Lentää – eipäs lennäkään – lentää – eikun eipäs…

Aallonharjan ja notkahduksen täyteisiä päiviä näköjään taas roppakaupalla tarjolla. Miksi ihmeessä se energia sitten aina lässähtää? Eikö sitä itse pysty pitämään korkealla vai meneekö sitä niin energiavirrassa, että tajuaa huippukohdan ja sen, kun virtaus alkaa hälvetä? Ehkä molempia.

Eilen puhuin pitkästä aikaa puhelimessa tuntitolkulla. Asiaa tietysti auttoi, ettei ollut muuta keskittymistä vaativaa menossa. Mitä nyt töitä, mutta nehän ei karkaa. Tänään sitten ihmettelen postin runsautta, ihanaiset akvamariinit saapuivat halki puolen maapallon, sain uudet kortit (joo, joo, alan myydä entisiä pois…) ja postissa odottaa vielä muutama paketti, joita ei pojat jaksaneet vääntää tänne asti. Huomenna on sitten numerologiatulkintoja, joihin ei olisi ollut yhtään aikaa, mutta kun on kiva tehdä lyhyttulkintoja, ja reikikurssin valmistelua ja MT-kurssin valmistelua ja mitä kaikkea muuta, en edes muista. Ylihuomenna Jennin kaa Parikkalaan opettamaan reiki II-kurssia ja perjantaina yömyöhään takaisin. Sitten ihan hurja kiire muutaman jutun kanssa, ja tiistaina ovatkin tulossa masteropettajaopiskelijat. Ihan kivalta näyttää, varsinkin kun taas julistin kaverille, että nyt kyllä otan omaa aikaa ja kirjoitan sen kirjani loppuun. Ehkä en vielä pariin viikkoon kuitenkaan.

En tiedä mikä tämä suma-juttu on, mutta hullulta tuntuu. Nimittäin vielä tuon kaiken lisäksi, kun masteropekurssilaiset ovat täällä, paikan päällä ramppaa vielä vähän joka lajin huoltomiestä ja korjaajaa. Miksi ihmeessä ne kaikki tulevat samalla viikolla? Ehkä tuostakin selvitään, sillä Mt-kurssi ei ole meditaatioita eikä edes kivoja harjoituksia, vaan tiukkaa asiaa – ja paljon. Ne harjoituksetkin on enempi asiapitoisia, mutta eiköhän ne kiinnosta silti. Ja ainahan voin sulkea kurssilaiset oven taa ja itse seurustella remppamiesten kaa.

Aukeni eilen myös mahdollisuus mennä Naantaliin pitämään reikikursseja. Ensin hypin yläpystyä innoissani, pääsen reissaamaan, mutta sitten iski todellisuus. Se on ilman autoa kulkevalle neljän yön tai vähintään kolmen yön ja yöllä matkustamisen keikka, joten ei ihan yhden ihmisen takia. Mistäpä tuota tietää, voihan sinne olla kamala ryysis. Ois kyllä kivaa.

Kun vielä alkais taas nukkua, niin ois vielä kivempi. Lopetin nukkumisen muutama viikko sitten, ja päivät menee sumussa ja kaikki sujuu hitaasti. En oikein usko että kyseessä on vuosittainen toisen aikavyöhykkeen ongelma, mitä monta vuotta aina syksyisin tapahtui. Ajankohta on vähän myöhäinen siihen. Luulen, että liittyy enempi lokakuun lopun/marraskuun alun energiapäivityksiin, joista yritämme selvitä kuka mitenkin. Lisäksi itsellä on joku tyyntä-myrskyn-edellä-tunne. En tiedä mihin liittyy, mutta saatan arvata, kuten kullanmuru sanoi, aina kun kysyin tietääkö hän miksi haluan tehdä jotain. Toivon mukaan omatkin arvaukset menevät oikein, mutta saapa nähdä. Hurjaa muutosta käy moni läpi, ja vähän samaa uumoilen itsekin. 9-vuosi alkaa kohta loppua, ja uutta on tulossa. Itsellä on ylenpalttisen kiireinen nelosvuosi, ei ois uskonut nelosesta.

Kommentit

Muita juttuja

Uskaltaisinko olla onnellinen

Tyhmyyttä ja tahdittomuutta, mutta nyt jo kultaista energiaa