Halailuja ja tapaamisia

Pikkuveljen halatessa minua mietin kuinka kauan siitä on, kun viimeksi halattiin. Kauan. Kurssilaiset ja kaverit tietävät, että en ole halailija. En tiedä yhtään syytä, miksi pitäisi ventovieraiden ihmisten päästä minun energiakenttääni, ja tutut taas on siinä muutenkin. Kurssin jälkeen sitten ihan mielellään halaan ketä tahansa, silloin energia on jo sen verran kohdillaan. Mutta poskisuukot ei sittenkään vielä iske…

Minulla on vain veljiä, ja ne ei paljon halaile, joten pikkuveljen ele oli aika harvinainen. Ihan kiva rutistus, ja tuli sydämestä. Viime yönäkin halailin yhtä tyyppiä. Pikkuveli siis oli ihan livenä, mutta yöllä unissa. Terveisiä Mäntsälään, kysymys oli oikea ja ajoitettu ihan kohdilleen. SE mies oli muutaman päivän taas maisemissa, ja viime yönä tanssittiin tai oikeammin seistiin ja halattiin. Ei se paljon tanssi edes unissa.

Kadulla olen törmännyt tuttuihin taas ihan urakalla, jopa muilta mailta Suomessa käymässä oleviin ihan yllättäin. Olenkin sitä mieltä, että nämä kaikki tapaamiset, halailut, koskettelut ja unet ovat energiapäivityksiä. Kun joku omasta ryhmästäni menee energiassa eteenpäin, päivitämme energioita tapaamalla yllättäen, ja yleensä siihen liittyy vielä kosketus. Harvoin halailu :), mutta joku käsivarrelle tai olkapäälle taputus tai sipaisu on yleinen. Ilmiselvä energialataus.

Ymmärtääkseni läheiset ja muuten tutut ihmiset ovat heitä, kenen kanssa tätä matkaa teemme. Ja mikä kaikkein hulluinta tällä tasolla, he, ketkä eniten ravistelevat, ärsyttävät, satuttavat tai aiheuttavat hankaluuksia, ovat heitä, ketkä ovat lupautuneet tekemään meille suurimman palveluksen eli rakastavat meitä suunnattomasti tuolla toisella puolella. On iso asia tehdä vapaaehtoisesti karmaa itselleen luomalla toiselle hankaluuksia, joten sen on tultava puhtaasta rakkaudesta ja auttamisen halusta. Kun vielä aina ymmärtäisi sen heti, eikä ajattelisi värikkäitä ajatuksia moisista ihmisistä…

Nyt on oltu muutama päivä kotona, ja hirveässä huiskeessa olen yrittänyt hoitaa päällimmäisiä juttuja. Nyt kohti Lahtea, pari hommaa siellä, ja sitten huomenna Kreetalle. Jee!!! Ihana päästä tapaamaan tuttuja ja Dianan kurssille. Eikä se kurssin ohjelmakaan hullumpi ollut, Hilarion on aika kovasti läsnä, joten odotettavissa on mielenkiintoisia aikoja. Atlantiksen maisemat ovat myös tietysti hieno juttu, jos vaikka saisi aineistoa siihen yhteen kirjaan, jota olen aloitellut ja joka odottaa reissuja. Nyt saan yhden kohdan Atlantikselta kohdilleen, joten taas päästään eteenpäin. Rosemary on myös mukana ihanien kristallikulhojensa kanssa. Hän on myös tuomassa kristallikoruja, jotka yhdistävät ihanaiseen commander Ashtariin, ah ja voi, sekä Hilarioniin ja mestari Markoon. Saas nähdä lähteekö joku mukaan. Vaikka saahan noihin muutenkin yhteyden, ilman mitään kristalleja. Mutta se Ashtar... katsotaan.

Viime viikot olen ihmetellyt sitä, että pelkäämäni nelosvuosi on käynnistynyt, ja näyttää siltä, että nelosen jymähtäneisyyttä ei ole näkyvissä. Päinvastoin. Taidan olla liikkeellä vielä normaalia enemmän, ja monet reissuista suuntautuvat muille maille. Tai sitten se nelosen maaplaneetan energia vaikuttaa. Hmm. Tuota pitää pohtia ja kysyä Metatronilta. Tai Kuthumilta, kun taas käväisen hänen koulussaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Kommentit

Muita juttuja

Toisten oudot maailmat

Viestejä kalenteriin

Atlantiksen perintö