Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Myöhästymisiä ja mustia aukkoja

Olen ihmetellyt mistä syystä nyt säännöllisesti hämmästyttävän monet missaavat kurssien alun. Saan jatkuvasti sähköposteja, joissa kysytään oisko vielä mahdollista, vaikka kurssi alkoi jo aikoja sitten. Mietin jo sitä, pitäisikö minunkin alkaa pommittaa listalaisiani jatkuvilla viesteillä, miten aikaa on enää kaksi viikkoa, viikko, kolme päivää tai päivä tai kaksi tuntia. Ei oikein tunnu omalta.

Toinen, mitä olen ihmetellyt, on se miten paljon tulee kanavointi- ja hoitopyyntöjä, nyt kun olen lopettanut yksilöasiakkaiden kanssa työskentelyn melkein kokonaan. Sitten tajusin, että tässä on isompi kuvio menossa, kummassakin tapauksessa.

Kun joku juttu on meille oikea, huomaamme sen. Se kiinnostaa ja innostaa, mutta siirrämme sen syrjään tai järkeilemme, että ei käy, koska… jotakin. Kyse voi olla vaikka luontoon menosta, kurssille ilmoittautumisesta tai mistä tahansa, mihin voisimme tarttua heti. Ongelma on siinä, että kun siirrämme asian syrjään, energia muuttuu. Elämä kulkee eteenpäin, …

Kaksinnaimista ja varpaillaan oloa

Unet on olleet ihan mielenkiintoisia. Yksi jäi askarruttamaan, menin nimittäin naimisiin kahden miehen kanssa. No joo, mitä väliä, se oli vain unta. Vai oliko? Naimisiinmeno missä tahansa, vaikka lastentarhassa saati sitten unessa, on sitoutuminen. Haluaisin tietää ihan tälläkin tasolla mihin olen sitoutunut. Tilanne liittyi siihen, että minun piti olla kahden heimon/ryhmän/minkä lie kanavoija ja opas, ja sitten tehtiin kompromissi. No, ihan hyvän näköisiä nuoria miehiä, joten ei kai tässä mitään ongelmaa ole…

Yleensä sanon illalla mihin haluan yön aikana mennä, ja hyvin usein huitelen arkkienkeleiden luona tai mestarien koulutuksissa. Pari iltaa sitten sanoin, että sinne, missä tarvitaan, ja löysin itseni Intiasta. Sitä on kuulemma ollut liikkeellä, yksi tuttu puhui myös Intia-unistaan. Aika kaoottista kaikkien niiden ihmisten keskellä, mutta kaipa jotain saatiin aikaiseksi. Hämäriä mielikuvia opettamisesta ja ryhmien ohjaamisesta.

Unet ovat paljon muutakin kuin päivän tapahtumien k…

Enkä halua sitäkään eli matkailu avartaa

Sattuneesta syystä viime aikoina olen miettinyt mitä itse asiassa haluaisin. Siinä meneekin sormi suuhun, sillä asiat, joita haluaisin, taitavat olla melkoisen hankalia toteuttaa. Niin, tai ehkä helpompia, jos päättäisi mitä tahtoo. Tajusin nimittäin tässä eräänä päivänä, että en ole kohta vuosiin ajatellut mitään kotiin liittyviä hankintoja. Ajatukset ja energia eivät taida olla koskaan kotona… Teen Huna-rukousta yhdestä asiasta, mutta mietin, että en itse asiassa ole ihan varma tahdonko sitäkään. Arvatkaas tuottaako rukous tuloksia… Tahdon toki monenlaista, mutta en saa tehtyä asiasta päätöksiä – luultavasti siksi, että kun tiedän, mitä tahdon, tulee valintatilanne. Sen joko hankkii tavalla tai toisella tai sitten ei. Eli ihan ite pitää ottaa vastuu elämästään. Ääh.

Tahtoisin paljon kaikkea kivaa. Haluaisin esimerkiksi päästä avaruuteen ihan livenä, mutta ne avaruusmatkat mitä maksullisena tehdään, vie vain maan ilmakehään. Mitä kivaa siinä on? Eli en halua sitäkään. Tahtoisin viet…

Ihanaa elämää

Olen todella siunattu, sillä työssäni saan olla tekemisissä aivan mahtavien ihmisten kanssa. Kuten tänään reikimasterkoulutuksessa. Myös enkelikursseilla ja muilla henkisen tien kursseilla ihmiset ovat monesti niin loistavia valomajakoita, että olen todella kiitollinen saadessani olla heidän ohjaajanaan sen ajan, kun yhdessä olemme. Diana Cooper Foundationin opekoulutukset ja reikimasterkoulutukset ovat lisäksi siitä loistavia, että ihmisten kanssa päästään energioissa niin ylös, että opekin on ihan pyörryksissä. Ihan aina ei normikursseilla niin käy, luultavasti myös siksi, että silloin ajasta ja myös ryhmästä huolehtiminen vie suuremman osan omaa energiaa.

Oli hieno päivä. Ihan upouutta chakraharjoitusta tehdessä loksahti pari asiaa taas niin paikalleen. Samoin ruokatunnin menneiden elämien katselmuksessa aukesi taas yksi linkki Kultaisen Atlantiksen ajan elämään. Oman itsen ja menneiden elämien ymmärtäminen on sipulin kuorimista. Kerros kerrokselta oivaltaa jotain. Kerroksia taita…

Luottamus on hassu juttu, niin kuin myös kateus

Luottamus-juttu on nyt ajankohtainen, kun tuntuu, että monet sovitut asiat ovat itse asiassa sovittuja vain minun mielestä, ja toisilla osapuolilla asenne on vähän kuin itänaapurilla, sopimus on vasta lähtökohta neuvottelulle. Tai ehkä nipotan, mistä minä tiedän. Jotenkin vain en jaksaisi aina päättää samoja asioita uudestaan, enkä muuttaa aikatauluani, kun ei jutut olekaan niin kuin kuvittelin. Toisaalta taas maailman peilaus on totta, joten mitä ihmettä olen mennyt tekemään, kun moista näytetään? Ei tule heti mieleen – ääh, aina, kun kirjoitan, tajuan heti mistä on kyse. Olen rikkonut lupauksia itselle ja yläkerralle. Voi vitsi.

Itselle ja myös enkeleille – sori, siipiveikot – tehdyt lupaukset on enempi sellaisia juu juu jos on mahdollista -sorttia. Silti rikottu lupaus itselle on rikottu lupaus. Totta kai on aina hienoja syitä, kun pitää pelastaa maailmaa tai ainakin joku lähimmäinen, joka ei osaa joko lukea tai ei ymmärrä lukemaansa. Luulen, että jos nyt lupais parantaa tapansa, …

Onko koko maailma tullut hulluksi?

Mietin vain, kun ihmisten jutut alkaa olla sitä luokkaa. Ei nää normi negatiiviset uutiset mitään, noihinhan on totuttu. Mutta nyt on tänään tullut pari juttua, joissa molemmissa on sama teema: joku tahtoo kahta täysin vastakkaista ja toisensa pois sulkevaa asiaa samaan aikaan.

En tiedä, ehkä se ongelma on omassa päässä. Tai sitten auringonpimennys, uusi kuu, Merkuriuksen perääntyminen ja ties minkä planeettojen solmut ja neliöt ja mitä ne oli vaikuttavat niin, ettei ajatteleminen suju. Toinen asia harmittaa edelleen, ei omasta puolesta kovin paljon, mutta siksi, etten tajua miten se voi olla parasta mitä tapahtuu. Kaipa yläkerta tietää, minun ei tarvitse.

Toiseen en ole vielä ratkaissut kantaani, koska en kerta kaikkiaan tiedä miten tuohon suhtautuisi. Jo keväällä oli puhetta, että menen Pohjanmaalle pitämään luentoa sillä ehdolla, että minun ei tarvitse jäädä yöksi ja julkiset kulkevat kuten lupasivat. No eihän se taas ihan niin mennyt. Julkiset on muuttaneet aikatauluaan, joten ju…