Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Tais mennä vähän överiksi

Meillä on jokaisella nappuloita, joita painelemalla kanssaihmisemme saavat meidät hyppimään seinille. Kun tarpeeksi kauan rassaa, alkaa stressata ihan riittävästi. Pari asiaa elämässä on sellaisia, jotka vievät voimia huomattavasti enemmän kuin pitäisi, johtuen niiden painolastista ja koko sekavasta villalankavyyhdestä, joka niiden mukana aina tulee.

Nyt sitten huomasin selittäväni kädet heiluen englanniksi miten en kestä, kun tehdään päätös, eikä sitten kukaan noudata sitä, ja miten se vie voimia ja ottaa päähän ja miten alan olla kohta sitä mieltä, että saavat kaikki pitää tunkkinsa. Tuota viimeistä en muuten osannut kunnolla englanniksi selittää… Lisäksi perustelin tätä kaikkea sillä, että Suomi on ainoa maa maailmassa, joka maksoi sotakorvaukset – eli minusta se tehdään, joka on sovittu, eikä sopiminen tarkoita, että nyt tätä aletaan miettiä. Kuten sanottu, meni vähän överiksi…

Sattuuhan noita. Lueskelin kaverin tekemää auringonpaluukarttaa, ja siellä sanottiin, että taitaa tää o…

Ihmeellistä

Elämä, mikäs muu. Oispa vaan kiva, jos ois positiivisesti ihmeellistä, mutta tuntuu, että nyt mättää taas vähän joka puolella. Pää alkaa olla kipeä, kun sitä hakkaa koko ajan seinään ja mielessä pyörii Miksi minä… No joo, liioittelen, tietysti. Kaikenlaista kummiskin. Luultavasti vielä tulee jatkumaan jonkin aikaa, sillä kaikkien näiden vuosien putsauksien jälkeen vielä on jäljellä asioita, joiden pitää tulla päivänvaloon.

Aamulla kun katselin pimeää ja vesisadetta, ajattelin olenkohan ainoa Suomessa, joka hymyilee katsoessaan ulos. On niin kivaa kun ei ole lunta eikä pakkasta. Minun puolesta voisi olla ihan lumettomia talvia, mitä nyt pikkaisen vaan nurmikolla valaisemassa maisemaa. Pakkanen ois kyllä kiva, sellainen 2-5 astetta. Riittää minulle, kiitos. Valo nimittäin olisi tervetullut, joten ehkä vähän kylmempi auttaisi siinä. Yksi aamu pyytelin ilmalohikäärmeitä puhaltamaan pilvet pois, ja olikin vähän kirkkaampi päivä. Täytyy vissiin kysyä tänään onnistuisko uudestaankin. Maan sä…

Kuu on syvältä

Kuva
Monessa mielessä. Kuu nostaa esiin aina asioita, joiden on tarkoitus mennä. Tämä supertäysikuu tuo esiin piiloon sullottuja tunteita ja ongelmia, jotka voivat kärjistyä. Tuota on nähty, enkä oikein jaksa olla innoissani asiasta. Hetken jo olin siinä Pitäkää tunkkinne –tunnelmassa, mutta ehkä yritän vääntää asioita oikealle tolalle vielä kuitenkin. Heittäytyminen uhriksi ei välttämättä auta tässä tilanteessa, vaikka jotkut asianosaiset sitä näköjään viljelevät. Voi miten toivoisin, että ihmiset osaisivat lukea…

No, mitä tuosta. Kuu on taivaalla, vaikkei sitä vielä näy, ja luultavasti voimakkaimmillaan johonkin aikaan ip. En ole tarkistanut, mutta harvoin taivaankappaleiden voima menee tämän maankolkan tuntien mukaan. Nehän on taivaalla on maa sitten miten päin kallellaan hyvänsä. Vuosi vuodelta taivaankappaleiden kautta tuleva energia voimistuu. Myös oma kykymme aistia niitä voimistuu tietysti, samoin huomaamme niiden vaikutuksen enemmän. Mutta olemme siirtymässä nyt vuoden vaihtuess…

Politiikkaa ja muuta

Onpa ollut pitkä tauko kirjoittamisessa. Kiirusta, kiirusta… Parhaillaan on menossa maailman ensimmäinen Diana Cooper Foundationin masteropettajakoulutus suomeksi, Suomessa. Hyvä me. Mietin tuossa, että ihan yhtä hullua kuin on ottaa vastuu toisen ihmisen ajatuksista, tekemisistä tai asenteista, eli kantaa huolta tai tuntea häpeää toisen puolesta, ihan yhtä hullua on olla ylpeä toisen puolesta. Mutta ei auta, kyllä olen. Olen ylpeä näistä opettajistani, jotka ovat masteropettajan polulle astuneet, ja sen myötä ottaneet suuremman vastuun ja roolin valon tuomisesta tälle planeetalle.

On aivan ihanaa huomata muutenkin, miten paljon enemmän ihmiset ovat heränneet henkisen maailman olemassaoloon, tajunneet enkelien kulkevan vierellään ja alkaneet luottaa omaan viisauteensa. Uusi kultainen aika on joidenkin lyhyiden vuosien päässä, joten on jo aikakin. Muutos on tulossa, ja siksi asioiden pitää muuttua, tuli mieleen kun huomasin Trumpin valinnan presidentiksi.

Kaikki palvelee valoa ja sitä…

Lentää – eipäs lennäkään – lentää – eikun eipäs…

Aallonharjan ja notkahduksen täyteisiä päiviä näköjään taas roppakaupalla tarjolla. Miksi ihmeessä se energia sitten aina lässähtää? Eikö sitä itse pysty pitämään korkealla vai meneekö sitä niin energiavirrassa, että tajuaa huippukohdan ja sen, kun virtaus alkaa hälvetä? Ehkä molempia.

Eilen puhuin pitkästä aikaa puhelimessa tuntitolkulla. Asiaa tietysti auttoi, ettei ollut muuta keskittymistä vaativaa menossa. Mitä nyt töitä, mutta nehän ei karkaa. Tänään sitten ihmettelen postin runsautta, ihanaiset akvamariinit saapuivat halki puolen maapallon, sain uudet kortit (joo, joo, alan myydä entisiä pois…) ja postissa odottaa vielä muutama paketti, joita ei pojat jaksaneet vääntää tänne asti. Huomenna on sitten numerologiatulkintoja, joihin ei olisi ollut yhtään aikaa, mutta kun on kiva tehdä lyhyttulkintoja, ja reikikurssin valmistelua ja MT-kurssin valmistelua ja mitä kaikkea muuta, en edes muista. Ylihuomenna Jennin kaa Parikkalaan opettamaan reiki II-kurssia ja perjantaina yömyöhään ta…