aikoina on viestitelty urakalla yläkerrasta, että olisi syytä tehdä päätöksiä eikä ajelehtia. Kun taas ymmärtäisin mistä on kyse, sillä kuvittelen tehneeni jo monenmoisia päätöksiä. Vai tarkoittaisko ne sitä, että sitten alan kyseenalaistaa niitä? Ehkä. Mutta kyselin siis arkkienkeli Gabrielilta selkeyttä, ja sain mitä kummallisimman unen. Kun ei voi tajuta niin ei voi tajuta. Jotain muuttoa, ei minun, ja se auto, jota ajoi joku. Vähän aikaa mietin oisko entinen mieheni, mikä olisi hei jo aika kamalaa… Ei se ehkä kuitenkaan ollut, mutta joku tyyppi kuitenkin. Minun unessa, vaikka auto ei kyllä ollut minun. Hmm. Ehkä se sitten ei kuvannutkaan minun elämääni, vaan sen tyypin, kuka lie. Huh, mikä helpotus. Oman elämäni ohjaksissa siis saattaa olla olematta joku tai on ei kukaan. Minä en ainakaan ole.

Onkohan nyt joku Rähisen, siis olen -aika menossa? Tuntuu, että mitä ihmeellisimmistä asioista ihmiset loukkaantuu ihan suhteettomasti. Eikä koske pelkästään tavallisia, heräämättömiä tyyppejä, vaan niitäkin, joiden kuvittelisin olevan jo melkoisen pitkällä omalla henkisellä tiellään. Toinen, mitä on menossa, on se, että omaa viisautta ei haluta hiljentyä kuuntelemaan, vaan edelleen etsitään vastausta ulkopuolelta, ja yleensä hyvin aggressiivisesti. Olen yrittänyt miettiä miten ilmaistaan kauniisti No mieti ihan ite.

Olen ilmeisesti saanut huonoja (?) vaikutteita englantilaisilta tädeiltä, kun tuppaan lisäämään kohteliaisuutta johonkin kohtaan liiankin paljon, niin että asia vesittyy. Joo, kaverit, näen miten nostelette kulmakarvojanne. Sanoin johonkin kohtaan, eli ei ihan kaikkialle:). Toisaalta olen tainnut myös tartuttaa oman suoraan sanomiseni jollekin muullekin. Näin tässä yksi päivä sähköpostin, jota en olisi ikinä uskonut kyseisen ihmisen kirjoittavan. Osaa ne englantilaisetkin näköjään, jos tarpeeksi jousta venytetään. Tai sitten tämä ihminen on viettänyt liikaa aikaa minun kanssani. Kun kysyy suoria kysymyksiä koko ajan, alkaa tapa tarttua muihinkin.

Lohikäärmekurssi on ollut muuten aivan mahtava myös opelle. Olen taas kerran tajunnut juttuja, joihin ilman kurssia olisi kestänyt paljon kauemmin. Tämä on yksi syy, miksi minusta on niin kiva kehitellä uusia juttuja. Toinen on se, että en voi kierrättää kursseja päivittämättä niitä energian muuttuessa. Joskus toivon, että voisin, niin jokainen kurssi ei olisi aina uusi, sama työmäärä joka kerran. Niin, ja voishan ne lehmätkin lentää…

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa