Aikaa on

Kovasti toivoisin pääseväni siihen värähtelytaajuuteen, jossa aika lakkaa olemasta. Ehkä ehtisin tehdä kaiken, mitä pitää, ennen kuin taas hyppään kaikkien laukkujen kanssa taksiin, linja-autoon ja niin edelleen. Varsinkin kun sitten vain pyörähdän kotona ja taas menoksi, vielä pidemmälle. Juu, on kivaa. Ja elinehto. Tuo aika kun vielä käyttäytyisi erilailla.

Ehkä se on tämän vuoden opetus. Siis oman uuden vuoden, joka joku päivä sitten alkoi. Jos nyt joku miettii, niin täytin 36. Aika monennen kerran, mutta kun on hyvän iän löytänyt, mitä sitä vaihtamaan:). Alkoi nelosvuosi, joka vielä tulee luvusta 13. Eli jos uskoisin vanhaa numerologiaa, hyppisin seinille. Siinä luku kolmetoista oli niitä, jotka liittyvät karmallisiin asioihin. Mutta kun tuo karma on jo pyyhitty pois, kyse on enemmän ryhtiliikkeestä. Mitä jos siis tekis, mitä haluaa. Normaali valitus tietysti, eli ensin pitää tehdä tätä ja tuota ja vielä miljoonaa muuta asiaa…

Muuten kaikki ok, mutta pari numerologiatulkintaa on kesken, kirjanpitoakin pitäisi ennen kuin ihana kirjanpitäjäni lähettää tiukkasävyisen nootin, ja jossain välissä kai pitää suomentaa masteropettajamanuaalikin. Tai sitten olen vain inhottava ja annan englanninkielisen. Diana Cooper Foundation on maailmanlaajuinen, ja koulun yleiskieli on englanti. Mikä ei vielä opeasteella kovin paljon näy, varsinkin sitten kun saan vihdoin sen suomenkielisen osan tehtyä koulun nettisivuille. Mutta tulevat masteropet joutuvat ja pääsevät vähän isompiin ympyröihin, ja englantia käytetään kaikissa kokouksissa yms. Japanin masterit kuulemma eivät osaa englantia, joten he työskentelevät pääosin omassa maassaan, mutta omien tulevien masteropettajieni haluan saavan kaikki mahdollisuudet käyttöönsä, eli ainakin kuuntelevan sujuvasti englantia. Vielä parempi, jos ymmärtävät siitä edes jotain:).

Oma kirja ei ole edistynyt piirun vertaa, mutta kalenteri on. Ja keksin siihen vähän lisäjuttuakin, pitää vielä miettiä tuleeko se kalenterin kylkiäiseksi vai jotenkin kurssin osana. Hmm. Ehkä tarvitsen jonkinlaisen toteutusosaston, jotta saan kaikki ideat käytäntöön. Ja kun vielä saisi sädetettyä juttunsa telepaattisesti suoraan toteuttavan osaston päihin, alkais sujua. On nimittäin minusta tosi outoa, että asia, minkä näen aivan selvästi, ei parista kuulakärkikynällä raapustetusta viivasta vielä nouse toisen ymmärrykseen.

Synttärit oli ihanat. Yksi suurimpia ilonaiheita äitinä on se, että lapset tuntevat minut, ihmisenä, ei pelkkänä äitinä tai yleiskoneena. Sen näkee lahjoista. Rakkaat lapsukaiset järjestivät hienon päivän, ja osasivat vieläpä ostaa kukkia, joista tykkäsin. Se on taitolaji, jotkut värit ja mallit eivät nimittäin oikein iske. En inhoa mitään kukkia, kukat ovat ihania, mutta en ihan kaikkia itselle halua.

No joo, ei auta, ei kun menoksi. Tavaraa on mukana niin, että niillä sisustaisi pienen yksiön, ja kyseessä on kuitenkin vain Perusteet Helsingissä. Taksikuski sanoi viimeksi, että kyllä he tulee kantamaan laukun, laita se siihen tiedoteosaan Valopilkkuun, kun tilaat auton. Sitäpä taidamme tänään kokeilla.

Kommentit

Muita juttuja

Tanssia lohikäärmeiden kanssa ja muuta kivaa

Maatähden muutosta

Niin muuttuu maailma(nkuva)